Synnytys lähestyy: Pitkä avautumisvaihe kauhistuttaa

 

Tänään minulla on raskausviikkoja koossa 38+6 eli laskettuun aikaan on jäljellä 1 viikko ja 1 päivä! Sitä, koska vauva syntyy, ei tietenkään voi tietää ja saattaa hyvin olla, että edessä on vielä yli 3 viikkoa raskautta. Ei sekään toki enää pitkä aika ole, mutta onhan se huomattavasti pidempi aika kuin vaikkapa viikko! Lähestyvässä synnytyksessä minua ei oikeastaan jännitä mikään muu kuin pitkä avautumisvaihe. Kolmessa edellisessä synnytyksessä, ihan jokaisessa niistä, avautumisvaihe on ollut pitkä ja kivulias.

Pitkä avautumisvaihe on omien kolmen synnytyskokemusteni mukaan todella uuvuttava. Se vie helposti voimat jo ihan vain kivuliaisuudellaan ja sillä, että yksinkertaisesti nukkumaan ei pysty. Kun supistukset tulevat alle kymmenen minuutin välein kipeinä, ei siinä kivussa oikein voi muuta tehdä kuin kärvistellä ja keskittyä siihen, että jokainen supistus vie lähemmäs ponnistusvaihetta. Monta päivää kun tätä jatkuu, niin siinä kyllä uupuu ja voimat alkavat oikeasti olla vähissä. Ihan vain päiväkin riittää jo siihen, että epätoivo alkaa heräillä.

 

Pitkä avautumisvaihe kauhistuttaa

Vaikka kyseessä on jo neljäs synnytykseni, silti se pitkä ja tuskallinen avautumisvaihe kauhistuttaa. Se kun ei siitä kivuttomammaksi muutu ainakaan omien kokemusteni mukaan. Supistukset kuitenkin ovat aina olleet todella voimakkaita ja kivuliaita, eiväthän ne muuten synnytystä edistäisikään. Sitten kun ne jatkuvat päivänkin kipeinä ja säännöllisinä, eikä juuri mitään edistystä tapahdu, on se tuskastuttavaa. Kun kohdunsuu ei avaudu supistuksista huolimatta muutamaa senttiä enempää, se alkaa todella turhauttaa.

Pitkä avautumisvaihe kauhistuttaa ehkä siksi, että kukapa nyt huvikseen haluaisi kovat kivut ja totaaliväsyn. Tiedän kyllä, että niistä selviän, sillä olenhan selvinnyt niistä kolme kertaa ennenkin. Olisihan se kuitenkin kiva kokea myös synnytys, jossa avautumisvaihe ei oikeasti kestäisi sitä 12-48 tuntia. Olisihan se nyt mahtavaa, jos avautumisvaihe olisi oikeasti vaikkapa kuusi tuntia pitkä ja sen jälkeen saisi jo luvan ponnistaa! Uskoisin, että sellaisen synnytyksen jaksaisi aivan eri tavalla kuin pitkän avautumisvaiheen omaavan synnytyksen.

 

 

Synnytystoiveista

Olen monta kertaa kirjoittanutkin, etten aseta synnytykselle mitään odotuksia, sillä ne eivät todennäköisesti tule toteutumaan. Ikinä ei tiedä kuinka synnytys tulee sitten loppujen lopuksi menemään, joten jos minulla on kovat odotukset synnytyksen kulusta, eikä se synnytys sitten menekään niin kuin odotan sen menevän, on synnytyspettymys valmiina.

Toiveita minulla toki on synnytyksen suhteen. Toivoisin kovasti, että avautumisvaihe olisi kestoltaan siedettävä eikä mikään superpitkä ja tuskallinen maraton. Toivoisin, että osaan lähteä sairaalaan tarpeeksi ajoissa, jotta B-streptokokkiani varten ehditään tiputtaa antibioottia tarpeeksi kauan ennen kuin vauva syntyy. En tykkää olla sairaalassa, joten haluaisin olla kotona niin kauan kuin pystyn. Viimeksi olin kotona avautumisvaiheesta reilut yhdeksän tuntia kipeiden, säännöllisten supistusten kanssa, ja se oli liian kauan.

Vauva syntyi alle kahdessa tunnissa siitä kun olimme päässeet sairaalaan eikä antibioottia ehditty tiputtaa kuin kymmenen minuuttia. Onneksi vauvalle ei tullut infektioita kuitenkaan! Nyt tosiaan kuitenkin haluaisin, ehtiä sairaalaan niin, että antibiootti ehtii tippua sen useamman tunnin, jotta se ehtisi ehkäistä infektioita tarttumasta vauvaan. Kirjoittelin minun positiivisesta B-streptokokistani ja vauvan kokoarviosta täällä.

Olisin toivonut, että B-streptokokki olisi nyt edes tässä raskaudessa ollut negatiivinen, mutta kun ei ole, niin ei ole. Sitä on turha surkutella ja täytyy vain asennoitua siihen, että lähden sairaalaan ajoissa ja joudun siellä olemaan kauemmin kuin toivoisin. Luin jostain, että myöskään polikliininen synnytys ei ole ainakaan kaikkialla mahdollinen, jos B-streptokokki on positiivinen. Polikliininen synnytys siis tarkoittaa sitä, että äiti ja vauva kotiutuvat muutamassa tunnissa suoraan synnytyssalista. Se olisi ollut ihanaa!

Potilashotelliin pääsy synnytyksen jälkeen vauvan kanssa on myös yksi haaveistani, jos polikliininen synnytys ei onnistu. Sinne en ole yhdenkään synnytyksen jälkeen päässyt, sillä esikoisen aikana hotellia ei ollut, keskimmäisen synnytyksessä lapsivesien menosta kului vauvan syntymään liian kauan ja kuopuksen syntymässä sitten se antibiootti ei ehtinyt tippua tarpeeksi kauaa. Mutta ehkäpä tällä kerralla sitten osuisi asiat kohdilleen!

Tärkein asia, jota toivon, on, että minä ja vauva pääsemme terveinä kotiin lasten ja miehen luo! Synnytyksessä on kuitenkin aina omat riskinsä, joten niihin verrattuna näillä minun toiveillani ei ole mitään merkitystä. Yleisesti ottaen, toivon siis kaikkein eniten, että kaikki menisi synnytyksessä hyvin ja ilman komplikaatioita! Muulla ei loppujen lopuksi ole merkitystä.

 

 

Joogaopettajakoulutuksen jälkeen synnyttämään

Viime viikonloppuna oli taas pitkän koronatauon jälkeen joogaopettajakoulutusviikonloppu, josta kerroinkin täällä. Sunnuntain koulupäivän jälkeen juhlimme vielä kuopuksen 4-vuotissynttäreitä porealtaalla serkkujen kanssa, ja nyt olisin kyllä jo valmista kauraa synnytyshommiin. Viikonloppu otti aika koville, mutta olen kyllä niin onnellinen, että koulun päätin silloin raskausviikolla 23 aloittaa. Se on ollut pitkäaikainen haaveeni, jonka nyt pääsin vihdoin toteuttamaan.

Koulu jatkuu vielä synnytyksen jälkeen ja ikävä kyllä seuraava opiskeluviikonloppu taitaa jäädä minun osaltani välistä. Se on nimittäin vajaan parin viikon päästä, joten vaikka vauva syntyisi nyt, tuskin heti silloin haluan lähteä joogastudiolle. Ja toisaalta taas, yliaikaisenakaan ei välttämättä ole hauska kouluun osallistua. Jos voisin osallistua viikonloppuun taas Zoomin välityksellä, voisin asiaa varmasti jopa harkitakin. Vielä ei ole tullut tietoon, onnistuisiko Zoom-viikonloppu vai ei.

Mutta tosiaan, nyt voin rauhassa miettiä synnyttämään lähtemistä, vaikka enhän siihen, milloin vauva syntyy, itse pystykään vaikuttamaan. On kuitenkin ihanaa kun sain joogaviikonlopun käytyä läpi ja saimme allasbileetkin juhlittua. Oloni on nyt hyvin rauhallinen ja pakko myöntää, väsynyt! Tänään olen ollut kaikessa rauhassa ja vaikka vielä eilen mietin, että tänään olisi siivouspäivä, en ole jaksanut ruveta siivoushommiinkaan. Ehkä huomenna sitten!

Ihanaa viikkoa kaikille!

 

-R

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä