Päätön veistos

Teksti

Seuraan jonkin verran taidemaailman tapahtumia. Viime viikolla valittiin talvisodan muistomerkikkikilpailun ehdokkaista voittajaksi Pekka Kauhasen teos Valon tuoja.

En nyt millään muista olenko, maininnut lähileikkipuistomme uudistuksesta aiemmin. Entiset leikkivälineet olivat järkyttävän kulahtaneet. Tilalle tuli puhdaslinjasia leikkihärveleitä. Erikoisuutena voisi pitää leikkivälineiden väriä, kaikki on mustaa.

Uusittu puisto avattiin vuoden alussa. Ensireaktion jälkeen puisto on tuntunut ihan toimivalta. (Vaikka kyllä olen jo ilmaissut kaupungille huoleni välineiden turvallisuudesta. Liukumäen rappuset ovat jyrkät ja liukkaat). Taitaa olla niin, että aikuiset ovat ainoita, joiden olen kuullut ihmettelevän tummaa väritystä.

Synkkää on puistikossa muualla.

Kuten tiedätte, olen sisällyttänyt taidekasvatuksen kasvatusagendaani. Niinpä minulla on tapana kysellä lapsilta ajatuksia maalauksista, katutaiteesta, arkkitehtuurista, musiikista… Yritin samaa lähipuistossamme, sillä uudistuksen myötä puistikkoomme ilmestyi myös Pekka Kauhasen luoma uniikki teos. Tässä on läsnä toisenlainen sota ja väkivalta.

IMG_6389

— Mitähän tuossa veisoksessa on? ihmettelen.
— Tyttö jolla ei ole päätä.
— Oho, no niinpä onkin! Miksiköhän tytöllä ole päätä? esitän hämmentynyttä.
— Ehkä tuo tuhma hirviö on hakannut sen kirveellä pois.

Lopetan keskustelun.

Kyselin mielipidettä myös muutamien lasten vanhemmilta. Kaikki vastasivat, etteivät ole katsoneet veistosta – vaikka käyvätkin puistossa lähes joka päivä. Ihmeellistä! Voiko tätä veistosta olla huomaamatta? Vai voisiko olla, ettei kukaan ole kehdannut katsoa. Eihän tämä kyllä kivalta tunnu.

Luettelen, mitä minä näen.

Tyttö ja mies. Mies, jolla on ongelma itsensä kanssa. Ehkä mielenterveysongelma, tai ainakin jonkinlaista kamppailua oikean ja väärän, mielensä ja mielitekojensa välillä. Sivupersoona? Jotain rumaa, möhkälemäistä.

Miehellä ei ole käsiä. Hänellä on kyvytön olo. Sidottu olo. Haarniskamaisen puvun sisällä kädellä on pyrkimys. Jalkovälissä on ”ryppy”. Seksuaalisuus on tukahtunut tai kadoksissa. Veistokseen ei synny sattumia tai vahinkoja. Sukupuolielinten kohdalla on vako.

IMG_6400

Tyttö on päätön, ontto. Pelkkä kuori. Mutta haluttava. Mekon pinta on kuin osteri. Osteri symboloi äärimmäistä yksinäisyyttä. Mutta toisaalta osteria pidetään afrodisiakkina eli seksuaalisia haluja lisäävänä ruokana.

Tytön sormet on katkottu, mutta upeat sormukset ovat tallella.

Tiesittekö, että Portugalissa on sanonta, joka menee jotenkin näin ”Sormukset varastettiin, mutta onneksi sormet on tallella” eli kaikki hyvin, säästyttiin pahimmalta. Sanontaa käytetään, kun kohdataan epäonnea, josta selvitään aineellisilla vahingoilla. Tytölle on käynyt päin vastoin, korut on tallella, ruumiseen ja sieluun on kajottu. Se on pahin mahdollinen kohtalo.

Viimeksi kun kurkkasin, tytön kaulassa ammottavasta aukosta oli tungettu roskia.

IMG_6407 IMG_6402

Entä tulevaisuus? Se on podiumin, veistoksen jalustan, sisällä pultattuna. Lukittuna. Saavuttamattomana. Huurtuneiden ikkunalasien läpi voi vaivoin nähdä purjeveneen muodossa seilaavat unelmat ja ajatukset.

IMG_6396  IMG_6397

Mielestäni tämä on kummallinen veistos ollakseen leikkipuiston vieressä.

Rakkaat lukijat. Keksikää jokin muu tarina, teoria tai selitys veistokselle! Haluan päästä eroon tästä hirveästä, toivottomasta tulkinnastani.

Kommentit

13 kommenttia

Ahdistava veistos kaikin tavoin, ja totaalisen väärässä paikassa. Olen käynyt katsomassa veistoskokonaisuutta aikuisen tyttäreni kanssa, ja hän piti sitä vastenmielisenä, ja reagoi sen sijaintiin leikkipuiston äärellä. Itse pohdin asiaa paitsi kuvataiteilijana myös neljän lapsen äidin silmin, enkä hahmota mitään syytä veistoksen sijoituspaikalle. Marian analyysi teoksesta sekä lasten kommentit ovat realistisia; tosin tuntuu oudolta, että lasten vanhemmat eivät ole reagoineet teokseen. Kertooko se puolestaan, että vanhemmat eivät ylipäätään seuraa, mitä lapsen visuaalisessa ympäristössä ja kokemusmaailmassa tapahtuu? Toivoisin patsaan näillä eväillä liikahtavan toisaalle, paikkaan, jossa pienet lapset eivät viipyile.

Taidetta on kaikensorttista.
On vaikeaa sanoa ,
Hyvää taikka kehnoa.Sillä myöskin taiteen arviointi on kiinni katsojan
”Silmästä”.
Mutta. ”Hyvä” taide tulee puhuttelemaan. Katsojiaan lähes loputtomiin.
Mutta tuo kyseessäoleva veistos ei todennäköisesti ole ainakaan
Myönteistä vastaanottoa saanut,jos ihmiset eivät ole edes sitä huomanneet.
Voip olla :kyseessä on taiteilijan omakohtainen frustraatio
Mutta minua tämänkaltainen taide ei todellakaan puhuttele.
voidaankin kysyä, onko tämä todellakin taidetta,vai mitä se oikein
Onkaan.

Ulla Dilon

Annan kommentti oli mielenkiintoinen.
Mutta selvittelevä. Todellinen taide ei tarvitse selittelyä tuekseen
Se herättää tunteita katsojan mielessä, erilaisia tunteita .
Jos minä. Haluaisin. Selitellä. Annan. Tuntemuksia, tuosta kirjoituksesta
Tulisi loputon….
selittelyä,selittelyä. Sitä kyllä maailmaan riittää,myöskin. Taidemaailmaan.
Ehkäpä tuonsorttonen taide auttaa joitaki
Katsojia purkamaan omaa. Ahdistustaan ja pahoja kokemuksiaan.
mutta. Jokatapaiksessa Maria on aivan oikeassa. AINAKAAN teoksen
Sijoituskohdetta ei ole loppuunasti harkittu.

Taiteilijalla täytyy olla jotakin kauheaa kerrottavaa.?
Tämä on nyt. Sitten minun. Selityksenä.
Ulla Dilon

Siis onko lasten leikkipuistossa tollanen veistos??

Maria

Ei leikkipuiston aitojen sisäpuolella, mutta aivan vieressä.

Hui tota tulkintaa sekä patsasta. Tyhmään paikkaan sijoitettu! Ja mielestäni lasten leikkipaikan ympäristön sekä ite leikkipaikan tulee olla hauska ja huoleton.

Maria

Juuri niin!

Haluaisin vielä jatkaa.tuo patsas on. ERITTÄIN ahdistavaa katseltavaa.
Myöskin lapsille.Empä usko lasten käsittävät .Miksi naisella ei ole päätä ?
Kun. Sitä ei käsitä aikuinenkaan.
Ahdistusten. ”Syöttäminen” lapsilleen ei ole tarpeen eikä oikein.
Mielestäni lapsille tulee tarjota harmoniaa,,sillä maailma on muutenkin
Niin kaaosmaista.
Enkä minä myöskään tajua tuota esteettistä makua :laste leikkivempainten mustaa väriä..
Se on hyvä kun sinä Maria. Puutut tällaisiinkin asioihin.
Ulla Dilon

Maria

Niinpä. Eikö ole ihmeellistä. Tuntuu, ettei tilaaja ole edes uskaltanut katsomaan veistosta kriittisesti. Tai tuntuu, että taiteen päällä on sellainen harso, joka estää ”tavallisia” ihmisiä puhumasta siitä. Ehkä pelko, että tekee väärän tulkinnan. Mutta tulkinnan voi tehdä sen pohjalta, mitä taiteilija tarjoaa. Tässä veistoksessa on aika vaikea nähdä mitään positiivistä.

Tyttö on vapaa, asento on melko eteerinen vaikka pää puuttuu, vai onko pää pilvissä? Hän on prinsessa ilman ahdistavia lasisia kenkiä tai puuduttavia prinssejä. Hän on haluttava vaikka vaikeasti tavoitettava. Tätä tyttöä ei voi suudelmalla herättää. Hänen jalatkaan ei ole maassa, edes massiivinen mekko ei estä häntä leijailemasta omissa maalimoissaan. Ehkä sormia ei ole katkottu, vaan ne ovat jo toisessa maailmassa, hän kurottaa sinne minne me muut emme pääse tai näe.

Mies taas on pahassa pinteessä, katkottu ja pätkitty. Kohmettunut ja möhnäröykkiön syleilyssä. Hän ei ole vapaa, vain kuori menneestä. Laivat patsaassa ovat matkustamisen, toivon, voiman ja vapauden syboleite. Jalusta suojaa hahmojen haluja ja unelmia, vapautta tuntea tuuli hiuksissaan ja matkata maailman ääriin.

Maria

Jes, hyvä. Paitsi että lapset, joille on tapahtunut kamalia asioita suojelevat itseään juuri noin. Kehittävät omia mielikuvitusmaailmoitaan, kulkevat pää pilvissä. Puoliksi toisessa maailmassa… Eli vieläkin näen tämän surullisena. Voi voi.

Olen samaa mieltä kanssasi Maria. Veistos on minustakin kammottavan ahdistava, kuvien perusteella, livenä en sitä ole nähnyt. Toivoisin, että joku joka taideteosten sijainnista kaupungissa päättää, lukisi tuon sinun ajatuksesi veistoksesta. Ehkä ne päättäjät eivät pysähdy työn ääreen katsomaan, pohtimaan tai miettimään…ainakaan lapsen silmin. Lapsille toivoisin mielikuvitusta herättäviä, hersyviä, mutta turvallisen kauniita taideteoksia. Luulenpa, että lapset itse voisivat suunnitella joskus veistoksen ”omalle tontilleen”. Viime kesänä teitte puutarhoja kaupunkiin. Olisiko ensi kesän homma esim. ”lasten kaupunkiympäristö” 🙂 Kaupunki on yleensä rakennettu/rakentunut aikuiseen makuun ja lapsille on vain tiettyjä alueita. Entäpä, jos lapsille suunnattuja juttuja löytyisi enemmän sieltä täältä, aivan kuten aikuisillekin esim. noita veistoksia tai patsaita.

Maria

Kiitos Hanne. Lasten kaupunkiympäristö -idea on loistava. Laitan muhimaan!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä