Kotisynnytys on yksi vaihtoehto ja tämän takia minä valitsin sen

Teksti

Kirjoitin kolme vuotta sitten kotisynnytyksestä näin: ”Vaikka ajatus mahdollisimman luonnollisesta synnytyksetä tuntuu parhaalta minulle, en ole antanut itseni edes haaveilla kotisynnytyksestä. Tosiasia kun on, että minulla on rakenteellinen poikkeama, kaksi kohtua. Lisäksi minulla on taustalla yksi imukuppisynnytys sekä sektio.

Vuosi sitten tulin raskaaksi eikä aikomuksen vieläkään ollut synnyttää kotona. Muutama kuukausi sitten kuitenkin synnytin kolmannen lapseni kotona. Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui?!?

Kotisynnytyksen turvallisuudesta tilastollisesti

Kaikista laajimman tutkimuksen mukaan kotisynnytys on terveelle, jo kerran synnyttäneelle äidille ja vauvalle yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Äidille kotisynnytys on itseasiassa hieman turvallisempi kuin sairaalasynnytys. Tietenkin kotisynnytyksessä on riskinsä, niin kuin kaikessa elämässä, mutta kun paikalla on ammattitaitoinen kätilö kaikkine tarvikkeineen, on kuolemanriski samaa luokkaa kuin sairaalasynnytyksessä.

Birthplace -tutkimukseen voi tutustua tästä.

Monissa maissa, kuten Englannissa ja Hollannissa, terveitä uudelleensynnyttäijä kannustetaan synnyttämään kotona. Hollannissa joka kolmas lapsi syntyy kotona, eikä se näy mitenkään karmivina kuolleisuuslukuina tilastoissa. Kotia pidetään Hollannissa synnytyspaikkana muiden joukossa.

Kyse on synnytyskulttuurista, siitä millaiseksi tapahtumaksi synnytys koetaan. On outoa, että Suomessa jossa vielä muutama sukupolvi sitten oli täysin normaalia synnyttää kotona ollaan nyt täysin vieraannuttu siitä. Ja tietenkin, tilastollisesti synnyttäminen on nykyään turvallisempaa kuin ennenvanhaan kotona ilman asiantuntevaa kätilöä. Suunniteltua, nykyaikaista kotisynnytystä ei kuitenkaan voi verrata siihen, mitä oli synnyttää saunassa sata vuotta sitten.

Kotisynnytyskeskustelussa Suomessa onkin tyypillistä kuulla lause: ”Olisin kuollut/vauvani olisi kuollut jos olisin synnyttänyt kotona”. Näinhän spekuloin itsekin kahden ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Mutta tuolloin en tiennytkään, että synnytys on myös prosessi, johon kannattaa valmistautua harjoittelemalla, ei vain tietoa keräämällä. En myöskään tiennyt että synnytys ei välttämättä tapahdu samalla tavalla kotona ja sairaalassa.

Sairaalasynnytyksessäkin on riskinsä

Maalaisjärjen mukaan ei voi olla mahdollista, että kotisynnytys olisi tietylle ryhmälle yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Ihmiset ajattelevat että on täysin samanlaista synnyttää kotona ja sairaalassa sillä erotuksella että sairaalassa mahdollisiin ongelmatilanteisiin saadaan nopeammin apua.

Tämä ei koti- sekä sairaalasynnytyksiin perehtyneiden kätilöiden mukaan pidä paikkaansa. Sairaalassa ongelmatilanteita syntyy enemmän, sillä sairaalaympäristö, sairaalan rutiinitoimenpiteet ja lääkkeet altistavat riskeille, joita ei kotisynnytyksessä ole. Eli vaikka synnytys oli vaikea sairaalassa, ei se tarkoita että oman kodin rauhassa synnytys olisi mennyt samalla tavalla.

Kaikkiin synnytyssairaalan rutiinitoimenpiteisiin sekä lääkkeisiin liittyy aina riskejä. Kotisynnytyksessä ei kysellä KELA-kortteja, mitata kohdunsuun tilannetta turhaan, ei vaadita vaihtamaan vaatteita, ei sidota äitiä anturein sänkyyn, ei puhuta äidille turhaan. Kaikista tärkeintä, kotona äiti saa olla juuri niin kuin itse haluaa, omassa pesässä. Äiti saa syödä ja juoda mitä haluaa, nuuhkia omia tuoksuja, käydä suihkussa tai kylvyssä, hyväillä itseään, tanssia, pussailla isompia lapsia tai olla ihan yksin hämärässä. Ennen kaikkea, äiti saa synnyttää niin kuin muutkin nisäkkäät parhaiten synnyttävät, omassa rauhassa.

Jo niin pienet asiat kuin kirkkaat valot, vaatteiden vaihtaminen sairaalavaatteisiin tai kohdunsuun mittailu voivat hidastaa synnytyksen kulkua. Synnytys kyllä etenee ihan ilman tutkimuksia, jotka häiritsevät äidin synnytyskuplaa. Räikeämmissä tapauksessa sairaala painostaa epiduraaliin, synteettiseen oksitosiiniin tai vähättelee synnyttäjän toiveita. Synnyttäjä voi myös joutua olemaan varuillaan jotta voi vaikuttaa itseä koskeviin toimenpiteisiin, vaikka olisi tärkeää antautua synnytykselle.

Kun raskaana kerroin siitä että harkitsin kotisynnytystä muutama lääkäri kauhisteli ja kertoi kuinka ovat nähneet vastasyntyneiden ja synnyttävien äitien kuolevan. Niinpä. He ovat nähneet vauvan kuolevan nimenomaan sairaalassa. En ole vielä ymmärtänyt, miten he perustelevat näillä tarinoilla sen paremmin sairaalasynnytyksen turvallisuutta kuin kotisynnytyksen vaarallisuutta.

Itse koin, että ensimmäisessä synnytyksessä sairaalan käytännöt pilasivat synnytykseni pakottamalla epiduraalin, tippaletkun, antureita, antamalla oksitosiinia ja pakottamalla ponnistamaan niin että pidätin hengitystäni. Yksi toimenpide johti toiseen ja kolmanteen ja neljänteen. Ja lopulta vaaratilanne vaara olikin jo lähellä.

Joskus ihminen kuolee, eikä sille voi mitään miljoonan euron leikkaussali tai huippulääkärit. Kuolema on asia joka on hyväksyttävä. Synnytykseen kuitenkin kuollaan äärimmäisen harvoin. Kotona tai sairaalassa. Mutta Suomessa yhdessäkään kätilöhoitoisessa kotisynnytyksessä ei ole tähän päivään mennessä yhtäkään lapsen kuolemaa tai äidin kuolemaa. Lähde.

Ja jos itse saisin valita maallisen matkan loppupaikkani, niin silloinkin valitsisin kodin sairaalan sijaan.

Kotisynnytyksen kauhistelu on karhunpalvelus tavallisille ”sairaalasynnyttäjille”

Olen huomannut, että mediassa on tapana kauhistella kotisynnytystä. Luulen, että kauhistelu osuu omaan nilkkaan. Kauhutarinoiden tarkoitus on ilmeisesti vaikuttaa tunteella kotisynnytystä harkitseviin, mutta uskon että tämä osuu nyt enemmän ihan tavallisiin synnyttäjiin.

Syke-sarja tekikin varsinaisen karhunpalveluksen Suomen naisille näyttäessään synnytyksen vaarallisena tapahtumana joissa äiti on avuton ja ”pelastajien” armoilla. Tällaiset ohjelmat vaikuttavat asenteisiin ja mielikuviimme synnytyksestä, tehden luonnollisesta, kauniista ja turvallisesta tapahtumasta jotain aivan muuta. Nämä alitajuntaan valottuneet mielikuvat vaikuttavat tehden synnytyksestä kivuliasta ja jopa vaarallista.

Jos ihminen pelkää synnytyksen aikana, erittää keho stressihormoneja, jotka tekevät hengityksestä pinnallista ja kaikenlaisten komplikaatioiden riski kasvaa. Pelko ja stressihormonit myös aiheuttavat sen, että synnytyksen luonnolliset, mutta toki intensiiviset tuntemukset tuntuvat kipuna. Ja kipu tietenkin lisää pelkoa ja keho alkaa vastustaa itse synnytystä, mikä taas lisää kaikenlaisten riskien mahdollisuuksia.

Tämä Syke-sarjan hirveä karhunpalvelus kosketa ei pienen pientä kotisynnyttäjien joukkoa, sillä he ovat kyllä valmistautuneita ja heidän mielikuvissaan synnytys on jo turvallista ja kaunista. Kauhukuvat koskettavat nimenomaan siitä suurinta joukkoa tavallisia naisia, joka menevät sairaalaan synnyttämään täysin valmistautumatta.

Ei ole ihme jos sarjan kotisynnytysjaksojen jälkeen entistä useampi pelkää synnytystä, saa komplikaatioita, päätyy sektioon tai ei edes yritä saada lasta. Synnytyspelko voi tosiaan olla niin kova.

Iloa, eloa blogisti Laura kommentoi näin: ”Jään odottelemaan, milloin jossain laajan levikin ohjelmassa näytetään sairaalasynnytys, jossa toimenpide johtaa toiseen toimenpiteeseen, jonka johdosta päädytään hätäsektioon. Se jos mikä on sitä synnytysten arkipäivää, Suomessakin. ”.

Myös synnytyksessäni mukana ollut kätilö Johanna Honkanen kommentoi Facebook-sivullaan Syke-ohjelmaa. En laita tänne linkkiä itse ohjelmaan, sillä en suosittele kenellekään tällaista, sillä se vaikuttaa ihan koko maailmankuvaan, ei vain synnyttäjiin.

Mediaan tarvitaan tarinoita kauniista ja turvallisista synnytyksistä.

Kotisynnytys oli meille turvallisin

Erona edellisiin synnytyksiin, nyt kolmannen kanssa päätin valmistautua henkisesti muun muassa tekemällä mielikuvaharjoituksia koko raskauden ajan. Perehdyin hypnosynnytysmenetelmään ja katselin voimaannuttavia synnytysvideoita.

Hypnosynnytysmenetelmän periaatteiden mukaan muutin täysin käsitykseni synnytyksen turvallisuudesta Lisäksi tutustuin normaaliin, fysiologiseen synnytykseen. Hypnosynnytyksen tärkeimmät elementit ovat äidin tietoisen mielen sulkeminen, synnytyskuplaan vajoaminen, turvallisuudentunne sekä hengitystekniikat. Nämä elementit yhdessä mahdollistavat että synnytyksen luontaiset hormonit pääsevät ohjaamaan kehoa normaaliin ja kivuttomaan synnytykseen.

Vasta kun olin tutustunut tutkimuksiin jossa käsiteltiin kotisynnytyksen riskejä sektion jälkeen, uskalsin harkita kotisynnytystä. Esimerkiksi kohdun repeämisen riski liittyy nimenomaan lääketieteelliseen synnytykseen, jossa synnytystä on ”vauhditettu” synteettisellä oksitosiinilla. Tajusin, että ensimmäinen synnytykseni päätyi imukuppiin jatkuvien synnytykseen puuttumisten ja lääketieteellisten toimenpiteiden takia. Eikä siksi että kehoni ei osaisi synnyttää.

Nyt kolmannella kerralla tiesin miten voin vaikuttaa mieleeni ja miten suuri vaikutus mielellä on hormoneihin ja fyysiseen kehoon. Punnittuani tarkkaan riskit ja hyödyt, ymmärsin että että minulle turvallisin paikka synnyttää olisi oma koti ammattitaitoisten kätilöiden läsnäollessa.

En kuitenkaan varsinaisesti tehnyt päätöstä, olisin voinut siirtyä missä vaiheessa tahansa sairaalaan, jos olisi ollut tarve. Toisin kuin sairaalassa, kotisynnytyksessä kätilöt ovat koko ajan yhden synnyttäjän kanssa. Näin kätilöillä on parhaat mahdollisuudet ennakoida riskitilanteita.

Olen kiitollinen että annoin itselleni luvan unohtaa kaiken mitä ajattelin synnytyksestä ennen. Kaunis, kivuton ja rauhallinen synnytys on täysin mahdollinen, oli paikka mikä vaan. Valmistautumista se kyllä voi vaatia.

Sen lisäksi että synnytys on ihan normaali kehon toiminto, on se myös intuitiivinen ja henkinen matka. Siitä matkasta lisää pian!

PS. Myös Iloa, eloa -blogin Laura kirjoitti Syke-sarjan herättämiä ajatuksia

Kuvat ovat minun akvarelleja, joiden kautta haluan näyttää miltä synnytys voi myös näyttää.

Kommentit

33 kommenttia
Maria

Synnytyksestä tekee vaarallista erityisesti pelko ja sen aiheuttamat stressihormonit. Äiti joka tuntee itsensä turvalliseksi kotona, saa vähemmän komplikaatioita kuin sairaalaolosuhteissa synnyttävä.

Ei vitsit olin niin tuohtunut siitä sarjassa sanotun lauseen jälkeen. Meni maku koko sarjasta…

Arvostan suuresti sinun avoimia ja rehellisiä kirjoituksiasi ja wau, nuo sinun maalauksesi ovat upeita!

Minulla on kolme lasta, ja heidät olen synnyttänyt sairaalassa, enkä silloin ollut nähnyt tai osannut miettiäkkään muuta vaihtoehtoa.
Kotisynnytys kuitenkin kuullostaisi ihanan rauhalliselta ja houkuttelevalta kokea. Ja neljäs lapsi olisi vielä haaveissa jossain vaiheessa.
Itselläni on jokaisen synnytyksen kanssa ollut ongelma istukan irtoamisen kanssa. Jokaisen jälkeen olen joutunut leikkauspöydälle istukan irroitukseen. Siinäkin kamalinta tietenkin oli joutua eroon juuri syntyneestä rakkasta kauan odotetusta lapsesta.
Nämä kokemukset ovat jättäneet minuun suuren epävarmuuden ja pelon.
Lisäksi viimeisimmän synnytyksen ja istukan irroitusoperaation jälkeen nukutuksesta herätessäni hegitysputken poisto aiheutti minulle henkitorven spasmin ja hengitykseni lamaantui. Tätä asiaa olen valvonut öisin miettien tuskan hiki otsalla.
Minua pelottaa ajatus mahdollisesta uudesta raskaudesta, vaikka kuitenkin sitä niin kovin toivoisin.

Kiitos että sain jakaa tämän tarinani, ja asian ydin olisi se, että mielelläni kuulisin sinun kokemuksiasi ja tietouttasi jälkeisvaiheesta ja sen mahdollisista ongelmista, ongelmien ennaltaehkäisyistä ja voiko siihen ylipäätään vaikuttaa?!

Istukka irtoaa varmasti paremmin kodin rauhassa, sillä sitä edesauttavat luonnolliset hormonit. Kotona istukan irtoamisella ei ole aikataulua, kuten sairaalassa vaan sitä saa odottaa ihan rauhassa. Vaikka tunteja. Kannattaa keskustella aiheesta kotikätätilön kanssa. <3

Mistä se kiire istukan irtoamisen kanssa sitten sairaalassa johtuu?
Minulle jäi vaikutelma että kyse on jostain vakavasta, kun kätilö aina kelloa vilkuillen yritti painella istukkaa irti ja sanoi että kohta pitää mennä leikkuriin jos ei irtoa.
Viimeisen kerran irtosi, väkivalloin repien ja painellen. Olin loppujen lopuksi helpottunut, kun ajattelin että nyt säästyin leikkurilta.. vaan ei.. osastolle siirron jälkeen aloin vuotaa hurjasti ja osoite oli loppujen lopuksi sama kuitenkin. Kohtuun oli kuulemma jäänyt suuri hyytymä joka esti kohdun supistumisen ja verisuonien supistumisen ja vuodon tyrehtymisen..
Näistä kokemuksista jäänyt nimenomaan se fiilis, että mä olen luonnon oikku, enkä olisi voinut selvitä hengissä luonnossa synnyttäessäni.

Kiire johtuu ihan sairaalan käytännöistä. Ja kiirehtiminen varmasti vaikeuttaa irtoamista, sillä istukka tarvitsee juuri rauhaa ja hyvänolonhormoneita että se parhaiten irtoaa.

Huippuja nuo akvarellit !

Olen synnyttänyt sairaalassa ilman lääkkeitä, omissa vaatteissa eikä henkilökuntaa ollut paikalla kuin ponnistusvaiheessa. Ihan turhaan yleistät että sairaalassa äiti pumpataan täyteen lääkkeitä ja olisi kamala kiire kaikkeen. Ei pakoteta turhiin toimenpiteisiin.
Toisen lapseni synnytin perätilaisena ja siinä tilanteessa et varmaan sinäkään olisi kotiin jäänyt?

Kuten sanon, hyvä ja ihana synnytys on mahdollinen missä vaan! Sairaalassa on kuitenkin suurempi riski joutua lääketieteellisen synnytyksen ”kohteeksi” koska kätilöä ei voi valita. Mutta hyvin valmistautumalla voi tehdä paljon.

Ei sairaalassa pakoteta toimenpiteisiin, eikä ole riskiä menenttää itsemääräämisoikeutta. Tuo on törkeä väitös. Kyllä sairaalassa toimitaan synnyttäjän oman tahdon mukaisesti. Jos sinä itse olet ollut kahdessa ensimmäisessä synnytyksessäsi epävarma ja ehkä asioista tietämätön (?), älä laita sitä henkilökunnan syyksi.

Mä olin varma että halusin luonnonmukaisen synnytyksen ja tukea siihen. Olen saanut kymmeniä kommentteja naisilta joilla käynyt ihan samalla tavalla. En ole mikään yksittäistapaus.

Eli olet saanut yhteydenottoja kymmeniltä naisilta, jotka ovat olleet itse epävarmoja (ensisynnyttäjiä?), huonosti valmistautuneita, eivät ole ehkä täysin selvillä synnytyksen vaiheista, ponnistusasennoista, kivunlievitysvaihtoehdoista (myös muut kuin lääkkeet) ym. ja sitä kautta jälkeenpäin kokeneet olevansa ”uhreja”. Sairaalassa saa, voi ja usein jopa vastentahtoisesti joutuu synnyttämään ilman mitään lääkkeitä. Lopeta tuollainen pelottelu lääketieteellisen synnytyksen ”kohteeksi” joutumisesta.

Kerrotko vielä mitä olisit tehnyt perätilaisen lapsen synnytyksessä?

Varmaan riippuu kätilöstä, kyllä tuputettiin synnytyksen vauhdittamista ja sitä myötä kivunlievitykseen lääkkeitäkin. Synnytyksestä jäi nimenomaan kohteena olo fiilis, kun ei ollut tarpeeksi tietoa. Kukaan ei kertonut mitään, kaikkea vain tehtiin ihmisarvosta pätkääkään piittaamatta. Lääketiede on tosi jees ja hyvä että on valmiudet komplikaatioissa toimimiseen. Sairaalan henkilökunta voisi vähän panostaa ammatilliseen toimimiseensa ja ihmisen kohtaamiseen.

Yksi synnytys sinne tänne on mulle ihan sama, muuten meni hyvin ja henkiin jäätiin, vaikka suhtautuminen synnyttävään äitiin ja vauvaan olikin ala-arvoista.

Maria

Kuulostaa hurjalta. Mun väitehän on, että tuollaiset tilanteet nimenomaan synnyttävät niitä komplikaatioita, ja sitten lääketiede osottautuu pelastajana. Kun taas jos äiti kohdattaisiin ja häntä tuettaisiin lempeästi, niin äidin omat synnytyshormonit pääsevät toimimaan optimaalisesti synnytyksen kannalta.

Ihan kamalaa, että synnytyksestä on meidän kulttuurissa tehty ”se välttämätön paha”, joka on kivuliasta ja kamalaa. Itsekin uskoin näin, kunnes kolmannen kohdalla perehdyin hypnosynnytykseen. Synnytin sairaalassa, mutta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja minkäänlaista puuttumista synnytykseen. Se oli toiveeni ja sitä kuunneltiin. <3 Sain kokea upean synnytyksen ja jopa syntymärefleksin, joka yleensä tapahtuu vain kotisynnyttäjille. Mielen voima on uskomaton! Kunpa äidit saisivat oikeanlaista valmennusta synnytykseen.

Kyllä minä olen päättänyt sairaalassa miten tehdään ja mitä haluan! Synnytin ihan luomuna, ilman lääkkeitä.Ei ollut muita läsnä kuin minä ja mies. Ponnistusvaiheessa kätilö. Se sairaalan synnytyshuone oli minun koti sillä hetkellä.😍Minulla on kaksi lasta, ensimmäinen syntyi terveenä, toinen ei. Hänellä oli synnynnäinen sydänvika ja tarvitsi apua heti synnyttyään. Olen tosi kiitollinen että meillä on tälläinen terveydenhuolto! Täytyy vaan osata vaatia että synnyttäjä määrää ei kätilö. Sen jälkeen kun olen saanut olla sairaan lapsen äiti, olen ymmärtänyt että maailma ei ole niin mustavalkoinen, syntymässä on kyse ennen kaikkea uudesta ihmisestä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Ps. Tyttö täyttää kuukauden päästä 18 v. , neljä sydämen avosydänleikkausta takana, kunto tällä hetkellä hyvä ja nuoren naisen tulevaisuus edessä!I Ilman Lastenklinikan ja niiden sydänkirurgien osaamista, minun tyttö ei olisi olemassa.❤❤❤ Henk.koht. mielipide on, että ei lisätä kotisynnytyksiä, mutta vaaditaan synnytyspaikoista kodinomaisia! Ja jos vauva on terve, niin nopea kotiutuminen, vaikka samana päivänä.

Minulla on kolme ei niin onnistunutta sairaalasynnytystä takana. Ensimmäisen lapseni synnytyksessä istukan syntymisen jölkeen tuli spontaani massiivinen verenvuoto(lähes 3litraa), joka saatiin suhteellisen nopeaa onneksi laantumaan. Vuodon syy ei selvinnyt, mutta arveltiin että ehkä istukasta oli jäönyt jokin palanen kohtuun. Toinen synnytys oli vuodon suhteen normaali (700ml, toki mahdolliseen vuotoriskiin varauduttiin ja ennakoitiin), mutta vauva ( ja minä) saatiin synnytyksen yhteydessä tulehdus jota hoidettiin lasten teholla/osastolla viikko. Kolmas lapseni syntyi normaalisti alakautta, muutama tunti synnytyksestä vointini romahti ja syyksi löytyi massiivinen verenvuoto, veri kerääntyi kohtuun. Menetin kolmannessa synnytyksessä verta lähes 5 litraa. (Tässäkin synnytyksessä varauduttiin vuotoon, mutta silti se yllätti)Neljättä synnytystä en uskalla edes harkita. Odotin kolmannelta synnytykseltä paljon, toivoin, että se eheyttäisi minua ja saisi mielikuvan pelottavasta synnytyksestä hälventymään. Aluksi saikin ja huokaistiin jo miehen kanssa että onneksi synnytys meni hyvin ja oli kaikin puolin normaali, kunnes kaikki menikin päälaelleen. Onneksi olin sairaalassa ja nimenomaan yliopistollisessa sairaalassa. Lääkärini arveli, että pienemmässä sairaalassa (jonne paikkakuntani mukaan olisin ensisijaisesti kuulunut, mutta oma toivomus oli toinen) olisi voinut kaikki päättyä toisin, kun riittävän avun saaminen olisi viivästynyt. Mutta kaikkki päättyi lopulta hyvin ja onnellisesti. Minun kohdallani vuodot yllätti täydellisesti ja hoitamattomana olisi aiheuttaneen menehtymisen. On ihanaa, että synnytyksestä luodaan positiivisia mielikuvia, mutta viisasta on myös tiedostaa riskit ja harkita synnytyspaikka tarkkaan, että esimerkiksi sairaalaan pääsee tarvittaessa nopeasti.

Itselläni molemmat synnytykset sairaalassa, toinen tylyn kätilön ”sanelemama”, toinen itseäni ja vauvaa kuunnellen ja hengitellen ihanan kätilön jäädessä seuraamaan ja tukemaan sivulle. Rento synnytys verkkokurssista koin saavani suurta luottoa synnytysvoimaani, samoin kuin aktiivisen synnytyksen keskusteluryhmästä. Lisää positiivista lempeyttä synnytyksen ympärille ja nimenomaan myös sairaaloihin ja neuvoloihin ohjaamista tähän suuntaan.

Synnytys seuraa naista niin hyvässä, kuin pahassa läpi lapsivuodeajan ja koko elämän. Vaikeista kokemuksista voi ja pitää puhua, mutta muistathan suojella esimerkiksi ensiodottajaa turhalta pelottelulta ja vaalia hyvää. <3

Syke on ollut lempiohjelmani, mutta näen hyvin kyseenalaisena tällaisen negatiivisen mielipidevaikuttamisen. Omassa työssäni sairaanhoitajana näen päivittäin inhimillisen kohtaamisen ja kosketuksen olevan korvaamattomia työkaluja lääkehoidollisten keinojen rinnalla kulkien.

Lisään vielä kommenttiini, että työskentelen itse siellä elämän toisessa päässä -saattamassa. Kodinomaisuus ei ole uhka vaan arvokas lisä asiantuntijuudelle ja erikoisosaamiselle. Toivon, että ollaan matkalla sitä kohti, että ihmiset saavat syntyä ja kuolla turvallisissa olosuhteissa ammattilaisten tukemina kotona tai hoitopaikoissa.

Just tämä, että kodinomaista ympäristöä tuotaisiin sairaaloihin ja ei nähtäisiin sitä sairaala synnytystä ja koti synnytystä niin vastakkain aseteltuina! Varmasti ollaankin menossa kohti kodinomaisempaa ja perhekeskeisempää hoitotyötä myös synnytysten osalta, mikä on iha huippu juttu!

On myös maantieteellisesti eroa, missä päin Suomea sitä kotisynnytystä lähtee suunnittelemaan. Onko koti on siinä hienojen synnytyssairaaloiden välittömässä läheisyydessä vai satojen kilometrien päässä lähimmästä.

On helppoa sanoa, että komplikaatioiden ilmaantuessa olisi ollut valmis siirtymään sairaalaan. On hurjasti eroa sillä, kestääkö siirtyminen minuutteja vai tunteja.

Muutenkin suhtaudun varauksella näihin ”oikeiden vastausten julistuksiin”. On ihan ok haluta synnyttää sairaalassa, sairaalan vaatteissa ja kätilön ohjattavana. Se luo meille toisille turvaa, kun saa itse vain olla ja luottaa siihen, että ammattilaiset ovat nähneet ja olleet synnytystilanteissa ennenkin. Ettei minun tarvitse osata ja tietää, hallita tilannetta, eikä edes suorittaa synnytystä. Meitäkin on, joille ihan tavallinen riittää.

Jos kokisit synnytyksen jota itse hallitset olisit varmasti ihan eri mieltä <3

No höh kommenttini oli kyllä tarkoitettu vastaukseksi nimettömälle kommentille klo 10:30

Suomessa toimitaan tieteellisesti todistetusti mahdollisimman turvallisissa puitteissa eli sairaalassa. Sairaala ei ole synonyymi pakotetuille toimenpiteille ja itsemääräämisoikeuden menettämiselle, vaan sielläkin voidaan toimia oman tahdon mukaisesti. Synnytys ei saisi missään nimessä olla äidin elämysmatkailua, vaan kyseessä on vain tapa saada lapsi maailmaan.

Syke-sarja on tarkoitettu viihteeksi ja siinä otetaan usein pinnalle aiheita, jotka ovat puhututtaneet mediassa. Minusta tämä on hauska sivujuonne ja pidän muutenkin sarjasta viihteenä. Olen täysin eri mieltä tuosta karhunpalveluksesta. Erittäin hyvä, että tällainenkin tilanne tuli kuvatuksi, vaikka olikin aika epärealistinen.

Kannatan ehdottomasti ajatustasi siitä, että synnytyksestä tulisi luoda positiivisempi kuva yleisesti. Tulin itse raskaaksi vain 19-vuotiaana ja pelkäsin synnytystä aivan kamalasti aluksi. Pelkäsin, että minuun sattuisi niin, että kipu veisi voimat ja tajun enkä pystyisi ponnistamaan. Tai että vähintäänkin saisin massiivisen verenvuodon johon kuolisin. Lopulta varmaankin hormoonit tekivät tehtävänsä ja ajattelin, että kai se siitä. Naiset on luotu synnyttämään. Ihmiskuntaa ei olisi, jos olisi todennäköisempää menehtyä (äiti tai lapsi) synnytykseen kuin selvitä siitä. Mietin ihmisiä kehitysmaissa, jotka synnyttävät ihan eri olosuhteissa kuin me.

Luin tietoa lähinnä ponnistusasennoista ja vakuutuin siitä, että perinteinen asento ei ole se paras. Halusinkin ponnistaa pystyasennossa, sängyllä polvillani. Minuun meni oksitosiini 16 tuntia ja halusin epiduraalin kun supistukset paheni. Ponnistin tunnin, se oli vaikeaa, koska en tuntenut enää supistuksia. Kivunlievitys toi kuitenkin turvaa, koska pelkäsin että saattaisin mennä kivusta toimintakyvyttömäksi. Oksitosiinia sen sijaan vähän pelkäsin, kun olin lukenut sen tekevän supistuksista saatanallisia. En tiedä tekikö se.

Lopulta kaikki meni hyvin, repeämiä ei tullut ja vertakin menetin vain muutaman desin. Loppuvaiheen ponnistin ”normaalissa” asennossa, mutta olen ollut tyytyväinen siihen, että olin suurimman osan ajasta pystyasennossa. Kätilö oli mukava ja turvallisen oloinen.

Kotisynnytykseen olisin itse liian pelokas, ellei sairaala olisi todella lyhyen matkan päässä. Varmaankin kotisynnytyksen psyykkisiin hyötyihin (eli miten pystyy rentoutua kotona verraten rentoutuminen sairaalassa) vaikuttaa äidin omat sairaalakokemukset. En kuitenkaan näe hyötyä siitä, että kotisynnytystä mustamaalataan ja pistetään vaaralliseen valoon. Oma kokemus sairaalasta oli hyvä, minua kuunneltiin (vaikkakin sitä oksitosiinia kyseenalaistan), mutta olen kuullut monia töykeitä kokemuksia sairaalasta. Se on harmi.

En osallistunut synnytysvalmennukseen, koska en halunnut nähdä videoita synnytyksestä tai kipeistä supistuksista. En tiedä, näytettiinkö siellä sellaisia. Pelkäsin paljon ja ajattelin lopulta, että kehoni hoitaa synnytyksen kuten parhaaksi näkee, ei minun tarvitse osallistua valmennukseen. Ajattelin, että parempi, että en tiedä. Ehkä olikin? Kaikesta pelosta huolimatta lähdin synnytykseen suht rauhallisin mielin.

Kerroin oman tarinani, koska mielestäni tässä näkee paljon juuri sitä, miten meidän kulttuuri ja media on vaikuttanut mielikuvaan synnytyksestä. Lisäksi suurin osa facebookin vauvaryhmien synnytysketjuista täyttyi tarinoista, joissa synnytys oli mennyt jollain tavalla pieleen. Lopetin niiden lukemisen. Minulla meni kaikki hyvin lopulta. Meni itseasiassa niin hyvin, että perus negatiivisena ajattelen, että jos saan vielä toisen lapsen, seuraava synnytys ei kertakaikkiaan voi mennä niin hyvin. Tästä ajatusmaailmasta olisi hyvä päästää irti.

Synnytyspositiivisuus on todella ihana ajatusmaailma ja kiitos Maria, kun olet sitä lähtenyt jakamaan. Olisin itse tarvinut tätä 6 vuotta sitten. Stressin ja pelon vaikutus kehoon on yllättävän suuri, sen varmasti liian moni on huomannut esimerkiksi työuupumuksessa.

Ymmärrän tuohtumisesi ko. fiktiivisen sarjan luoman kuvan johdosta. Kuvan, joka nyt on ollut suuren yleisön nähtävillä ja varmasti myös vaikuttanut joihinkin katsojista pelkoa luoden.
Kuitenkin alan ammattilaisena toivon että ymmärtäisit myös itse asemasi vaikuttajana suuren joukon ihmisiä lukiessa blogiasi ja seuratessa sinua sosiaalisessa mediassa. Kuten aiemmissa kommenteissakin lukee, joillekin meistä sairaalaympäristö ja kätilön ohjaus on se, mikä tuo turvaa.
Siinä missä Syke kuvaa kotisynnytyksen riskialttiina, vaarallisena, ehkä uhkarohkeana vaihtoehtona, sinä tekstissäsi (ehkä tahattomasti, ehkä tarkoittaen) luot kauhukuvaa sairaalasynnytyksestä piuhoihin sitomisena ja kätilön hirmuvaltaan alistumisena. Ymmärrän ja uskon, että omat huonot synnytyskokemuksesi eivät ole antaneet sinulle syytä luoda sairaalassa synnyttämisestä myöskään ruusuista kuvaa ja se on harmillista.
Sinulla, niin kuin jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen mutta toivoisin että asiat voitaisiin nähdä moniulotteisemmin eikä olisi tarvetta asettaa kahta toistansa tukevaa toimintatapaa toisiaan vastaan.

Mitä palautteellani haluan sanoa, on kai se että synnytys maailman luonnollisimpana asiana ei ansaitse joutua kahden sotatantereen välille. Kotisynnytys on varmasti siihen valmistautuneelle ja orientoituneelle ihmiselle täydellinen kokemus jota ei mistään hinnasta vaihtaisi pois. Aivan samoin kuin sama tapahtuma voi olla jollekin toiselle sairaalassa, lääkkeellisten kivunlievitysten ja kätilön ohjauksen kera. Paras palvelus, jonka tämän maan vaikuttajat -niin televisiossa, somessa, kuin muissakin kanavissa-, voivat tehdä, on antaa asioista objektiivinen, totuudenmukainen kuva ja näin tarjota tiedonjanoiselle vastaanottajalle mahdollisuus luoda itse oma ajatusmallinsa ja kokemuksensa joutumatta syyllistymään tai puolustautumaan niiden vuoksi.

Itselläni yksi sairaalasynnytys takana, johon en ollut valmistautunut ollenkaan. Synnytin parissa tunnissa luomuna ja istukka tuli heti perässä, lapsi sai täydet pisteet, alkoi heti imemään varmalla otteella ym.

Vaikka kaikki meni lääketieteellisesti ihan nappiin, koin silti traumatisoituneeni tapahtumasta, kivut olivat niin järkyttävät ja repeäminen takia olin kipeä useita viikkoja. Kätilön koin kylmäksi ja etäiseksi ja sairaalan ahdistavana paikkana.

En tiedä, olisiko kotisynnytys ollut itselleni parempi vaihtoehto mutta ainakin hyvä valmistautuminen olisi auttanut. Itselläni kroppa teki melkein liian nopeasti kaiken eikä mieli ehtinyt yhtään mukaan. Olisin myös kaivannut enemmän tukea ja kannustusta synnytyksessä. Jäi fiilis että en enää halua synnyttää uudestaan.. ehkä vielä joku påivä pääsen yli tapahtuneesta saan mahdollisuuden parempaan synnytyskokemukseen!

Äitiyskuolleisuus Suomessa oli kotisynnytysten aikaan suurta. Jokainen tunsi perheen, jossa äiti oli menehtynyt synnytykseen. Moniko tuntee sellaisen nykyisin?

En ymmärrä, miksi äidin kokemus synnytyksestä menee vauvan terveyden edelle. Lapsi ei ole vanhempansa elämysväline eikä häntä tule sellaiseksi alistaa. Lapsi on ihminen, jolla on oikeus turvallisuuteen elämään ilman vanhemman elämysshoppailua. Joka haluaa alistaa toisen olennon omien kokemustensa lähteeksi hankkikoon lemmikkieläimen, ei lasta. Lapsella on oikeus parempaan.

Maria

Kirjoituksessanikin luki että 100 vuotta sitten tapahtuneita saunasynnytyksiä ym ei voi verrata nykyaikaiseen kotisynnytykseen. Olen kirjoittamassa aiheesta enemmän. Yksi tärkeä tekijä on tietoisuuden nousu.

Itse en ymmärrä kotisynnytysten kohdalla täysin sitä, minkä takia turvallinen välimatka sairaalaan on esim 20-30minuutin matka, kun vauva pitäisi saada hätäsektiolla viidessä minuutissa maailmaan sektiopäätöksen tekemisestä ja äiti voi menehtyä minuuteissa massiiviseen verenvuotoon istukan irtoamisen yhteydessä. 20 minuuttia on vauvalle todella pitkä aika olla ahdingossa hapettomana jne. Mihin tuo turvallisen völimatkan pituus siis käytännössä perustuu hätätilanteita silmälläpitäen?
Massiivinen verenvuotokin kun usein tulee yllätyksenä perusterveelle nuorelle synnyttäjälle, jolla raskaus on sujunut ongelmitta (lähde: duodecim)

Olit hienosti miettinyt asiaa äidin näkökulmasta. Ja olen kanssasi samaa mieltä että omat rutiinit ja luonnollisuus varmasti helpottavat äitiä synnytykseasä. Mutta entäs vauva? Entä jos vauva syntyy huonovointisena, tarvitsee virvoittelua tai lisähappea? Osavakaan kätilö ei kykene esimerkiksi intuboimaan vauvaa jos tämän vointi sen vaatisi. Toki terveen äidin ja lapsen synnytyksessä vauva syntyy yleensä hyvävointisena mutta entä jos ei? Sinun kohdallasi olisi ollut lyhyt matka sairaalaan mutta Suomessa välimatkat voivat olla hyvinkin pitkiä jos puhutaan esimerkiksi Pohjois-Suomesta.

Maria

Tutkimuksen mukaan yli 30 minuutin matka sairaalaan ei vaikuttanut vauvan vointiin. Itse asiassa, kauempana sairaalasta syntyneet vauvat saivat paremmat pisteet. Uskon että tämä johtuu siitä että äidin luottamus ja eritysisesti stressihormonien puute vaikuttaa synnytykseen niin voimakkaasti. Jos koti ei tunnu hyvältä paikalta synnyttää, sitten se ei sitä ole eikä kenenkään ole pakko sitä tehdä. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30325580

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä