Kiireellinen sektio olikin positiivinen kokemus

 

Minulla tosiaan on takanani kolme synnytystä vuosina 2010, 2014 ja 2016. Yksi niistä oli kiireellinen sektio ja kaksi alatiesynnytystä, joista toinen oli pitkä ja piinallinen kun taas toinen lähenteli syöksysynnytystä. Nyt neljännen synnytyksen kähestyessä olen alkanut vähän jo miettiä synnytysjuttuja, mutta liikoja en aio synnytystäni suunnitella, sillä sen olen oppinut, että koskaan ne eivät suunnitelmieni mukaan mene. Pelkään, että petyn pahasti, jos teen suunnitelmia ja luon odotuksia, jotka eivät sitten toteudukaan.

Synnytystapaa olen jonkin verran pohtinut vauvan ollessa nyt viikoilla 33+1 perätilassa. Olen miettinyt, että uskaltaisinko yrittää perätilasynnytystä, jos ulkokäännös ei onnistu? Ulkokäännöksiä minulle on tehty edellisessä raskaudessani kaksin kappalein, joista toinen oli onnistunut. Perätilasynnytyksestä minulla ei ole kokemusta ja siitäkin liikkuu kaikenmoisia tarinoita. Hyviä ja huonoja! Sitähän ei koskaan tiedä, kuinka se oma synnytys sitten tulisi menemään.

 

Kiireellinen sektio pysähtyneen synnytyksen päätteeksi

Esikoisen synnytys oli tosi pitkä. Se kesti neljä päivää kaikenkaikkiaan ja päättyi sitten kiireelliseen sektioon synnytyksen pysähdyttyä. Siinä synnytyksessä sain kaikki mahdolliset lääkkeet ja puudutukset, joita vain oli tarjolla enkä edes muista enää esimerkiksi epiduraalien määrää. Voi elämä, niitä oli monta! Synnytys tosiaan pysähtyi ja päättyi sitten kiireelliseen sektioon myöhään illalla.

Sektio oli minulle pieni pettymys, sillä olisin mielummin halunnut synnyttää alateitse. Toki ymmärsin kyllä, että sektio oli pakko tehdä ja siinä kohtaa se tuntui sitten kuitenkin jo helpotukselta. Tiesin itsekin, että vauva ei muuten syntyisi. Synnytyslääkäri teki päätöksen sektiosta ja muutamassa minuutissa koko leikkaustiimi oli herätetty ja hälytetty leikkaussaliin. En enää muista tarkemmin, sainko puudutteet leikkaussalissa vai synnytyssalissa, mutta sen muistan kuinka leikkaussalissa oli paljon henkilökuntaa ja kaikki tapahtui nopeasti.

Minä sain olla hereillä enkä tuntenut kipua ollenkaan. Tunsin kyllä kuinka vauva leikattiin ulos kohdustani, mutta kipua en tuntenut. Verta roiskui sermin yli päälleni ja muistan kuinka pyysin, että tekisivät arven mahdollisimman alas. Yhtäkkiä vauva nostettiinkin sermin yli nähtäväkseni ja minut ommeltiin kasaan. Sain vauvan rinnalleni ja olimme tarkkailuhuoneessa jonkin aikaa ennen osastolle pääsyä. Sinne minut sekä vauva sitten vietiin ja kätilöt auttoivat ensimmäisen yön syöttämään vauvaa kun omat jalkani eivät vielä liikkuneet.

Seuraavana aamuna halusin nousta sängystä ylös ja kävellä itse vessaan. Jaloissa ei ollut tuntoa, mutta pakotin itseni kävelemään. Sitten pystyinkin jo siitä lähtien itse hoitamaan vauvaa eivätkä kivut olleet ollenkaan pahoja. Vatsa toki tuntui poikkileikatulta ja siltä, että sen sisältö tippuu haavasta lattialle, mutta kipeä en kyllä ollut. Kaipasin kovasti omaan kotiin ja sinne onneksi pääsimmekin nopeasti. Olimme sairaalassa kaksi päivää ja pääsimme sitten kotiin.

 

 

Sektiosta palautuminen

Sektiosta palautuminen yllätti minut positiivisesti. Palauduin tosi nopeasti ja ilman mitään komplikaatioita. Tämä on toki yksilöllistä ja olen kyllä kuullut ja lukenut, että sektiosta palautumisen kanssa on monella ollut haasteita. Haluan kuitenkin kertoa omat positiiviset kokemukseni sektiosta palautumisesta kun minulla kerran sellaisia on! Oikeastaan sektiosta palautumisesta minulla ei mitään negatiivistä sanottavaa. Kaikki meni todella hyvin!

Sektioarpi minulla näkyy alavatsalla aika selkeästi edelleen, vaikka sektiosta on aikaa jo melkein 10 vuotta. Mutta tämä johtuukin minun ihotyyypistäni, johon arvet jäävät hyvin selkeästi ja pysyvästi. Sektioarpi on kuitenkin niin alhaalla, että se näkyy vain kun olen alasti, joten eipä siitä kovin paljoa haittaa ole ollut. Ja itseasiassa pidän sitä eräänlaisena ylpeydenaiheena, sillä se on merkki esikoiseni syntymästä. Se kertoo siitä hetkestä kun minusta tuli äiti.

Iho on sektioarven ympärillä hieman löysää ja arpi jää vähän roikkumaan kun esimerkiksi istun saunassa. Mutta tosiaan, sillä ei ole ainakaan tähän päivään asti ole ollut suurta merkitystä, sillä aika vähän tulee alasti missään istuskeltua. Mutta toki tilanne voi olla eri taas sitten tämän neljännen synnytyksen ja raskauden jälkeen, kun iho on jälleen venynyt entisestään. Olen ajatellut asian niin, että, jos arpi minua alkaa joskus häiritsemään, käyn sen korjauttamassa. Turha sitä on jäädä voivottelemaan.

En ainakaan tiedä, että sektio olisi jättänyt kroppaani mitään muuta haittaa kuin tuon arven. Olen kuullut kuinka monia on neuvottu hieromaan sektioarpea, mutta silloin kun minun arpeni oli tuore, ei sellaisesta ollut mitään puhetta. Hieronta kaiketi nopeuttaa arven paranemista ja estää kiinnikkeiden syntyä. En tietenkään osaa sanoa, onko arpeeni muodostunut kiinnikkeitä vai ei, mutta kukaan lääkäri ei ainakaan ole niistä missään yhteydessä maininnut. Mutta jos sinulla on tuore sektioarpi, kannattaa otta selvää sen hieronnasta!

 

 

Positiivinen sektiokokemukseni

Minun kokemukseni kiireellisestä sektiosta on tosi positiivinen kaikenkaikkiaan. Toki olisin aikanaan mielummin synnyttänyt alateitse, mutta onneksi mitään traumoja ei minulle ole jäänyt, vaikka sektioon päädyttiinkin. Jos nyt taas päädyttäisiin samaan ratkaisuun, ei se olisi maailmanloppu. Ja tosiaan, jos vauvaa ei saada käännettyä, on sektio todellakin yksi vaihtoehto perätilasynnytyksen rinnalla. Kirjoittelin täällä syistä ja tuntemuksistani, joista arvasin vauvan olevan perätilassa.

Sektiota en ehkä kuitenkaan haluaisi ensisijaiseksi vaihtoehdokseni muutamasta syystä. Ensinnäkin, nyt kun on tämä koronaepidemia käynnissä, joutuisin vauvan kanssa osastolle ja sitä en halua. Haluan päästä kotiin mahdollisimman pian, sillä haluan välttää vastasyntyneen kanssa kaikki ylimääräiset ihmiskontaktit. Täällä kirjoittelin omista ajatuksistani koskien sairaaloiden vierailijarajoituksia.

Toinen syy, miksi en valitsisi sektiota ensimmäisenä, on se, että alatiesynnytyksessä vauva saa hyödyllisiä bakteereita, joita hänen ei sektiossa ole mahdollista saada. Tällä mikrobistolla voi olla vaikutusta vauvan immuunijärjestelmään. Meidän sektiolla syntynyt esikoisemme ei tosin ainakaan näiden kymmenen vuoden aikana ole osoittanut mitään syytä olla huolissaan sektion vaikutuksista.

Maidon nousussakaan en huomannut eroa verrattuna alatiesynnytyksiin. Kaikkiaan kolme kertaa olen imetystä yrittänyt eikä se maito vain ole kunnolla noussut millään kerralla. Olen sitten päätynyt pumppaamaan maitoa niin kauan kuin tavaraa on riittänyt ja sitten on siirrytty korvikkeeseen. Olen aina kyllä yrittänyt imetystä, mutta maidon vähäisyys on stressannut minua niin paljon, että perheen hyvinvoinnin kannalta pumppaaminen ja korvike ovat olleet meille parhaat vaihtoehdot.

Kirjoittelen vielä myöhemmin omat kokemukseni alatiesynnytyksistäkin, mutta tässä oli kokemukseni kiireellisestä sektiosta. Jos on jotakin kysyttävää tai joku asia jäi mietittymään, tarjoan vertaistukea mielelläni!

 

-R

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä