Raskausviikko 34: Kilometri kohdunkaulaa jäljellä, mutta vauva on kääntynyt

 

Nyt mennään jo raskausviikkoa 35+2 ja raskausviikolla 34 oli vuorossa loppuraskauden lääkärintarkastus neuvolassa. Vauva on viihtynyt pitkään perätilassa ja olotilani on ollut sen mukainen, mutta pari viikkoa sitten oloni helpottui yhtäkkiä vauvan valtavan ja kivuliaan myllerryksen seurauksena. Olin ihan varma, että nyt vauva on kääntynyt raivotarjontaan, mutta toisaalta ajattelin, että ehkä vain toiveajattelen ja kuvittelen tilanteen.

Lääkärikäynnille oli siis asetettu paljon odotuksia ja tiesin, että neuvolalta löytyy ainakin yksi ultrauslaite, jolla tarjonta voitaisiin tarkistaa. Varmaahan ei ollut, että olisiko laite käytettävissä, mutta toivoin kovasti, että olisi. Silloin ei tarvitsisi enää lähteä äitiysultraan tai Taysiin tilannetta tarkastamaan, vaan asia selviäisi siinä omalla neuvolalla. Kuitenkin yksi käynti vähemmän järjestettävänä niin! Lapsia kun ei voi näille käynneille ottaa mukaan, niin minun täytyy järjestää aina heidän hoitonsa tavalla tai toisella.

 

Ainakin kilometri kohdunkaulaa jäljellä

Jokaisen raskauden kanssa on ollut sama juttu. Aina vain sitä kohdunkaulaa on normaalisti jäljellä eikä se ole koskaan lääkärintarkastuksissa näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että siinä jossain välissä olisi se synnytyskin edessä. Yksikään vauvoista ei ole millään neuvolakäynnillä laskeutunut tai kiinnittynyt lantiooni, vaan aina vain ne siellä korkella hengailevat eivätkä suunnittelekaan syntymistä.

Aina kateellisena kuuntelen ja lueskelen kuinka äideille kerrotaan, että vauva on laskeutunut sekä kiinnittynyt ja ennustetaan nopeaa synnytystä. Itse kuulen aina vain, että vauva on vielä tosi korkealla eikä pää ole laskeutunut tai kiinnittynyt. Kokemukseni on opettanut, että se tarkoittaa tuskallisen pitkää ja kivuliasta avautumisvaihetta sekä paremminkin pitkää synnytystä. Eihän se toki niin aina varmastikaan mene jokaisella synnyttäjällä, mutta minulla se on niin mennyt joka kerta.

Epäilen, että lantioni tai kohtuni on sen mallinen, että ne vauvat vain pysyvät siellä kohdussa ylhäällä hengailemassa. En tiedä, onko niin oikeasti, mutta se on vain oma epäilykseni asiasta. Nyt kun lähestytään raskauteni täysiaikaisuutta, toivoisin kuulevani kerrankin, että vauva on laskeutunut ja jopa, että pää on kiinnittynyt lantiooni. Silloin voisin uskoakin, että vauva ehkä voisi syntyä nopeasti tai edes siedettävän ajan kuluessa.

Kuopuksen syntymässäkin avautumisvaihe oli aika pitkä, vaikka sitten itse syntymä olikin nopea. Kohdunsuu ei ollut auennut yhdeksässä tunnissa kahtakaan senttiä, mutta siitä sitten onneksi edettiin rytinällä (täällä voi lukea enemmän). Kyllä silloinkin mielessä kävi, että montakohan vuorokautta tässä vielä menee kun kohdunsuu ei vain yksinkertaisesti aukea. Edelliset kaksi synnytystä tosiaan olivat piinallisen pitkiä kaikkinensa. Ensimmäinen päättyikin sitten kiireelliseen sektioon. (Lue kiireellisestä sektiostani täältä ja toisesta synnytyksestäni täällä)

Mutta tosiaan, loppuraskauden lääkärintarkastuksen lopputulos oli taas kerran se, että kohdunkaulaa on vielä ainakin kilometri jäljellä eikä pää tunnu alakautta ollenkaan. Yleensä kuulemma tuntuu kyllä hyvin selkeästi varsinkin näin neljännen synnytyksen lähestyessä. Mutta ei, ei minulla! Vauva uiskentelee siellä jossain kylkiluideni välissä ilman aikomustakaan laskeutua. Sydänäänetkin kuului tavallista ylempää ja pää löytyi jostain navan kohdalta. Ei nyt sentään, mutta voin sanoa, että alhaalla se ei ole!

 

 

Positiiviset uutiset: Vauva on kääntynyt

Pari viikkoa sitten vauva oli vielä perätilassa, mutta sitten hän yhtenä iltana myllersi kovin voimakkaasti sekä kivuliaasti vatsassa ja oma olotilani tuntui heti seuraavana päivänä paljon helpommalta. Olin toisaalta ihan varma, että vauva on varmasti kääntynyt raivotarjontaan, mutta toisaalta en oikein uskaltanut uskoa sitä. Viime raskaudessa myöskin vauva oli perätilassa eikä silloinkaan vauva itse kääntynyt, niin tuntui vaikelta uskoa, että nyt tämä sitten olisi kääntynyt.

Mutta vauvat sekä raskaudet ovat kaikki erilaisia ja tällä kertaa vauva oli kuin olikin kääntynyt raivotarjontaan! Käsin vatsaani ja vauvaani tunnustellessaan lääkäri ei pystynyt varmuudella sanomaan kummin päin vauva vatsassa on. Sydänäänetkin kuuluivat sen verran ylhäällä, että vauva olisi hyvin voinut olla perätilassa, mutta toisaalta taas ne kuuluivat sen verran alhaalla, että vauva voisi olla myös raivotarjonnassa, jos hän olisi vielä kovin korkealla. Yleensä kuulemma ovat kuitenkin matalalla jo tässä vaiheessa. Niinpä niin, mutta eivät minun vauvani!

Onneksi ultrauslaite oli käytettävissä ja sillä saatiin selvyys, että vauva todella on raivotarjonnassa! Olin siis ihan oikein aavistellut, että vauva oli kääntynyt. Minua ei ole enää pariin viikkoon ahdistanut hengittää ja olen ollut paljon ketterämpi. Ei oloni nyt mikään kevyt ja ketterä ole, mutta siihen perätilakömpelyyteen ja -ahdistukseen verrattuna oloni on ollut loistava! En enää hengästy kun kävelen huoneesta toiseen tai kun puhun, eikä minun tarvitse enää haukkoa henkeä jatkuvasti.

 

 

Hyvillä mielin viimeiset viikot

Vaikka minua ärsyttääkin se, että vauva on vielä korkealla eikä pää lähentelekään lantiota ja, että kohdunkaulaa on vaikka muille jakaa, olen loppujen lopuksi kiitollinen ja onnellinen. Olen onnellinen, että paikat eivät olleet auenneet eikä kohdunkaula lyhentynyt hälyyttävästi. En olisi halunnut sängynpohjallakaan viettää loppuraskautta ja pelätä, että vauva syntyy liian aikaisin.  Kuitenkin kaikki viikot ja päivät kohdussa ovat vauvalle hyväksi näin, kun minulla ja vauvalla on kaikki hyvin.

Kyllä se vauva sieltä syntyy, oli hän nyt sitten kohdussani korkealla tai matalalla! Toki ottaisin mielelläni nopean synnytyksen kuin sellaisen monta päivää kestävän, mutta loppujen lopuksi kyse on vain muutamasta päivästä. Olen sen kestänyt ennenkin, joten kestän kyllä nytkin! Kyllä se vauva sieltä syntyy tavalla tai toisella.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

 

-R

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Eipä hätää vielä 😊 hyvin ehtii vielä laskeutua. Ja minulla ei ainakaan tuommosista asioista oo voinut synnytyksen kestoa/kulkua ennustaa. Mulla lasten päät kiinnittyneet lantioon vasta paria viikkoa ennen laskettua. 😊 Nämä on niin odottaja/raskauskohtaisia asioita. Turhaa vertailua. Kyllä se vauva sieltä syntyy, niinkuin itsekin sanoit 😊 Mukavaa päivää ja kovasti onnea tulevaan!

Avatar

Näytät ihanalta!

Ja hyvä, että pikkuinen päätti kääntyä itse! Kivempi varmasti niin, kuin ulkoa päin kääntämällä.

Mulla molemmat taisi kyllä loppu raskaudesta laskeutua ihan hyvin, muttei ainakaan kuopuksella ollut pää kiinnittynyt mihinkään, nimittäin jokaisella supistuksella hän pyöritti sitä niin, ettei se itse supistuskipu tuntunut enää miltään. 😅 Kätilölle vikisin, että voisiko tää vauva pysyä paikallaan ja sitten hän käskikin minut sängynpäätyä vasten nojailemaan, jotta vauva löysi päälle oikean paikan. Ja sitten hetken päästä jo ponnistettiinkin. 😄 Esikoisen kanssa olin samassa asennossa juuri ennen ponnistusvaihetta, jotta hän laskeutuisi kanssa synnytyskanavaan, mutta hän ei porannut koko aika päällään! Vihoviimeinen asento, jota oikeasti vihasin, mutta oli se tehokas. 😂

https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/05/14/somenaapurit-blogisuosituksia/

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos! 🙂 On kyllä miljoona kertaa kivempi, että kääntyi itsekseen kuin että ulkokäännöstä ruvettaisi runnomaan.

Just puhuttiin siskon kanssa tuosta samasta jutusta kun hän sanoi, että jompi kumpi hänen vauvoistaan teki tuota ihan samaa ja kipu oli aivan järkyttävää! Täytyy muistaa pyytää kyllä kätilöltä neuvoja, jos tuntuu siltä, että neiti rupeaa päätään heiluttelemaan. 😉 Ja muutenkin.

Ihanaa viikonloppua!

Avatar

Näytät niin ihanan hyvin voivalta💖 onneksi vauva kääntyi niin saat rauhallisin mielin olla loppuraskauden. Kumpa synnytyksesi olisi helpompi kuin mitä kuvasit niiden aikaisemmin olleet. Kaikkea hyvää loppuraskauteesi💖

Riika V. / Koti Kumpulassa

Ihana kuulla, kiitos! 🙂 Toivotaan tosiaan, että synnytys olisi nopea ja helppo. Ja on kyllä ihanaa, että hän on nyt (ainakin) raivotarjonnassa! Mukavaa viikonloppua! 🙂

Avatar

Puolensa varmaan tuollakin ettei ole laskeutunut ja kiinni. Mulla ipana oli alhaalla viikkoja ennen la ja se pään poraaminen oli hirveän tuntuista. Samalla tuntui että ois iso pallo jalkojen välissä just tippumassa. Eikä edes loppujenlopuksi asento virheen takia päässyt alakautta ulos.

Riika V. / Koti Kumpulassa

No siis ihan varmasti puolensa tälläkin! 😊 Ja liitoskipuja ei varmasti oo näin yhtä paljoa kuin, jos vauva olisi jo laskeutunut ja kiinnittynyt.

Avatar

Mulla on kummassakin synnytyksessä vauva laskeutunut vasta just ennen ponnistusvaihetta. Esikoisen kanssa puolituntia ennen syntymää kätilö sanoi, että vauva niin ylhäällä vielä, että voi mennä seuraavaan päivään. Toisessa synnytyksessä mentiin samalla kaavalla.

Riika V. / Koti Kumpulassa

Eihän näistä tosiaan tiedä, että miten menevät. Itsellä vain kaikissa synnytyksissä ollut pitkähkö avautumisvaihe, mutta ehkäpä nyt ei olisikaan! 🙂 Mukavaa viikkoa!

Avatar

Kolmatta kun menin synnyttää, lääkäri totesi:” ei tämä vielä synny” kun pääsimme noin 10 min päästä synnytyssaliin kysyin saanko ponnistaa. Lääkärillä kesti vastata, tuijotti minua hölmistyneenä, totesin tulee nyt. Joten toisinaan kaikki voi tapahtua nopeastikin.

Viidennen kohdalla sain kortisoonipiikit ( vauvan keuhkot kehittyvät hieman nopeammin) jo 2kk ennen laskettua-aikaa kun paikat oli niin auki. Hyvin pysyi masussa lähes suunniteltuun sektioaikaan ( perätilan vuoksi). Ei ollut nopein synnytykseni.

Riika V. / Koti Kumpulassa

Joo, ei näistä todellakaan voi etukäteen tietää, että miten tulevat menemään! 🙂 Ihanaa viikkoa!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä