Kotitalouskriisi 13.12.2013
TEKSTI Maria

Joulushow ja kuvaongelma

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Eiiii!

Mielikuva itsestäni äitinä jatkaa romuttumistaan.

IMG_1036

Eilen oli meidän lasten leikkikoulun joulujuhla. Istuin viime hetken supatteluja kuhisevista penkkiriveistä taaimmaisessa. Reino tuli täpötäyteen saliin viime hetkellä ja soitti ovelta paikantaakseen minut. Heilutteltin puhelimen näyttöä, jotta mieheni löytäisi minut loisteen avulla.

Siinä ennen varsinaisen esityksen alkua istuessamme, koin juhlan liikuttavimman hetken. Lastemme äiti ja isä pitämässä toisiaan kädestä. Mietin, ovatko omat vanhempani koskaan olleet katsomassa joulujuhlaani näin. Kyynelkanavissa tuntui heruva tunne. Onni.

IMG_1053

Sitten kaikki salin vanhemmat kaivoivat puhelimensa, kameransa, järkkärinsä, tablettinsa sekä muut videotallennuslaitteistonsa.

Show oli mahtava, perinteiseen suomalaiseen joulujuhlaan verrattuna pömpöösi. Viime jouluna esitys kesti kaksi ja puoli tuntia. Siinä olikin hommaa saada mahtumaan muistikortille. Tällä kertaa esityksen rakenne oli napakampi, puolitoistatuntinen.

Teemana oli joulupukin matka maailman ympäri. Jokainen koulu- ja leikkikouluryhmä esitti useita numeroita. Välillä koko koulu oli lavalla yhtä aikaa. Oli muun muassa afrotanssia, venäläisiä sotilaita ja ballerinoja, tonttuja Aasiasta, Etelä-Amerikkalaisia cholitoja, kiinalaisia tanssijoita, englantilaisia joululauluja, saksalaista runoutta, ja tietenkin Tonttujen jouluyö, mutta en française!

Pikkuriikkisten ryhmä (meidän tytön ryhmä) sai tietenkin parhaat aplodit. Voin todistaa, katsotaan video!

Juhlan loppuhuipennus oli tiputanssi, johon yleisökin osallistui (muutenkin kuin kuvaamalla).

Esitys oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava, hauska ja mukaansatempaava. Elämäni upein koulun joulujuhla. Olin liian innoissani itkeäkseni.

IMG_1010

Mutta yksi asia vähän häiritsi. Ne näkökentän edessä sojottavat näytöt. Niitä ei ollut aivan vähän. Väkisinkin tulee mieleen, että miksi kaikkien pitää kuvata sama show, mutta viereiseltä penkiltä. Eikö riittäisi, että yksi videoisi koko juhlan, hyvin ja laadukkaasti?

Itse asiassa viime vuonna vanhemmille lähetettiin linkki, josta sai ladata koko juhlan videoituna. Eikö tälläisissä tilanteissa kannattaisi olla tapana, ettei salissa kuvata? Ellei nyt ole ihan ammattilaiskuvaaja ja kuvauksessa joku järki.

Eikö teitä häiritse, kun juhlasta nauttimisen sijaan vanhemmat tuijottavat pieniä näyttöjään ja sohivat niitä muidenkin eteen? Oletteko törmänneet samaan ilmiöön?

Kuva linkattu toiselta nettisivulta

Varsinkin takariviltä härveleiden määrä näytti aika huvittavalta. Tuli mieleeni oikeastaan Sirkus Finlandia, jossa myydään valohärveleitä lapsille. Lasten kuuluu nostaa pyörivät ja loistavat härvelit tietyssä kohdassa esitystä ylös. Erona on vain se, että puhelimet nousevat penkkiriveiltä jatkuvasti.

Yleisön joukosta nousevia näyttöjä seuraamalla voi kätevästi päätellä, kuka on kenenkin lapsi…

Enkä sano itse olevani ollenkaan parempi! Pähkäilin koko esityksen ajan, miten saisin otettua hyviä kuvia tätä blogia varten. Lähetinpä myös mieheni salin laidalle kuvaamaan lapsia lähempää uudella ”hirviökamerapuhelimeellaan”. Enkä silti onnistunut!

Uudenvuoden lupaukseni on, että panostan ensi vuonna blogin kuviin enemmän.

Tässä biisi, jonka pojan ryhmä esitti hurmaavat ponchot päällä:

CHOLITO!

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Mietin, kehtaisinko ehdottaa tällaista kuvausmenettelyä koululle. Mutta tärkein kysymys: itkitkö?

1 vastaus

Mua myös vähän nauratti se näyttöjen määrä – mutta toki meilläkin on nyt tallenne, ei tosin koko juhlasta, mutta omien esityksestä. Kun isovanhemmat ei ikinä pääse noihin juhliin, niin videokoosteet on kuumaa tavaraa joululomalla. Mutta fiksuahan se olisi, jos kaikki saisi sen yhden hyvän taltioinnin. Mä en itse tykkää kuvata juhlia (enkä paljon muutakaan), koska silloin keskittyminen menee siihen kuvaamiseen.

1 vastaus

Mietin, kehtaisinko ehdottaa tällaista kuvausmenettelyä koululle. Mutta tärkein kysymys: itkitkö?

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi
Kotitalouskriisi on diagnoosi akuutille häiriötilalle, joka syntyy räpistellessä uran ja hellan välissä. Paineessa syntyy timantteja sekä gluteenittomia pannukakkuja. Tule vertaistueksi! Kirjoittaja on Maria Nordin, jolla on kaksi ja puoli lasta, lennokkaat puolivoltit ja paljon tietoa sisäilma-asioista.

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: