4,5 kuukauden kokemuksella: Vaikeinta neljän lapsen kanssa

Takana on 4,5 kuukautta äitiyttä neljän lapsen äitinä. Minulta on kysytty tosi monesti, että mikä tuntuu kaikkein hankalimmalta tai vaikeimmalta neljän lapsen kanssa. Tai, että mikä on yllättänyt minut vai meneekö kaikki siinä samassa, samalla lailla kuin kolmenkin kanssa. Vielä en osaa kovin syväluotaavaa analyysiä äitiydestä neljän lapsen äitinä antaa, mutta tähän astisen taipaleen vaikein paikka on selkeä.

On suuri rikkaus ja lahja, että olen lapsia saanut neljä synnyttää tähän maailmaan. Yksi ei päässyt meidän syliimme asti, vaan raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 11 noin 1,5 vuotta sitten. Vaikka meillä on nyt vauvan kanssa hankalaa allergia- ja refluksiepäilyjen sekä unien kanssa, keskenmeno opetti sen, että kaikesta pitää olla kiitollinen. Vaikka tottakai väsyä saa, ja omiin tunteisiin on tietenkin oikeus, on muistettava, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Kiitollisuus auttaa jaksamaan vaikeissakin jaksoissa.

 

Aikataulut(tomuus)

Minua raastaa syvästi se, että en pysty tarjoamaan vauvalle mitään rytmiä tai rutiinia. Kun lapsia on neljä, isompien lasten aikataulut kerhon, eskarin ja harrastusten suhteen muuttuvat melkeinpä joka päivä, joten vauvaraukalla ei ole oikeastaan edes mahdollisuutta muodostaa minkäänlaista luontaista päivärytmiä. Tuntuu, että aina saan olla herättämässä vauvaa, vaikkei tämä edes osaa nukkua 45 minuuttia pidempään, tai sitten vastaavasti venyttämässä nukkumaan menoa.

Vauva kun vielä on sellaista sorttia, että hän ei nuku rattaissa eikä autossa, ei näistä kuljetusreissuista ole mitään apua nukkumishommiin. Eskarissa meidän pitää olla joka päivä klo 13.00 ja maanantaisin sekä keskiviikkoisin kerholla on oltava klo 11.30. Sitten tietenkin kerhopäivinä eskarille täytyy ehtiä vielä lisäksi siihen klo 13.00. Vauvan unien kannaltahan nämä keskipäivän menot ovat aivan hanurista, mutta nillä mennään, mitä on annettu.

Aina välillä meidän täytyy myös kuskata esikoista reeneihin keskiviikkoisin ja torstaisin iltapäivällä. Monesti on käynyt niin, että reenikuljetusreissut, jotka ovat noin tunnin reissuja, vauva on vain huutanut yliväsyneenä takapenkillä. Sisarukset yrittävät lohduttaa huutavaa vauvaa tutilla ja vaikka millä, mutta turhaan. Sitten juuri kun käännytään kotikadulle, vauva nukahtaa ja herää heti kun auto pysähtyy.

Nämä kuljetusreissut pitkin päivää ovat sellaisia, jotka saavat välillä kyllä tunteet pintaan. Voi kumpa voisi vain suunnitella menot vauvan unien mukaan. Nythän on niin, että yritän suunnitella vauvan unia menojen mukaan. Ja kun unet ovat pieniä torkkuja siellä täällä, on lopputuloksena yliväsynyt ja kiukkuinen vauva.

 

 

Tiedän kyllä, että ajan, kärsivällisyyden ja määrätietoisuuden kanssa saamme nämä aikataulu- ja uniasiat kyllä selkiytymään. Tiedän, että tämäkin on vain vaihe ja pian tämä helpottaa! Tilalle tulee uusi vaihe, joka tuo mukanaan taas omat haasteensa ja toisaalta myös omat ilonsa. Ihanaa alkuviikkoa kaikille!

 

-R

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä