Halloween

Teksti

kuva

Kuulin Halloweenistä ensimmäisen kerran ehkä kahdeksanvuotiaana. Muistan, kuinka parhaan kaverini kanssa suunnittelimme juhlia, joissa olisi kaikkea superällöttävää syötävää ja karmivaa rekvisiittaa.

Juhlia ei ikinä tullut. Ei ollut tapana.

Lapset, tai ainakin neljävuotiaat pojat RAKASTAVAT kaikkea pelottavaa, karmivaa, hirveää ja kauheaa. Ällöttäväkin kelpaa. Kunhan on hirviöitä, otuksia, hämähäkkejä, noitia, velhoja, jättiläisiä, örkkejä, jedejä…

Mielestäni viikonloppu oli ihana. Oikein niin ihana, ettei näin kivaa ole pitkään aikaan ollutkaan. Perjantaina pidimme leffailtaa, lauantaina kävimme Luonnontieteellisessä museossa Ketkä liikkuvat öisin? -perhetapahtumassa. Sunnuntaina lilluimme koko perhe uimahallissa. Ja ulkoiltiin tarpeeksi joka päivä. Ah.

Minulta jäi kuitenkin huomaamatta, että viikonloppu ei ollut viikonloppu, vaan ”Halloween-viikonloppu”. Oikeastaan se , mikä minulta jäi huomaamatta, oli että Halloween oli niin tärkeä juttu pojallemme. Hän huomautti siitä katkerasti aamulla ennen kouluun lähtöä.

”Äiti, tää Halloween meni ihan pilalle. Etkö sä tiennyt, että oli Halloween-viikonloppu?”

Oli kuulemma liian vähän juhlia ja koristeita. Liian vähän mitään pelottavaa ja liian vähän (siis ei ollenkaan) naamiaisasuja.

Onnekseni, kun hain lapset leikkikoulusta sain tietää, että nyt alkoikin Halloween-VIIKKO, jonka huipennukseksi leikkikoulun yhdistys järjestää ensi lauantaina juhlat!

Onhan tämä ihan hauska juhla, mutta ehkä tämä nyt vähän leviää käsistä? Vaikka onhan marraskuussa ihan juhlan mentävä aukko. Ja voisihan sitä kekriperinnettäkin taas herätellä. Vappukin on tasan vuoden toisella puolella. Vappuna hassutellaan ja Halloweenina kauhistellaan, aika sopiva juhlapari oikeastaan.

Kuulin yhdeltä äidiltä, että hän oli kuljettanut lastaan viikonlopun aikana KUUSISSA Halloween-juhlissa. Onko Halloween-touhu teidän mielestänne lähtenyt käsistä? Ja miten selvisitte juhlinnoista? 

Maanantaisin pojan leikkikouluryhmä käy koulun kirjastossa. Jokainen lapsi saa ottaa yhden kirjan kotiin seuraavaan maanantaihin asti. Kannoin Le Grande Livre de Tous les Mechants -hirviökirjan kotiin viidettä kertaa peräkkäin. Hirviöt kiinnostelee vahvasti.

kuva

Nyt ryhdyn lukemaan hirviöläksyni.

Eikä meillä siis ihan koristeeton Halloween-viikonloppu ollut. Teinhän Halloween-PAPRIKAN! Karmivan hehkunsa se sai pyörän ajovalosta. Vink vink!

Kommentit

5 kommenttia
Maria

Kiva kuulla! Itse olen nähnyt amerikkalaisia koristeita vain leffoissa. Olen koristeiden kannalla, kunhan niistä ei tule itselle rasitetta. Ja sehän on kyllä rasite, jos pitää pelätä, että ne varastetaan. Mutta turha niitä koristeita on kaapissa säilöäkään. Laita koristeisiin piiloon ilkeä viesti mahdollisille varkaille!

Meillepäin Halloweenin vietto ei kauheasti ole levinnyt. Koulussa oli myös onneksi pe illalla Halloween Disco, joka ajoi asian. Sai laitata naamiaisasun jos halusi ja oli pientä Halloween koristelua. Mutta kuten kirjoitat, miksi emme voisi perhepiirissä kaveriporukalla juhlistaa vuoden synkkää hetkeä vaikka sitten Halloween teemaisella kahvittelulla tmv. Mutta KUUDET juhlat, huh huh. Siinä on lähtenyt vähän homma käsistä.

Mä olen niin vanha, että mulle Halloween on ihan amerikkalaista hapatusta. Meillä ei siis ollut Halloween-viikonloppu, eikä varmaan mennä koulun juhliinkaan – juhlitaan naamiaisia sitten helmikuussa kun on laskiaiskarnevaali. Mutta saa nähdä joudunko pyörtämään kantani piankin, jos hirviöinnostus rantautuu tännekin. 🙂

Maria

Amerikkalaista hapatusta, samaa siis minäkin tähän asti ajatellut. Paitsi tietenkin hetken, silloin kahdeksanvuotiaana. Nyt on pakko taipua. Eilen poika itki kotimatkalla, kun huomasi, että koulumatkalla olevsta ravintolasta oli poistettu Halloween-luuranko -koristeet. ITKI. Että, ”kato nyt äiti, Halloween on ohi ja meillä ei vietetty ollenkaan.” Riipivää. Onneksi lauantaina on ne koulun juhlat…

Amerikassa asuessani Halloweenista tuli yksi ehdoton suosikkini. Minullakin on pieni poika, joka on aivan ihastuksissaan kaikesta pelottavasta. Niinpä meillä yritetään panostaa juhlaan, nyt täällä koto-Suomessakin.
Amerikasta en kauheasti jäänyt kaipaamaan, mutta muistelen kaiholla sitä, miten kaikkiin juhliin panostettiin. Talot ja pihat koristeltiin, kerhossa askarreltiin teeman mukaan yms. Täällä olen miettinyt uskaltaisinko laittaa pihalle hankkimiani koristeita, siis tuonne kadun varteen, mutta kun jo aitaelementit ja kukkasetkin välillä katoavat, niin annan olla.

Joten minä pidän Halloweenista, silloin saa hullutella, tällainen vanha, väsynyt tätikin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä