Kotitalouskriisi 25.3.2014
TEKSTI Maria

Kun lapsi nukkuu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

IMG_1382

… pikkuipana valvoo. Liittyy ilmeisesti jotenkin murphyn lakeihin, että kun toinen lapsi nukkuu, toinen valvoo.

Kaksivuotiaan kanssa käydään joka ilta väsytystaistelu. Iltaseremonian (tarina puhelimesta, äidin päästä tai kirjasta sekä tuutulaulu) ajan tyttö on lähes kiltisti.

nukkuu

Mutta heti kun isoveli on nukahtanut, peitto ja tyyny lentää lattialle. ”Äitiiiiii, vettä!” -huudot raikaa. Laulua. Hölynpöly-siansaksa -tarinat soljuvat nonstoppina pimeästä huoneesta. Tunnin päästä alkaa vaelteluvaihe. Äiti ja iskä käyvät vuorotellen nostamassa tytön takaisin sänkyyn. Huutelua. Pisuhätä. Jano. Unilelu tippui. Veli kiusaa. Mitä vaan selittelyä ja ihmeellistä höpinää.

Tässä vaiheessa sohvalla käydään keskustelua: ”Mikä sitä vaivaa? Miksei se voi nukkua? Pitäisikö päiväunista luopua? Miten se voi olla noin energinen? Ja mistä se keksii noita juttuja!?”

(Olen muutaman kerran kirjoittanut auki tytön iltahöpinät. Sellaista hölynpöly-ajatuksenvirtaa ei voi edes kuvitella olevan olemassa!)

Sitten huoneesta kuuluu viimeiseset höpinät ja uni-itkut. Kunnes kuuluu vain odotettu hiljaisuus.

Ihaillaan hetkeä  ja mietitään, miten ihanat lapset meillä on.

Kirjoitamme Karkin ja Annabellan kanssa yhteispostauksia, joista tämä on siis ensimmäinen.

Käy tykkäämässä blogeistamme myös Facebookissa:

Kolmistaan

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (13)

[…] Kurkatkaapa nyt linkin takaa, mitä Annabella ja Maria puuhaavat lastensa ollessa unilla! Annabellan postaukseen täältä ja Marian täältä. […]

1 vastaus

Ja ma kun luulin, etta mun puolentoista tunnin mittainen iltaseremonia on pitka ja tyolas! Mutta silla saan tosin 12-viikkosen beibin nukkumaan 7-9 tuntia yossa omassa sangyssa, ja toiset 3-5 aidin vieressa. Ehka taa onkin se helpoin vaihe, apua:-)

1 vastaus

huh! meillä on tosta päösty onneksi ohi, mutta ei se lapsi silti sinne nukkumaan vapaaehtoisesti mene 🙂 kerhon aloitus kummasti auttoi, nukkuu nyt yleensä täydet päikkärit ja yöunet! Oppiminen väsyttää?

1 vastaus

Mä niin muistan noi ajat!! Illat alkoivat sujua ilman nukutustemppuilua vasta vähän ennen joulua, kun F sai synttärilahjaksi uuden sängyn,johon liitettiin nämä uudet nukkumarituaalit! Tokihan nykyisinkin vielä joskus on nälkä-jano-pissi-pelottaa-ei väsytä -iltoja,mutta onneksi jo aika harvoin!

1 vastaus

Kyllä muistuu mieleen vieläkin, vaikka nuorin on jo 15v. Miten sitä antaakin pienten ipanoiden pompottaa itseään!
Johdonmukaisuutta vaan, se palkitaan lopussa.

1 vastaus

Kyllä, johdonmukaisia ollaan. Joka ilta rutiinit. Ja johdonmukaisesti pieni takaisin sänkyyn. Pää tyynyyn ja hyvää yötä…

1 vastaus

Kun kolme ihmistä on kirjoittanut samasta aiheesta niin on selvää miksi seuraan juuri tätä Marian blogia, tykkään tyylistä ja tavasta kirjoittaa! Mutta hauska idea joka tapauksessa.

1 vastaus

Voi kiitos! Samasta syystä joku ei seuraa minun juttujani. Makuja on erilaisia! Hyvä jos joku ymmärtää minunkin juttuja…

1 vastaus

Kuulostaa tutulta! Meillä on nyt tuo sama kerrossänky (kiitos vinkistä), ja yläsängyssä isompi vetelee sikeitä, kun nuorempi vielä karkailee, juttelee, karkailee, laulelee, karkailee, huutelee… Pari tuntia menee helposti ennen kuin uni voittaa kaksivuotiaan.
Eilen otin käyttöön tarrakalenterin (sujuvasta nukkumaanmenosta saa tarran ja viiden tarran jälkeen ostetaan kaupasta namia – vaikka karkeilla palkitseminen onkin varmaan kielletty jossain hyvien äitien oppaassa) ja ehkä ilta sujuikin sen ansiosta vähän helpommin (tyyppi pysyi enimmäkseen sängyssä lauleskelemassa ”minä saan namia, minä saan namia”).
Muistan, että esikoisella oli tuossa iässä samanlainen vaihe, nukkumaanmeno oli ihan tuskaa, mutta se meni parissa kuukaudessa ohi. Se tieto auttaa kestämään tätä jokailtaista nukutusriehaa vähän paremmin; kyse on ohimenevästä vaiheesta.
Vähän asian vierestä: meillä tuon sängyn pohjasäleikön kiinnittämiseen tuli liian pitkät ruuvit; terävät päät tulivat ikävästi läpi yläsängyn pohjasta eli alasängyn katosta. Huomasin asian vasta kun itse eräiden yöllisten vaelteluiden jälkeen heräsin sieltä alasängystä. Vaihdoimme ruuvit lyhyempiin, onneksi kukaan ei ehtinyt itseään niihin naarmuttamaan. Muuten on ollut oikein hyvä sänky. 🙂

1 vastaus

Kiitos viestistä. Meilläkin on käytössä palkintosysteemi. Kahdestakymmenestä tarrasta pääsee sisäleikkipuistoon. Kunnes viime viikolla siellä venähti niska…

Lähetin nyt viestin sängyn valmistajalle. Meillä myös tuli ruuvit ulos, huomasin sen vasta viikko asennuksen jälkeen. Me laitettiin siihen varastosta löytynyt valkoinen peitelista päälle.

1 vastaus

Hei!
Meillä oli samat kuviot ja ymmärsin, että liittyi siihen, että lapsi halusi omaa äiti ja isä huomiota. Kun koko päivä mentiin esikoisen menojen mukana ja meillä vanhemmillakin oli ne pakolliset tehtävät niin iltahulinat oli varma hetki saada vanhempien jakamaton huomio. Toisaalta voihan se hiljaisuuskin olla lapsesta pelottavaa. Ei hätää ei kyseinen vaihe ihan ikuisesti kestänyt 🙂

1 vastaus

Oman ajan tavoittelu voi hyvinkin olla tässä tavoitteena. Kiitos kannustuksesta!

1 vastaus

Moiii! Mä taas utelen täällä! Vastaa, jos hotsittaa!

1 vastaus

Tulossa!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi
Kotitalouskriisi on diagnoosi akuutille häiriötilalle, joka syntyy räpistellessä uran ja hellan välissä. Paineessa syntyy timantteja sekä gluteenittomia pannukakkuja. Tule vertaistueksi! Kirjoittaja on Maria Nordin, jolla on kaksi ja puoli lasta, lennokkaat puolivoltit ja paljon tietoa sisäilma-asioista.

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: