Päätös rintatulehduskierteeseen (toivottavasti)

 

Hoksasin juuri, että olen ihan kokonaan unohtanut kertoa, kuinka minun rintatulehduskierteessäni sitten loppujen lopuksi kävikään. Kerroin tässä postauksessa kuinka minua vaivasi peräkkäiset ja päällekkäiset rintatulehdukset, joihin ei loppua tuntunut näkyvän. Antibioottikuuria vaihdettiin, mutta eipä se tulehdus sitten sillä minnekään lähtenyt vaan kolme kuuria jouduin kuin jouduinkin syömään peräkkäin. Kirjoittelin täällä, kuinka epäkuntoisena sitä lähdettiin kohti 36. ikävuotta, mutta en koskaan sitten kertonut, mihin kaikki päättyi.

Tosiaan, kolme kymmenen päivän kuuria söin peräkkäin ja viimeisin kuurin määrännyt lääkäri teki myös lähetteen rintojen ultraäänitutkimukseen, jotta nähtäisiin, onko rintoihin syntynyt mätäpaiseita, jotka pitävät tulehdusta yllä. Onneksi (tuntuu hassulta kirjoittaa ”onneksi”) tulehduksen paikka vaihteli ja tulehdus oli molemmissa rinnoissa, joten lääkäri ei pitänyt kovin todennäköisenä, että paiseita olisi, mutta halusi kuitenkin varmuuden asiaan.

 

Rintojen ultraäänitutkimus, löytyikö mätäpaiseita?

Kävin ultraäänitutkimuksessa Pihlajalinnassa, eikä onneksi mätäpaiseita löytynyt. Tulehduksen merkkejä kyllä näkyi, mutta ei onneksi mitään hälyyttävää. Tulehdusarvot eivät onneksi myöskään olleet korkeat, ja tuntui siltä, että kolmas kuuri saattoi kuin saattoikin purra tulehdukseen, sillä olo oli parempi kuin aikoihin. Kunnossa en ollut, mutta voin paremmin.

Ultraäänitutkimus teki yllättävän kipeää, sillä tulehdusta rinnoissa edelleen oli, ja ne olivat todella kosketusarat. Ultraaja ei ollut mitenkään hellävarainen ja toisaalta, ymmärrän kyllä, että ultratessa ei varmasti voi kovin hellä ollakaan. Ultraus ei kestänyt kovin kauaa ja lääkäri kertoi sitten heti ultrauksen päätteeksi, että mitään hälyyttävää ei onneksi löytynyt. Söin viimeisin kuurin loppuun saakka ja jäin toivomaan, että tulehdukset eivät enää uusisi.

 

 

Päivä päivältä paremmaksi

Oloni parani päivä päivältä ja pikkuhiljaa rupesi tuntumaan siltä, että ehkäpä ne tulehdukset nyt oli voitettu. Rinnat olivat kyllä todella arat ja herkät eikä esimerkiksi ulkoilu tuntunut yhtään hyvältä moneen viikkoon. Pikkuhiljaa kuitenkin olo rupesi normalisoitumaan ja ehkäpä siinä kun synnytyksestä oli kulunut 9-10 viikkoa, uskalsin sanoa, että aloin olla kunnossa.

Tosi arat tissit edelleen ovat ja välillä kipeätkin, mutta nyt on jo ollut melko normaali olotila. Toivon kovasti, että tulehduksia ei nyt enää tulisi ja olen syönyt päivittäin soijalesitiiniä, sillä sen kerrotaan auttavan siihen, että tukoksia ei ainakaan pääsisi muodostumaan. Sillehän ei voi mitään, jos taas joku pöpö pääsee verenkiertoon, mutta jospa ainakin tukoksilta välttyisin!

On ollut ihana kun on päässyt vaunulenkeille ja olemme pienten kanssa eskarilaista ja koululaista hakeneet koulusta kävellen. Olen kovasti yrittänyt syödä maitohappoja ja prebiootteja, jotta oma suoliston bakteeritasapainoni korjaantuisi antibioottien jäljiltä edes hieman. Myös vauva saa päivittäin maitohappoja myöskin ja pienellä otti kyllä masun päälle minun antibioottini. Edelleenkin meillä on vatsavaivoja pienellä, eikä sitä tietenkään osaa sanoa, kuinka paljon niillä minun syömillä antibiooteillani on siihen edelleen vaikutusta.

Mutta nyt tosiaan olo on ollut hyvä, ja toivon todella, että se nyt näin pysyykin!

 

-R

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä