Raskausviikko 32: Jatkuva väsymys ja v*tutus

 

Neljännen kerran olen näin pitkällä raskaana enkä oikein edelleenkään tiedä, että miten nämä raskausviikot pitäisi ilmaista. Onko raskausviikko 32 siis viikko 32+0 – 32+6 vai viikko 31+0 – 31+6? No, oli miten oli, minä kirjoittelen nyt viikosta 32+0 – 32+6, ei sillä ehkä niin suurta merkitystä ole kuitenkaan!

Raskausviikko 32 osoittautui melko tahmeksi. Jostain kumman syystä yöt olivat ihan kamalan huonoja ja joka päivä iski ihan hirveä, lamaannuttava, väsymys heti lounaan jälkeen. Ja ennen sitä, heti aamusta asti vaivasi jatkuva ketutus. Ketutuskin on oikeastaan vähättelevä termi! Oikeasti minua vaivasi ihan kamala v*tutus. Liitoskivuista puhumattakaan.

 

Raskausviikon 32 valtava ja jatkuva väsymys

Väsymys tosiaan oli viime viikolla ihan valtava. Nukuin yöt todella huonosti ja Polar näytti punaista joka aamu. Menin kyllä ihan normaaliin aikaan nukkumaan ja lapsetkin ovat nukkuneet yönsä hyvin sen jälkeen kun teimme uudet huonejaot. Herätyskin oli joka aamu etäkoulun ansiosta vasta puoli kasin aikoihin, joten tuntimääräisesti olen kyllä ollut sängyssä hyvän aikaa, mutta unen laatu on ollut surkeaa.

Tiedän muutaman syyn, miksi en ole saanut kunnolla nukuttua. Vessassa täytyy käydä kerran tai pari yössä, tukkoinen nenä vaivaa ja vauva melskaa masussa pitkin yötä. Lisäksi minulla on kuuma koko ajan! Nukkuminen on ollut melkoista pyörimistä ja heräilyä, joten eihän se ihme ole, että seuraavana päivänä väsyttää. Masun kanssa on välillä hankala löytää hyvää asentoa, jossa on mukava nukkua ja paikat puutuvat ihan hirveän helposti.

Väsymys on ihan kamalan lamauttavaa! Se vie kaikki voimat ja energiat eikä siihen oikein auta mikään. Reipas lenkki auttaisi kyllä, mutta näiden liitoskipujen kanssa selleiset ovat vain haaveita. Pieni happihyppely pihassa tekee myös hyvää hetkeksi, mutta väsymys tulee uudestaan iltapäivällä. Jooga auttaa aina kyllä, mutta siihenkään ei ihan aina ole sopivaa väliä kun lapset tarvitsevat minua aina juuri silloin kun maton rullaan auki.

Yritän syödä hedelmiä ym. raikasta ja kevyttä aina kun väsymys iskee, mutta pakko myöntää, että viime viikko oli kyllä yhtä selviytymistä sekä juuri ja juuri hereillä pysymistä. Veden juonti on myös sellainen, joka täytyy muistaa pitkin päivää! Jos ei juo tarpeeksi vettä, alkaa ihan varmasti väsyttää. Vähän säälitti kyllä isompien lasten puolesta kun äiti oli koko viikon yksi kiukkuinen zombi, mutta onneksi he ovat jo sen verran isoja, että osaavat keksiä tekemistä ja oman pihan ansiosta pystyvät ulkoilemaankin keskenään.

Pahinta minulla ainakin väsymykseen on se, että jämähtäisin sohvalle. Silloin se on toki minullakin vaihtoehto kun mies tulee kotiin ja voin oikeasti istua vaikka tunnin siinä sohvalla, mutta lasten kanssa kotona ollessa se sohvalle meneminen on paha virhe. Minulle ainakin tulee siinä vain pahempi väsy eikä sohvalta meinaa enää päästä ylös! Yleensä alan sitten viikaamaan pyykkejä tai laittamaan tiskejä, niin pysyy vireystaso edes jotenkin ylhäällä.

 

 

Raskausviikon 32 jatkuva v*tutus

Väsymyksen kanssa käsi kädessä on sitten kulkenut jatkuva ketutus. Tai niin kuin tuossa jo kirjoitinkin, ketutus on liian kaunis ja lievä ilmaisu sille ihan kokoajan jatkuvalle v*tutukselle. Mutta käytetään nyt mielummin sitä ketutus -sanaa. Jokainen voi mielessään korvata sillä vahvemmalla sanalla, jos haluaa.

Tosiaan, viikko 32 oli sellainen, että aamulla kun heräsin niin hetken olin hyvällä päällä. Sen jälkeen ei tarvittu kuin ihan pienen pieni vastoinkäyminen, kiukutteleva lapsi tai mikä vain tappelu ja olin kuin takapuolelle ammuttu karhu! Kaikki ketutti niin maan vietävästi eikä siitä tunteesta päässyt yli eikä ympäri! Ihan kamalaa. Sitten itse kuitenkin tiesin, että ketutus oli ihan turhaa ja, että normaalisti sellaiset asiat eivät todellakaan saisi minua yhtä pahalle päälle.

Ketutkseenkin auttaa jooga ja pienet happihyppelyt. Siihen auttaa hetkeksi myös se, että suuntaa ihan oikeasti ajatukset positiiviseen ja miettii, mikä kaikki elämässä on hyvin. Ketutus kyllä nousi viime viikolla aika nopeasti taas uudestaan päälimmäiseksi mieleen ainakin silloin, kun se väsymys iski. Silloin alkoi ärsyttää se, että on niin väsynyt eikä jaksa mitään! Sitten vain taas silmät kiinni hetkeksi ja pari hengitystä syvään. Ajatukset takaisin kaikkeen hyvään ja kauniiseen niin kyllä se siitä, tunti kerrallaan.

Toki, jos tälläiset kaudet eivät ota loppuakseen, on syytä ottaa asia puheeksi neuvolassa ja kertoa rehellisesti tunteistaan sekä huolistaan. Itsellä ainakaan nämä eivät ole minulle normaaleja tuntemuksia, mutta en niitä kuitenkaan osaa pelästyä kunhan vain näen, että ne menevät ohi. On kuitenkin muistettava, että tässä on nyt ihan kamalasti kaikkea meneillään maailmassa ja omassa elämässä, joten ihmehän se olisi, jos mikään maailman murhe ei tuntuisi missään. Itseeni ja omaan mieleeni nämä asiat vaikuttavat aina jollain tapaa.

 

 

Kevättä kohti

Olen kesäihminen, joten en malta odottaa, että kevät tästä oikein kunnolla alkaa! Puihin puhkeaa lehdet ja aurinko alkaa kunnolla lämmittää. Ulos ei tarvitse enää ulkovaatteita ja voidaan kaivaa autotallista poreallas taas terassin jatkoksi. Siitä sitten on enää lyhyt matka kesään ja kesällähän kaikki on aina paremmin!

Eiköhän se väsymys sekä ketutuskin tästä kaikkoa kun kevät tulee ja valon määrä senkun vain lisääntyy. Luonto puhkeaa kukkaan ja kaikkialla alkaa olla taas kaunista. Viikon 32 loppuessa ja viikon 33 alkaessa laskettuun aikaan on enää 7 viikkoa! Se on tosi vähän ja kohta ollaan siinä vaiheessa, että vauva voi oikeasti syntyä ihan koska tahansa.

Itseäni hieman stressaa se, että en oikein tiedä, kuinka toimia vierailijoiden kanssa sitten kun vauva syntyy. Siihen tuskin hallitukselta tai keneltäkään muultakaan löytyy minkäänlaista ohjeistusta, vaan täytyy vain toimia niinkuin meistä parhaalta tuntuu. Olen joka kerralla pienen vauvan kanssa ollut tarkka vieraiden käsihygienian kanssa sekä myös sen, että vauvaa saa tulla katsomaan vain, jos on täysin terve ja oireeton (nenä ei vuoda yms). Esimerkiksi rs-virus kuitenkin on aikuiselle usein vaaraton, mutta vie helposti vauvan sairaalahoitoon.

Sitten on toki tämä korona. Vauvalle sen ei ainakaan kerrota olevan vaarallinen, mutta kyllähän se tavallinen flunssakin ainakin meidän kokemuksien mukaan on vauvalle rankka. En siis haluaisi ottaa riskiä koronankaan kanssa, mutta en kyllä yhtään tiedä, mitä tekisin! Tai mikä olisi järkevää? En halua ylireagoida, mutta toisaalta ei ne turhat riskitkään kiinnosta kyllä. No, ehkä tilanteet tästä vielä muuttuvat kesään mennessä. Tosin uskon kyllä, että kun koulut taas avataa, niin koronatartunnat sen kun kiihtyvät. Se kai on se tarkoituskin.

Oli miten oli, näitäkään asioita on ihan turha miettiä nyt. Nyt täytyisi keskittyä vain kevään tuloon ja kaikkeen hyvään. Ihanaa toukokuuta kaikille!

 

-R

 

Kommentit

2 kommenttia
Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos, ihana kuulla!! ❤️ Hyvää kevättä sinulle myös! ☀

Avatar

Hei!
Olen lukenut blogiasi siitä asti kun siirryit tänne Kaksplussalle, ja nyt tuntui että haluan tulla kommentoimaan. Sulla on tosi kiva blogi ja kirjoitat aidosti, lukemisesta jää aina hyvä mieli. Toivottavasti sun olo paranee pian, oikein ihanaa kevättä koko perheellenne 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä