Kotitalouskriisi 22.10.2013
TEKSTI kaisa

Painajainen iholla

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ilmeisesti blogikollega Demin tatuointitarina jäi pyörimään päässäni. Heräsin aamulla hikisenä, sydän kurkussa pompottaen. Nostin heti peittoa ja katsoin jalkojani: olo helpotti hieman. Ei kuvia ihollani – se oli vain pahaa unta.

Näin unta, että olin ottanut tatuoinnit jalkapöytiini. Unessani tatuoija oli luonnostellut suuntaviivoja ja piirtänyt ihooni merkkejä. Kun hän oli lataamassa neuloja, heräsin.

Minulla on jonkinasteinen tatuointifobia. Ei riitä, ettei itselläni ole mustetta. Jostain syystä verenpaineeni nousee, kun näen tatuoituja ihmisiä, varsinkin lähietäisyydeltä.

Tämän pelon paljastaminen on minulle aika suuri juttu, sillä en missään nimessä halua arvostella muiden hyvin perusteltuja valintoja tässä asiassa. Tämä ei ole minulle esteettinenkään kysymys. En pidä tatuointeja (tai ainakaan kaikkia) rumina.

Jostain syystä minä silti reagoin näin. Pelkään, että tatuoinnit tarttuvat tai että tatuointien läheisyys saisi minut hairahtamaan ja ottamaan yhden, kuten unessani kävi.

Tiedän, että tämä on aivan totaalisen järjenvastaista!

Ei aina ole ollut näin. Joskus teini-ikäisenä kai ajattelin, että ”olisipa makeeta ottaa tatska”. Äitini osoitti ulko-ovea ja sanoi: ”Tuosta et tule sisään jos otat tatuoinnin”.  Jotain hyötyä äidistäkin joskus on. Nyt olen onnellinen, etten ottanut tatuointia. Olisi kamalaa kulkea tribaali selässä. Mieluummin näyttelen vaikka aikuisiän akneani.

Haluan pitää itselläni mahdollisuuden riisuutua kaikesta. Rakastan olla alasti. Jos olisin tatuoitu, naulitsisin itseeni merkityksiä, arvoja, mielipiteitä – typeriä, mitättömiä merkkejä omasta egostani.

Joka ikinen aamu haluan herätä vapaana olemaan jotain muuta kuin eilen olin.

1703439

P.S. Painajainen oli myös Hell’s Kitchenissä järjestämäni 30-vuotissynttärit. Ei tullut ruokaa, ei. Olen siis kavereineni mukana jaksossa 5, joka on nyt nähtävillä Maikkarin Katsomossa

Kuva on tästä haastattelusta, joka tehtiin ennen kuvauksia. Ja aikaahan nyt taas on! Ollaan enimmäkseen alasti. Heh heh.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (5)

Hei luepa teksti uudelleen. Kyse on minun omasta pelostani, pelot ovat usein sellaisia, ettei niitä voi järjellä kovin selittä.

Mutta avauduin teille lukijoille, mikä MINUA tatuoinneissa pelottaa. Merkitykset. En halua naulita niitä ihooni. En sano, onko se hyvä vai paha. Sanon, etten halua tehdä sitä. En halua oman typerän egoni määritellä edes itseäni. Epäilen yksilöä ihannoivaa yhteiskuntaa.

Tatuoinnithan ovat perinteisesti olleet merkki yhteisöllisyydestä ja tietystä asemasta yhteisössä. Kunnes me länsimaiset individualistit otimme ne itsekkäisiin tarkoituksiin korostamaan omaa erikoisuuttamme.

1 vastaus

Haastattelua ei löytynyt 🙁

1 vastaus

Siiri. Mikähän siinä oli. Mulla kyllä toimii. Kokeilepa uudelleen!

1 vastaus

Tatuoinnit ovat siis typeriä, mitättömiä merkkejä omasta egosta? Voi Jeeesus. Alastomampanahan me tatuoidut olemme, sillä ihomme herättää kysymyksiä – ja sellaisia mielipiteitä kuin juuri tekstissäsi kerrot.

1 vastaus

Hei luepa teksti uudelleen. Kyse on minun omasta pelostani, pelot ovat usein sellaisia, ettei niitä voi järjellä kovin selittä.

Mutta avauduin teille lukijoille, mikä MINUA tatuoinneissa pelottaa. Merkitykset. En halua naulita niitä ihooni. En sano, onko se hyvä vai paha. Sanon, etten halua tehdä sitä. En halua oman typerän egoni määritellä edes itseäni. Epäilen yksilöä ihannoivaa yhteiskuntaa.

Tatuoinnithan ovat perinteisesti olleet merkki yhteisöllisyydestä ja tietystä asemasta yhteisössä. Kunnes me länsimaiset individualistit otimme ne itsekkäisiin tarkoituksiin korostamaan omaa erikoisuuttamme.

1 vastaus

Alaikäisenä en olisi voinut kuvitella ottavani tatuointia ellei sillä olisi minulle oikeasti jotain merkitystä. Aikuisiällä otin itse suunnittelemani tatuoinnin ja otin sen heti kun tuli oikea hetki ja asia sai viimoisen pisteensä. Itselleni sillä on suuri merkitys ja kannan sitä aina ylpeydellä ja koko sydämelläni.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: