Kotitalouskriisi 26.4.2015
TEKSTI Maria

Kotisynnytys ja mitä se vaatii

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ystäväni sai juuri ensimmäisen vauvansa — kotona! Olen niin ylpeä ja ihan pikkuriikkisen kateellinen.

B6lplHrCcAAQoDu

Tuore äiti on jo toinen kotisynnyttäjä tuttavapiirissäni. Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse eteerisestä peikosta, joka samoilisi kukkaniityillä batiikkimekossaan. Tuntemani kotisynnyttäjät ovat kaupunkilaisia ja uranaisia. Itseasiassa kotisynnytykseen ryhtyminen vaatii varsin paljon vaivannäköä, päättäväisyytä ja järjestelmällisyyttä, eikä siis ole vain erämökeissä asuvien hippien hommaa.

Esikoista odottaessa luin itsekin kotisynnytyksistäkin kertovan Ina May’s Guide to Chilbirth -oppaan. Vaikka ajatus mahdollisimman luonnollisesta synnytyksetä tuntui parhaalta minulle, en antanut itseni edes haaveilla kotisynnytyksestä. Tosiasia kun on, että minulla on rakenteellinen poikkeama, kaksi kohtua. Turhaa spekulaatiotahan tämä on, mutta JOS kohtujeni lukumäärä olisi normaali, olisin vähintään harkinnut synnyttämistä kotioloissa.

Suomessa syntyi viime vuonna 23 vauvaa kotona. Minut näinkin suuri määrä yllätti. Muualla maailmassa luvut ovat aivan toista luokkaa. Esimerkiksi Briteissä äitejä kannustetaan synnyttämään kotona, jos raskaus on matalariskinen. Neuvolan kautta saa tilata kätilön kotiin. Hollannissa jopa joka kolmas vauva syntyy kotona.

Sanotaan, että kotisynntyksissä on vaarallisia tilanteita harvemmin, sillä sairaalassa riskitilanteita aiheuttavat useimmiten toimenpiteet, joilla puututaan synnytyksen luonnolliseen kulkuun. Sairaalaympäristö saattaa myös nostaa stressitasoja, mikä ei ole missään nimessä hyvä asia synnytyksen kulkua ajatellen.

Ihmislajin historiaa taaksepäin kelatessa voimme nähdä tuhansien vuosien päähän ulottuvan ketjun luonnonmukaisia syntymiä ja synnytyksiä. Parhaimmillaan välissä on vain yksi sukupolvi, jolle paikan synnytykselle on tarjonnut sairaala. Muut ovat tehneet sen kotona, puskassa tai luolassa. Savolainen isoisoäitini ponnisti kaksitoista lasta savusaunassa ja espanjalainen isoäitini neljä kotona.

Lääketieteellinen synnytys tuntuu länsimaissa itsestäänselvyydeltä, etuoikeudelta, joka tulee ottaa vastaan mukisematta. Monilla kehitysmaiden syrjäseuduilla asuvilla kun ei ole tarjolla minkäänlaista terveydenhoitoa raskausaikana. Mieleeni tulee sanonta lahjahevosen suuhun katsomisesta. Mutta tällä kertaa kurkitaan naisen yksityisimpään. Tuntuu, että edes silloin saisi olla irrallaan velvollisuuden- tai kiitollisuudentunteesta yhteiskuntaa kohtaan.

Syitä kotisynnytykseen voi olla monia. Varmaa on, että päätös synnyttää kotona vaatii paljon niin henkisesti kuin ihan käytännönkin järjestelyiltä. Ensimmäinen askel on tapaaminen kotisynnytyksiä tekevän kätilön eli kotilon kanssa. Tavata kannattaa jo raskauden alkuvaiheessa, näin jää myös aikaa valita itselleen sopivin kätilö. Synnyttäjän ja kätilön välillä täytyy olla mutkaton suhde. On välttämätöntä, että viesti kulkee heidän välillään lähes ajatuksen voimalla.

Suomessa on useita kotisynnytyksiä tekeviä kätilöitä. Ensimmäisiä synnytyksiä avustavia on vähemmän. Usein kätilöt toimivat pareittain doulan tai toisen kätilön kanssa. Tapaamisia on lukuisia raskauden aikana. Kun synnytys alkaa kätilö tuo äidin kotiin kaikki tarvittavat välineet. Kätilöillä saattaa olla mukanaan synnytysallas, jonka voi asentaa vaikka olohuoneeseen. Mukana on myös perinteiset kätilön instrumentit ja dopleri, jolla seurataan vauvan sydänääniä. Monet kotisynnytyksiä tekevät kätilöt osaavat myös erilaisia kivunlievitystekniikoita.

Osassa kotisynnytyksistä päädytään sairalaan. Prosentti on ensisynnyttäjillä suurempi kuin uudelleensynnyttäjillä. Sairaalaan lähdettään useimmiten äidin voimien hiipuessa, harvemmin vauvan voinnin takia.

Internetin ihmemaata selailleena ei voi olla huomaamatta, että kotisynnytykset jakavat mielipiteitä, rajusti. Joukossa on paljon ilkeitäkin puheenvuoroja. Täytyy myöntää, että kun ystäväni kertoi päätöksestään, haukoin millisekunnin henkeäni — en sitä tosin näyttänyt. Kotisynnytyspäätöksen tehneen täytyykin siedättää ympärillä olevien mahdolliset kauhistelut ja taivutteluyritykset. Toinen vaihtoehto on olla kertomatta asiasta niille, jotka eivät asiaa ehkä ymmärrä. Puolison kanssa asiasta kyllä pitää jutella. Sataprosenttinen tuki on toki toivottavaa, mutta lopulta päätösvalta on kai sillä, joka aikoo synnyttää. Kotisynnytykseen ei kannata ryhtyä jos asiaa epäilee hetkeäkään.

DSC03917

En usko, että itse enää harkitsisin kotisynnytystä. Yhden asian kuitenkin tekisin toisin, haluaisin polikliinisen synnytyksen. On mielestäni ihan hullua hautoa monta päivää lapsivuodeosastolla, jos takana on normaali synnytys ja äiti ja vauva ovat hyvinvoivia.

Unelmissani synnytyksen huipentuma on vasta ponnistuksen jälkeen. Vauvan tultua maailmaan ottaisin teleportin synnytyssalista kotiin. Jättäisin lapsivuodeosaston mehukeitton väliin, ja pyytäisin puolisoani ja tekemään kasan avokadoleipiä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Kahvin tippuessa kävisin omassa suihkussa ja kääriytyisin isoäidiltä perittyyn kukkapyyhkeeseen. Sitten tallustelisin omaan sänkyyn tuore vauva kainalossa.

Ihania kotisynnytystarinoita korvat höröllä kuunnelleena haluan jakaa tämän kanssanne. En siis kannusta ketään kotisynnytykseen. Päätöksen kotisynnytykseen tähtäämisestä täytyy tulla itsestä. Mutta jos synnytys sairaalassa ei tunnu omalta jutulta, on hyvä tietää, että on muitakin vaihtoehtoja.

Olisitko sinä halunnut synnyttää kotona tai harkitsetko asiaa tulevaisuudessa?

Ja tässä linkki toiseen synnytystarinaani, joka ei tosiaan ollut luonnonmukainen. Silti kokemus oli järisyttävän hieno. Esikoisen synnytystarina on vielä kirjoittamatta.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (17)

[…] Koska kotisynnytys herättää varmasti tunteita, pyydän komnettikenttään asiallista keskustelua. Kerron pian niistä tekijöistä joiden takia muutin mieltäni kotisynnytyksen suhteen ja valitsin antaa kotisynnytykselle mahdollisuuden. Aiemmin olin tosiaan varma, etten koskaan synnyttäisi kotona. […]

1 vastaus

olipa hyvä teksti! Kyllä harkitsen! Pitää laittaa nuo linkit talteen kun tätä vaihtoehtoa olen pohtinutkin hieman etukäteen. Esikoisen kanssa ei ehditty sairaalaan (matkaa n. 45min) niin väkisinkin tulee mietittyä että mitäs sitten (toivottavasti tulevien) seuraavien lasten kohdalla, yritetäänkö ehtiä, mennäänkö ambulanssilla vai ihan suosiolla kotona.

1 vastaus

Kiitos palautteesta! Siis olet jo synnyttänyt yhden kotona? Olisi varmasti turvallisempaa siis tehdä toinen suunnittellusti kotona, eikä vaikkapa autossa.

1 vastaus

Kiitos neutraalista kirjoituksesta liittyen kotisynnytyksiin. Asia on harkinnan arvoinen vaihtoehto. Äidin on turvallisin synnyttää siellä missä hän kokee olevansa turvassa. Ja se pitää jokaisen synnyttäjän itse päättää missä se on. Sairaalan riskeistä harvoin puhutaan.

1 vastaus

Kiitos palautteesta! Tosiaan en tällä halua kannustaa tai kehua kotisynnytyksiä. Mutta joillekin äideille tämä voi olla parempi vaihtoehto.

1 vastaus

Itse koin sairaalaympäristön ”sairaana”. Uskoin ja luotin että kaikki menee luonnonnollisesti ja niin menikin. Silti oloni siinä ympäristössä oli kuin olisin sairaana potilaana hoidettavana. Ei siis kovin luonnollinen ja kotoisa, turvaa tuova ympäristö. Sairaalapelosta kärsivälle hyvin vaikea yrittää rentoutua.. Kotona sen sijaan luottaisin itseeni ja vahvuuteeni. Ja jos näyttäisi ettei loppuun saakka jaksa (meillä piiiitkä synnytys takana) voi aina siirtyä sairaalaan. Eli peukku kotioloille ja ensi kerralla kyllä harkitsen. Mietin vain kuinka paljon kustantaa kotisynnytys? Osaatko sanoa?

1 vastaus

Ystävältä saatujen tietojen perusteella kotisynnytys maksaa noin 700-2000€. Tietenkin riippuu siitä, kuinka monta kotikäyntiä tehdään, onko kätilöitä yksi vai kaksi ym. Palvelu on kyllä täysin toista luokkaa kuin neuvolassa tai synnytyssairaalassa.

1 vastaus

Minä haluisin myös synnyttää toisen lapsen kotona. Harkitsin esikoisen kohdalla mutta hepatogestoosi ja raskausmyrkytys käänsivät homman päälaelleen jo ennen viikkoa 30. Ehkä toisen kanssa sitten 🙂

1 vastaus

Ehkä toisen kanssa tosiaan olisi vielä mahdollista, vaikka eikös raskausmyrkytys ole juuri se, joka todennäköisesti pahenee seuraavassa raskaudessa…? Itsekään en voinut synnyttää kotona, enkä ole lainkaan katkera. Mutta jos ja jos ja jos, niin kannattaa ainakin pohtia asiaa!

1 vastaus

Hei Maria, kiitos hyvästä kirjoituksesta! Mahtavaa että kirjoitit aiheesta ystävääsi seuranneena ja niin lempeästi ja selkeästi. Kotisynnytys kun kuumentaa tunteita lähes aina ja harvoin kuulee mitään neutraalia. Kannattaa muistaa, että kotona harvoin tulee vastaavia kriisitilanteita kuin sairaalasynnytyksissä, joissa kriisit usein kehkeytyvät toimenpiteistä jotka johtavat uusiin toimenpiteisiin jne. Tätä lumipalloefektiä ei kotona juuri tapahdu kun nainen saa synnyttää omassa rytmissään ja valitsemiensa, tuttujen ammattilaisten ja läheistensä tukemana. Itse synnytin toisen lapsemme kotona ja jälkeenpäin olen miettinyt etten koskaan ole saanut yhtä tasokasta hoitoa ja tukea kuin ko. raskausaikana, synnytyksessä ja sen jälkeen. Harmillista on, että vastaava hoito ei ole kaikkien naisten ulottuvilla riippumatta siitä missä synnyttää, sairaalassa vai kotona. Sen tason hoitoa tulisi jokaisen raskaanaolevan naisen näet saada!

1 vastaus

Kyllä! Kateellisena olen kunnellut, kuinka hyvää palvelua ystävänikin on saanut.

1 vastaus

Mun toinen ja kolmas lapseni olisivat kuolleet jos olisin synnyttänyt ne kotona.Raskausajat sujuivat hyvin.Toinen tytöistä sai synnytyksessä ilmarinnan ja toisella oli napanuora kahdesti kaulanympäri(tehtiin hätäsektio).

1 vastaus

Voi tuntua kivalta ajatukselta synnyttää saunan lämpimässä hämärässä tai oman kodin rauhassa. Kuitenkin vaikka olisi kuinka matalan riskin raskaus ja odotusaika mennyt hyvin. Synnytykset ovat aina arvaamattomia ja mikä vaan voi mennä pieleen ja pian ollaan jo hätätilanteessa jossa vaakakupissa on äidin ja syntymättömän vauvan henki. Vauvan äkillinen ahdinkotila, äidin isot verenvuodot. Moniin hätätapauksiin kesken synnytyksen vain hätäsektio voi pelastaa vauvan hengen. Itse en lähtisi vaarantamaan vauvan turvallisuutta. Liian monia ikäviä tapauksia, joissa lähdetty kotisynnytykseen ja seuraukset peruuttamattoman ikäviä.

1 vastaus

Voisitkohan eritellä tarkemmin näitä ikäviä tapauksia? Tunnen ja tiedän parisenkymmentä perhettä, jotka ovat valinneet kotisynnytyksen. Suurin osa heistä on saanut synnyttää kotona, muutamien synnytys on siirtynyt sairaalaan ja osa on joutunut synnyttämään sairaalassa, koska raskaus on mennyt yli 42+0. Milloinkaan ei näissä tapauksissa ole ollut mikään hätä kyseessä.

Kotisynnytyksessä etuna on se, että yksi tai kaksi ennalta tuttua kätilöä on jatkuvasti läsnä, ihan koko ajan. Kun he tuntevat synnyttäjän ennalta ja seuraavat synnytystä jatkuvasti, synnyttäjän eleitä, liikkeitä, ääntelyitä ja kuuntelevat sydänääniä ja synnytys etenee ilman puuttumisia, tulevat mahdolliset poikkeamat ilmi varhaisessa vaiheessa. Tsunamikaan ei ilmesty tyhjästä vaan antaa itsestään merkkejä vedenvärähtelynä ja voimistuneina aaltoina. Samoin luonnollisesti etenevässä häiriöttömässä synnytyksessä, jossa on kätilö jatkuvasti läsnä, pystytään näkemään merkkejä poikkeavuuksista hyvissä ajoin eikä sairaalaan tarvitse lähteä pillit vinkuen. Toki on niitä aniharvoja tapauksia, joissa luonnollisesti itsestään edenneessä synnytyksessä jotain tapahtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kyse on minuuteista, mutta ne ovat todella, todella harvinaisia. Jokainen tekee omat riskianalyysinsä. Kotisynnytykseen päätyvät ovat valtavan perehtyneitä ja valmistautuneita, päätös on tietoinen valinta. Harva valitsee sairaalan samanlaisen perehtymisen tuloksena, sinne vain mennään koska niin on tapana, eikä tule mieleenkään muita vaihtoehtoja.

Olisipa sairaalassakin synnyttävillä oikeus jatkuvaan tutun kätilön läsnäoloon, se vähentäisi monia riskejä, joita sairaalasynnytykseen liittyy. Jokainen synnyttäjä ansaitsisi tutun ja turvallisen kätilön rinnalleen synnytyksen ajaksi.

Ja onneksi sairaalasynnytys on kaikkien valittavissa, mikäli sen kokee itselleen turvallisimmaksi paikaksi. Kenenkään kotisynnytyksen ei pitäisi olla pois keneltäkään sairaalasynnytyksen valinneelta. 🙂

1 vastaus

Kotisynnytyksiä on tutkittu runsaasti maissa, jossa ne ovat osa julkista terveydenhuoltoa ja ne osoittavat, että ovat äidille ja vauvalle yhtä turvallinen vaihtoehto kuin sairaalakin. Tutkimuskoostetta voi katsastaa vaikka täällä: http://midwifery.ubc.ca/files/2014/01/HomeBirth_AnnotatedGuideToTheLiterature.pdf

Sekä kotisynnytykseen että sairaalasynnytykseen liittyy riskejä, se on selvä. Synnytys on niin naisen keholle, kuin syntyvälle lapselle melkoinen koettelemus ja riski vammautumiseen ja kuolemaan on aina läsnä, synnytti missä tahansa. Me länsimaiset naiset olemme etuoikeutettuja siinä, että meillä on saatavilla monipuolista ravintoa ja laadukasta terveydenhuoltoa, joka tekee meille lähtökohtaisesti paremmat edellytykset synnytystilanteeseen kuin tuhansille niille naisille, jotka elävät köyhyydessä ja puutteessa. Toisaalta monet suomalaiset naiset ovat hukkuneet illuusioon siitä, että omasta terveydestään ei tarvitse pitää huolta, eikä siihen panosteta. Vastuu omasta hyvinvoinnista annetaan lääkärille, terveydenhoitajalle, yleisesti itsensä ulkopuolelle.

Kotisynnyttäjät ovat aina erityisiä naisia siinä, että he ovat valmiita ottamaan vastuun omasta ja lapsensa hyvinvoinnista ja tekevät riskiarvion omista lähtökohdistaan. Sairaala- ja kotisynnytykseen liittyy erilaiset riskit ja vain nainen itse voi tehdä arvioin siitä, mikä paikka on hänelle ja lapselleen paras synnytyksen turvallisuutta ajatellen. Sairaalaan liittyy suurempi toimenpiteiden riski ja kotisynnytyksen riskinä on mahdollisen hätätilanteen sattuessa hitaampi pääsy tehohoitoon. Näiden riskien punnitsemiseen kotisynnytykseen päätynyt perhe on käyttänyt aikaa ja ottaa päätöksestään vastuun. Näin toivoisi myös sairaalasynnytystä suunnittelevien tekevän.

1 vastaus

Minulla oli 5 vuotta sitten oppikirjojen mukaan sujunut raskaus, kaikki hyvin,lapsivesien mentyä sairaalaan ja synnytys eteni hitaasti mutta hyvin, lopulta oli ponnistamisen aika, mutta vauva olikin pahkan ja pään asennon vuoksi jumissa, eikä imukuppiyrityksitäkään huolimatta tullut. Happitasot, ja sykkeet vauvalla laski. Hätäsektio tehtiin. Näin pelastui vauva ja äiti. Ja siis viimeisiin minuutteihin saakka kaikki sujui kuten pitääkin, ei olisi kotisynnytyksestä selvitty. Koskaan ei voi tietää mitä synnytyksessä käy, täysin itsekästä, suuren riskin ottamista synnyttää kotona. Aihe on minulle kipeä siksi, että kun ajattelinkin, että olisin kotona synnyttänyt niin lapseni olisi kuollut, ja todennäköisesti myöskin mina.

1 vastaus

Me olemme suunnitelleet kotisynnytystä lokakuussa syntyvän lapsen kohdalla. Esikoinen syntyi sairaalassa, mutta vain kätilön (ns. omakätilön) läsnäollessa. Eli käytimme sairaalaa vain huoneena. Kotiin pääsimme/lähdimme 3 tuntia esikoisen syntymästä. Nyt uskon että koti on parempi vaihtoehto jos kaikki menee hyvin. Mukavampaa esikoisenkin kannalta. Herkästi kätilöt täällä Hollannissa kyllä lähettävät sairaalaan jos mikään menee pieleen. Moni onkin pettynyt kun suunniteltu kotisynnytystä ja joutuvatkin sairaalaan. Kätilöt ovat myös hyvin varautuneet mahdollisiin ongelmiin ja heillä on laitteistoa mukana hätätilanteisiin. Meillä lähin sairaala 5 min ambulanssilla, 10 min autolla eli sinne sitten jos jotain ikävää sattuu.

1 vastaus

Kiitos. Mielenkiintoista tietoa Hollannin synnytyskäytännöistä! Etenkin tuo 3 tunnin päästä syntymästä kotiin lähtö tuntuu mukavalta. Oletko saanut itse päättää kätilön? Tsemppiä synnytykseen!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi
Kotitalouskriisi on diagnoosi akuutille häiriötilalle, joka syntyy räpistellessä uran ja hellan välissä. Paineessa syntyy timantteja sekä gluteenittomia pannukakkuja. Tule vertaistueksi! Kirjoittaja on Maria Nordin, jolla on kaksi ja puoli lasta, lennokkaat puolivoltit ja paljon tietoa sisäilma-asioista.

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: