Loppujen lopuksi syöksymäinen synnytys ilman kivunlievitystä

Kolmas synnytykseni oli tuntimääräisesti ihan normaali, mutta vauvan syntymä oli sitten kyllä todella vauhdikas toimitus. Jos olisin ollut kotona yhtään pidempään, vauva olisi syntynyt joko kotiin tai autoon. Kahden aiemman synnytyksen hitaista avautumisvaiheista olin oppinut, että olen kotona niin pitkään kuin vain kivuiltani pystyn enkä mene sairaalaan ennen kuin on pakko. Ja niin myös tein, enkä olisi lähtenyt sairaalaan ellei mies olisi sanonut, että nyt muuten mennään.

Olin kotona vajaan kymmenen minuutin välein tulevien supistusten kanssa yhdeksän tuntia ennen sairaalaan lähtöä. Luonnolliset supistukset eivät olleet läheskään yhtä kipeitä kuin edellisten synnytysten supistukset, jotka seurasivat käynnistystä. Kahdessa aiemmassa synnytyksessä siis jouduttiin turvautumaan oksitosiiniin synnytyksen vauhdittamisessa, mutta tällä kolmannella kerralla halusin ainakin antaa mahdollisuuden sille, että synnytys etenisi ilman käynnistystä.

 

Kotona niin pitkään kuin mahdollista

Tämä kolmas synnytykseni käynnistyi supisteluilla neljä vuotta sitten kesäkuun neljäntenä päivänä puolilta päivin. Olin valvonut edellisen yön piinaavan selkä- ja kylkikivun kanssa, mutta varsinaisia synnytyksen merkkejä ei ollut. Soitin aamulla synnytysvastaanottoon ja he halusivat, että lääkäri tarkastaa varalta tilanteen. Menin sitten aamupäivällä silloiselle synnytysvastaanotolle, jossa lääkäri teki ultaralla tutkimuksen ja tutki myös kohdunsuun tilanteen.

Lääkäri sanoi, että kohdunsuu oli hieman auennut ja hän sitten runnoi sitä lisää siinä toivossa, että synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset kunnon supistukset tulivat heti kun lääkärin vastaanotolta poistuin ja jatkuivat vajaan kymmenen minuutin välein aina iltaan asti. Tiesin, että synnytys oli käynnistynyt, mutta halusin olla kotona mahdollisimman pitkään. Mamma tuli hakemaan lapset yökylään iltapäivällä ja illalla ysin maissa mies sanoi, että lähdemme sairaalaan. Hän ei halunnut toimia kätilönä!

Lähdimme, ja olimme synnytysvastaanotossa siinä puoli kymmenen aikoihin illalla. Kohdunsuu ei ollut yhdeksässä tunnissa auennut kuin pariin senttiin ja olin ihan varma, että tässäkin synnytyksessä menee ainakin se pari vuorokautta, kuten oli mennyt edellisessäkin. Kätilö laittoi minut käyrille ja poistui verhon taa. Tuli kova supistus ja kuului poksahdus kun lapsivedet lässähtivät siihen synnytysvastaanoton sairaalasängylle. Kävin suihkussa ja pääsimme synnytyssaliin.

 

 

Syöksymäinen synnytys ilman kivunlievitystä

Synnytyssalissa kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen eikä se ollut muuttunut mihinkään siitä kahdesta sentistä. Hän kysyi, että haluanko epiduraalin, sillä edessä olisi edellisten synnytysteni perusteella monen monta tuntia. Vastasin, että haluan, sillä supistukset olivat niin kovia ja kivuliaita, että en halunnut pärjätä niiden kanssa seuraavaa vuorokautta. Kätilö kutsui paikalle anestesialääkärin ja alkoi käydä hänen kanssaan koneella tietojani läpi.

Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että nyt on pakko ponnistaa. Mies sanoi, että vuodan verta ja pyysin kätilöä katsomaan, että mikä tilanne oikein oli. Hän kääntyi koneelta minuun päin ja sanoi, että vauva syntyy nyt, sillä vauvan pää näkyi jo. Kätilö kutsui paikalle apua, lähetti anestesialääkärin pois ja sanoi minulle, että nyt pitää ponnistaa nopeasti, sillä vauvalla oli tiukat paikat. Tein työtä käskettyä ja vauva syntyi kolmessa minuutissa ilman kivunlievitystä.

Olimme ehtineet olla sairaalassa tunnin ennen kuin vauva syntyi! Jos olisin ollut kotona pidempään, lapsivedet olisi menneet kotona, olisin mennyt täällä suihkuun ennen sairaalaan lähtöä ja vauva olisi todennäköisesri syntynyt joko kotiin tai autoon. Vaikka avautuminen kahdesta sentistä siihen, että vauvan pää näkyi, oli todella nopea, säästyin repeämisiltä ihan kokonaan. Kohtu jäi hieman alas, mutta onneksi se sitten nousi takaisin paikoilleen lantionpohjalihastreenien avulla.

 

 

Liian nopea syntymä – ei hotellille

Synnytyksen loppurutitus oli niin nopea, että oikein ihmetyttää. Kohdunsuu aukesi kahdesta sentistä siihen, että vauvan pää näkyi, vajaassa viidessä minuutissa! Siitä kolme minuuttia ja vauva oli syntynyt. Tuntui aivan uskomattomalta, että lupa ponnistaa tuli niin nopeasti! Vaikka olihan minulla jo takana useita tunteja säännöllisiä ja kipeitä supistuksia, se, että ensin kohdunsuu oli parissa sentissä ja sitten seuraavaksi pää oli ulkona, oli uskomatonta!

Kivunlievitystä en ehtivyt saada, mutta en jäänyt sitä kaipaamaankaan kun synnytys etenikin niin nopeasti. Jos kohdunsuu olisi jatkanut hidasta aukeamistaan kipeiden supistusten kanssa, olisin kyllä ottanut kivunlievitystä. Aloin olla jo epätoivoinen kun oikeasti kymmenessä tunnissa ei ollut tapahtunut mitään. Onneksi sitten kuitenkin tapahtui ja nopeasti!

Potilashotelliin emme taaskaan päässeet, sillä minulla oli tässäkin raskaudessa B-streptokokki positiivinen eikä antibiootti ehtinyt tippua kuin kymmenen minuuttia vaaditusta kahdesta tunnista. Päädyimme siis vauvan kanssa osastolle ja mies lähti kotiin nukkumaan. Seuraavana aamuna hän tuli sitten lasten kanssa meitä katsomaan. Siitä seuraavana päivänä pääsimme sitten kotiin kun ensin piti ultrailla vauvan sisäelimiä, sillä raskausaikana napanuorasta puuttui yksi verisuoni.

Jos tosiaan valita saisin, ottaisin tämän lähestyvän neljännen synnytykseni samanlaisena kuin tämä kolmas oli! Paitsi, että B-streptokokki voisi jäädä pois ja mielellään menisin vauvan kanssa potilashotelliin tai sitten heti synnytyksen jälkeen kotiin. Polikliinisiä synnytyksiähän nyt koronatilanteen takia on suositeltu ja olenkin sellaista hieman alkanut toivoa. Tiedän kyllä, että synnytykset eivät mene niin kuin haluaa tai suunnittelee, mutta silti hieman olen toiveita herätellyt.

Aiempien synnytysteni kertomukset voit lukea täältä:
Kiireellinen sektio olikin positiivinen kokemus
Synnytys, joka meinasi päätyä sektioon

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

 

-R

 

Kommentit

6 kommenttia
Riika V. / Koti Kumpulassa

Ne nimenomaan ovat oman kokemukseni mukaan paljon kivuttomimpia kuin ne ”tavalliset”. Mielummin syöksysynnytys kuin sellainen hidas ja piinallinen! Niistäkin kun on kokemusta niin voi verrata. 🙂

Avatar

Mulla tokasta vähän samanlainen kokemus, kävin 3vrk 10min välein jatkuneiden supistusten takia köyrillä näytillä toteamassa ettei synnytys ole käynnissä, enkä ole kuin 1cm auki. Sanottiin käy kävelyllä ja tule tunnin päästä takaisin. Käyrillä ei sitten edelleenkään synnytys käynnissä ja oli lähettämässä panadolia kanssa kotiin, kunnes vedet poksahti. Kätilö totesi että no nyt pääsen sittenkin saliin ja tyttö syntyi heti 1 min ponnistuksella. Supistuksia oli tullut rajuina ja kivuliaina tuon käyrän jälkeen ja kävellessä saliin. Tuurilla olin siis sairaalassa kun oli tuo kontrolli sovittu ja synnytyksen kestoksi merkattu 30min, kun ei tosiaan ollut tarpeeksi säännöllisiä supistuksia/aukeamista aiemmin.

Kolmosesta mentiin vuorokauden supistelun jälkeen ajoissa sairaalaan ja ei sielläkään ollut taas synnytys käynnissä, mutta ottivat yöllä osastolle odottamaan jos lähteekin käyntiin ja 1,5h päästä olikin taas vauva sylissä. Salissa ehdin tällä kertaa saamaan ilokaasua 2 min ponnistuksen ajan.
Neljättä yritetään ja varmaan lähden sitten seuraavaksi ekoista supisteluista jo varalta sairaalaan

Riika V. / Koti Kumpulassa

Hurjia synnytyksiä sinulla kyllä! Itse kanssa miettinyt, että milloinkohan sitä on tosiaan se oikea aina nyt tällä kerralla lähteä sinne sairaalaan? Kun ei siellä halua olla liian ajoissa, mutta toivoisi, että ajoissa kuitenkin. 🙂

Avatar

Mun eka synnytys kesti yhteensä 3,5 tuntii. Kätilöillä ei ollu kiire ottaa mua synnytysosastolle, koska olin ekakertalainen. Aloin olla aika kipeä kun pääsin vihdoin synnytyshuoneeseen. Epiduraalia alettiin laittamaan ja lääkäri sanoi jossain vaiheessa että joutuu ottamaan uuden neulan. No, mulla tuli siinä ihme olo ja sanoin kötilölle. Hön sanoi että katsotaan ja olin kokonaan auki eli ei kun vaan ponnistamaan. Mun kivut oli niin kovat et kätilö sanoi et sitä se tiesi, mitä kovemmat kivut, sitä nopeammin aukeaa. No, ponnistaessa en oikein tiennyt mitä tehdä ja juuri kun opin tekniikan, kätilö sanoi et nyt tarvitaan imukuppi kun vauva on vähän hädässä. Siinä sitten tehtiin välilihaan villto, mut siltikin paikat repes. Vauva saatiin ulos ihan ok, mut lääkäri sai oikein kunnolla paikata mua. Pelästyin oikein kun näin ne mustelmat alapäässä ja jaloissa. Mun hemoglobiini laski alle 100:n ja olin kuin haamu. Vauva oli pieni kokoinen, 37 viikkoinen. Sairaalassa oltiin 11 päivää kun paino ei vaan alkanut nousta. Mut kaikki hyvin.
Toinen synnytys kesti 5,5h ja siinä ehdin ottaa kohdunsuun puudutuksen, ja ponnistus ilman muita apuvälineitä. kuinka voikaan olla ponnistus kovaa työtä, vaikka se kesti 10min. Toinen vauva oli täysikäinen ja vähän isompi.

Riika V. / Koti Kumpulassa

Hui, kuulostaa hurjalta! Onneksi loppujen lopuksi kaikki meni hyvin kuitenkin. 😊 Ja onneksi sitten toinen synnytys sujui paremmin.

Avatar

Kyyllä ne syöksysynnytyksetkin kestää! Minulla kaksi lasta, molemmat synnytykset 2,5 tuntia. Ensimmäinen käynnistettiin, toinen käynnistyi lapsiveden menolla. 1973 ja 1980 ei ollut tarjolla kivunlievitystä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä