Raskausviikko 33: Koiranpurema ja antibiootit

 

Eilen vaihtui taas raskausviikko, ja tänään viikkoja onkin jo 35+1. Vajaa viisi viikkoa siis laskettuun aikaan eli aika pitkällä ollaan jo! Raskausviikko 32 oli täynnä väsymystä ja ketutusta, kuten täällä kirjoittelin, mutta onneksi raskausviikot 33 ja 34 olivat jo pirteämpiä ja itseasiassa muutaman yön sain nukuttua jopa ihan hyvinkin. Kirjoittelen tässä nyt kuitenkin vasta viikosta 33+0 – 33+6 eli hieman jälkijunassa mennään.

En muista, että minun aiemmissa raskauksissani minulla olisi ollut näin pahoja univaikeuksia kuin tällä kerralla. Nukahdan kyllä illalla nopeasti, mutta yö on sitten ihan pelkkää pyörimistä ja hyörimistä. Vessassa täytyy käydä monta kertaa, vauva mellastaa eikä yksinkertaisesti meinaa löytyä sellaista asentoa, jossa paikat ei puutuisi. Makuuhuoneessa on ihan liian valoisaa ja kuuma! Pimennysverho odottaa asennusta ja taidan ottaa pelkän pussilakanan käyttöön.

 

Raskausviikko 33: Antibiootit koiranpuremaan

Meillä asustelee puolitoistavuotias koiraherra, joka välillä luulee olevansa perheen pomo. Pari viikkoa sitten koira varasti lapsilta pähkinöitä, ja minä menin koiraa sitten komentamaan ja ottamaan pähkinät pois koiran suusta. Siinä hän sitten onnistui näykkäämään minua peukalosta niin, että iho meni rikki ja haavoista vuosi hieman verta.

Haavat ei tosiaan olleet isoja eikä syviä, mutta kuitenkin iho meni rikki ja tosiaan, verta vuosi hieman. Lapset heti minua muistuttivat, että kun koira puree, pitää käydä hakemassa rokotus. Laitoin siis Mehiläisen Digiklinikalle viestiä ja kuvan peukalostani. Lääkäri kysyi, onko minulla jäykkäkouristusrokotus voimassa enkä osannut sanoa. Minulla oli mielikuva, että rokotus olisi voimassa vain 10 vuotta kerrallaan. Lääkäri neuvoi tulemaan vastaanotolle ja niin sitten tein.

En saanut sopivaa aikaa Mehiläiseen, joten varasin ajan tunnin päähän Pihlajalinnaan Koskikeskukseen. Lähi-Pihlajalinnaankaan ei enää aikoja ollut tarjolla ja kannattaa muuten nyt poikkeusaikana aina tarkastaa, että mikä käytäntö lääkärikeskuksessa on ajanvarausten kanssa. Esimerkiksi meidän Kangasalan Pihlajalinna ei ota potilaita vastaan ilman ajanvarausta. Tai tämä oli tilanne silloin pari viikkoa sitten ainakin.

Kävin Pihlajalinnassa ja lääkäri varmisti vielä hoitajilta, että kauanko jäykkäkouristusrokotus on voimassa. Selvisi, että rokotukseni olikin voimassa 20 vuotta, joten en sitä sitten tarvinnutkaan. Antibiootit lääkäri kuitenkin määräsi puremaan, jotta siitä ei kehittyisi tulehduksia, sillä eläimen ja ihmisenkin puremahaavat ovat todella likaisia.

 

 

Ei kiitos turhilla antibiooteille!

Lähtökohtaisesti minua harmitti tosi paljon syödä antibioottikuuri ihan turhaan! Vaikka eihän se toki turhaan ollut, sillä olisihan se ollut melko kurjaa, jos olisin jonkun tulehduksen tai verenmyrkytyksen saanut tuosta harmittomasta puremasta. Haluan itse ja lasten kanssa välttää antibiootteja, jos niitä ei ole aivan pakko syödä, sillä bakteereillekin kasvaa vastustuskyky antibioottia kohtaan, jos antibiootteja liikaa ja turhaan syödään. En halua siis omalta osaltani tätä edistää.

Nyt antibioottikuuri on kuitenkin syöty ja sormi parantunut. Söin kuurin ohella maitohappobakteereja ja boulardiita tavallista enemmän, jotta suoliston bakteeritasapaino ei tuhoutuisi ihan täysin. Antibiootit kuitenkin aina tuhoavat niitä hyviäkin pöpöjä, joita me tarvitsemme pysyäksemme terveenä.

Normaalistikin me syömme lasten kanssa maitohappobakteereja, ja sitten joskus otamme boulardiita kuurin. Nyt kun söin antibioottia, söin vahvempaa maitohappobakteerivalmistetta ja boulardiita. Boulardii kestää antibiootteja, mutta maitohappojen ja antibiootin ottamisen välissä pitää pitää riittävä väli, sillä antibiootit tuhoavat muuten maitohappobakteeritkin.

 

 

Kohti uutta viikkoa

Raskausviikolle 34 jatkettiin sitten melko hyvillä mielin ja muistinpahan varata ajan myös labraan B-streptokokkiviljelyä varten. Viljely otetaan vasta viikolla 37, mutta labraan pääsy vaatii aina erikoisjärjestelyitä kun kotona on lapsia. Löydettiin kuitenkin sopiva aika, jolloin mies pääsee kotiin labran ajaksi. B-streptokokki minulla on ollut positiivinen kahdessa aiemmassa raskaudessani, joten luulenpahan, että sitä se on nytkin. Esikoista odottaessani sitä ei edes tutkittu.

Raskausviikolla 34 on luvassa neuvolalääkäri, jossa ehkäpä selviäisi, onko vauva edelleen perätilassa vai olisko neiti kenties kääntynyt raivotarjontaan. Ja tosiaan, me odotamme tyttöä! Tai eihän nämä koskaan varmoja ole, mutta siltä ainakin rakenneultrassa näytti. Teimme esikoisen kanssa blogiin videon, jolla paljastimme vauvan sukupuolen ja video löytyy täältä, jos sitä et vielä käynyt katsomassa.

Olen alkanut tehdä jo vähän vauvahankintojakin ja viikko viikolta vauvan syntymä alkaa tuntua yhä todellisemmalta! Pian hän on jo oikeasti täällä. Ihanaa!

 

-R

 

Kommentit

4 kommenttia
Riika V. / Koti Kumpulassa

Odottelinkin jo, että eikö oikeasti tule ensimmäistäkään koirankoulutusohjetta nillityksineen! 😅 Mutta siis mun mielestä lähtökohtaisesti koiran ei kuulu varastaa meiltä ihmisiltä mitään. Niin me ainakin saatiin aiemmat koirat opetettua ja toivottavasti saadaan tämäkin.

Avatar

Mikä ihana vauvamasu😍

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos! 😍

Avatar

Vähän pitää nillittää että koira ei ”pomota” ihmisiä koska ihmiset eivät ole koiria. Se ei vain halunnut luopua aarteestaan. Jos koira jotain kivaa löytää suuhunsa niin sille voi antaa superherkkua tilalle, niin sen ei tarvitse puolustautua ja pelätä että siltä viedään aarre pois.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä