Kotitalouskriisi 26.4.2013
TEKSTI kaisa

Iltakävely

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

IMG_4533

Tuntuu, että näin olisi ollut ikuisuuden.

Ajatus siitä, että pieninkin lapsista irtaantuu minusta, tuntuu epätodelliselta ja niin kaukaiselta. Mutta tiedän, että joku kaunis päivä en enää olekaan lapsen maailmaa kannatteleva monitoimikone.

Kun esikoinen oli kolmeviikkoinen en voinut kuvitella, että jaksaisin kantaa häntä sinne tänne vielä kymmenen kiloa painavampanakin. Äitiys on parhaimmillaan vahvistava kokemus: niin mielen kuin lihastenkin kannalta.

IMG_4525

IMG_4530

Tekisi mieli suojella lapsia kaikelta.

(Myös haisevilta suklaamunilta, joita Fazer ei olekaan vetänyt pois kaupoista! Olen jutellut joidenkin kauppiaiden kanssa, eikä kukaan ei ole saanut tietoa poisvedosta!)

En silti laittanut pojalle kypärää kävelylle. Päin vastoin, en millään saanut häntä ottamaan kypärää päästään, kun olimme lähdössä ulos…

Ja tällä kertaa se ei haitannut minua ollenkaan.

 

 

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (1)

Olipa haikean kaunis kirjoitus 🙂 Tuo pienten irtautuminen kaikenkattavasta monitoimikoneesta on aika koskettavaa vaikka myös niin tarpeellista. Voi miksi ne kasvavat niin nopeasti! 🙂




0
1 vastaus

Olipa haikean kaunis kirjoitus 🙂 Tuo pienten irtautuminen kaikenkattavasta monitoimikoneesta on aika koskettavaa vaikka myös niin tarpeellista. Voi miksi ne kasvavat niin nopeasti! 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: