Perätila – Auttaako akupunktio ja moksaus perätilassa olevan vauvan kääntymisessä?

Teksti

Edellinen raskauteni päätyi sektioon, sillä vauva oli raskauden puolesta välistä raskauden loppuun asti tukevasti perätilassa.

Perätilassa oleminen tarkoittaa, että vauva on pää ylös päin, peppu tai alarajat vasten kohdunsuuta. Suurin osa vauvoista kääntyy raskauden loppupuoleen mennessä ”oikein päin” eli pää alaspäin.

Tiedän tarkalleen, miten tuskastuttava ja piinaava perätilaraskaus voi äidille olla. Itselleni se, etten voinut synnyttää luonnollisesti oli pettymys, vaikka synnytys sektiolla olikin lopulta ihana kokemus.

Fysikaalinen este tai hormonit voivat olla syy vauvan perätilalle

Perätilaa ei pidetä niin optimaalisena alatiesynnytyksen kannalta, vaikka toisaalta osa asiantuntijoista pitää perätilaa vain yhtenä variaationa. Sille, miksi vauva on perätilassa voi olla monia syitä. Kohdun poikkeava muoto tai napanuoran kiertyminen vauvan tai sen kaulan tai raajan ympäri voivat estää vauvaa kääntymästä.

Toisaalta itse uskon, että myös stressi voi vaikuttaa vauvaan. Jos äidin hormonit viestivät stressiä ja vaaraa, vauva voi kokea, ettei ole oikea hetki syntyä eikä siksi käänny ”lähtökuoppiin”. Tälle hypoteesilleni löysin tueksi tutkimuksen, jonka mukaan kilpirauhasongelmista kärsivillä äideillä on vauva useammin perätilassa kuin äideillä, joiden kilpirauhasarvot ovat normaalit. Stressin tiedetään vaikuttavan kilpirauhasasen toimintaan.

Mielenkiintoista kyllä, kun edellinen vauvani oli perätilassa ja silloin kärsin myös kilpirauhasongelmista, vaikka yleensä tutkittavat kilpirauhasarvot olivatkin normaalit. Edellinen raskauteni myös oli vasemmanpuoleisessa kohdussa (minulla on kaksi kohtua), eli eri kohdussa kuin esikoinen. Ehkä toinen kohtuni oli pienempi eikä vauva mahtunut kääntymään. Perätilaan on siis voinut vaikuttaa monta tekijää, enkä enää onneksi murehdi asiaa.

Perätilaraskaus

Edellisen raskauden viime metreillä tein kaikkeni, jotta vauva kääntyisi: Googlasin jumppaliikkeitä, kävin akupunktiossa ja lopulta marssin sairaalaan kääntöyritykseen. Naistenklinikalla vauvaa yritettiin käänttää vatsan päältä lääkärin toimesta. Vauva saatiin väännettäessä vaakatasoon, mutta vauva ei kääntänyt päätään alaspäin. Lopulta minun oli vain hyväksyttävä, että vauvalla on jokin syy olla perätilassa.

Vaikka sektio oli kaunis kokemus, tässä raskaudessa toivon saavani synnyttää luonnollisesti. Toki perätilavauvakin on mahdollista synnyttää alakautta, mutta minun tapauksessa se voi olla hieman riskimpää, kaksikohtuisuuden ja edellisen sektion takia.

Vauvan asennon tunnustelu

Edellisestä raskaudesta muistan, että kylkiluiden alla tunsin pitkään kovan pallon, potkut sen sijaan tuntuivat alavatsalla. Vauvan pää oli siis ylhäällä ja jalat alhaalla. Ihmettelin tätä jo raskauden puolen välin jälkeen, mutta sain neuvolasta ja lääkäreiltä aina vastauksen, että vauva mahtuu hyvin kääntyilemään tai vaikka tekemään kuperkeikkoja. Minun tapauksessa vauva ei kuitenkaan kääntyillyt, vaan nökötti koko loppuraskauden samassa asennossa, vaikka jalat ja kädet kyllä viuhtoivat hurjasti.

Edellisen kokemuksen takia aloin tässä raskaudessa tunnustella vauvan asentoa hyvissä ajoin. Pelkoni oli, että tässäkin raskaudessa vauva olisi perätilassa, joten päätin tehdä tässä raskaudessa kaikki mahdolliset ennakoivat toimenpiteet.

Kuten ehkä jo arvaat, olen tällä kertaa tehnyt jumppaliikkeiden lisäksi aivotreeniä, mielikuvaharjoituksia ja hypnoosiharojituksia, joissa visualisoin vauvan kääntyvän oikein päin.

Perätilamoksa ja akupunktio

Edellisessä perätilaraskaudessa kävin akupunktiossa, mutta vasta viikolla 34. Voi olla että se oli liian myöhään. Vauva ei vaan mahtunut enää kääntymään kohdun muodon takia.

Tässä raskaudessa päätin ottaa asiasta selvää jo varhaisemmassa vaiheessa raskautta. Löysin netistä kätilön, joka on erikoistunut myös akupunktioon. Otin yhteyttä Akupunktiotalon Anu Lampiseen ja olin ilahtunut siitä, että hän oli sitä mieltä, että tällä kertaa olin juuri oikeaan aikaan liikkeellä. Hänen mielestään perätilaa hoidetaan usein harmillisen myöhään, jolloin vauvan voi olla tilanpuutteen takia vaikeampi kääntyä.

Vakuutuin akupunktion tehosta edellisessä raskaudessa, sillä vauva todella alkoi huitoa ja yritti kääntyä hoidon aikana, vaikkei kuitenkaan kääntynytkään kokonaan. Tällä kertaa akupunktion sijaan sain kuitenkin moksaus-hoitoa, joka on yksi akupunktion muoto. Kätilö Lampisen mukaan se on perätilan hoitoon tehokkaampi kuin neuloilla tehtävä akupunktio.

Perätilamoksan sanotaan lämmittävän kohtua

Kätilö Anu kävi meillä kotona tekemässä yhden moksaushoidon ja samalla hän opetti minulle tekniikan (ja minä opetin tekniikan lapsille). Sain viiden päivän kuurin, jonka jälkeen pidin pari päivää taukoa. Perätilamoksauksessa palavan moksa-puikon lämpö kohdistetaan kiinalaisen lääketieteen tunnistamaan virtsarakko-meridiaanin viimeiseen pisteeseen. Tämän sanotaan lämmittävän kohtua. Minulle tämä on ihan järkeenkäypää, mutta ymmärrän hyvin jos joku pitää tätä humpuukkina.

Löysin muutamia tutkimuksia jotka on tehty 33-53 viikoilla, joissa on todettu että akupunktiosta voi olla hyötyä perätilan kääntämisessä, mutta kuten aina, lisätutkimuksia tarvitaan. Toisaalta löysin myös tutkimuksia, joissa moksauksesta ei ollut ollut hyötyä, toisaalta näissä tutkimuksissa moksaus oli tehty myöhemmässä vaiheessa raskautta.

Joka tapauksessa itse koin hoidon todella rentouttavaksi (paitsi silloin kun lapset ”grillasivat” varpaitani ja pelkäsin saavani palovammoja).

Moksaus ei siis itsestään käännä vauvaa, vaan sen sanotaan parantavan kohdun verenkiertoa, mikä tietenkin vaikuttaa moneen asiaan. Perätilamoksauksesta ei siis ole haittaa, vaikka vauva olisi oikein päin. Moksaus ei siis käännä  oikeassa olevaa vauvaa väärin päin, vaan tukee kohdun ja vauvan hyvinvointia.

En todella tiedä, oliko vauva tällä kertaa perätilassa. Viime viikolla en enää malttanut arvuutella, joten kävin moksauskuurin jälkeen ylimääräisessä ultraäänitutkimuksessa yksityisellä lääkärillä.

Nyt tiedän, että vauva on kohdussa juuri oikein päin, mistä olen tietenkin todella iloinen! Nyt minulla on ihan vapaat kädet synntyssuunnitelman ideoimisessa. Ja se on ihanaa! Vaikka ensimmäisessä synnytyksessä kätilö sanoi minulle, että synnytys ei ole mikään elämys, tälläkin kertaa aion tehdä siitä sellaisen. Ihanan elämyksen.

PS. Onko teillä kokemusta perätilasta ja akupunktiosta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

Kommentit

12 kommenttia

Toivottavasti elämys ei vaihdu kiireelliseen – tai hätäsektioon, vaikka omanlainen elämys sekin voi olla!

Minulle selvisi vasta synnytyksessä kalvojen puhkaisun jälkeen, että lapsi on perätilassa. Lääkäri kävi arvioimassa tilanteen ja minulle vain ilmoitettiin, että synnytän lapsen alateitse, koska on niin täydellisessä perätilassa.
Kokemus oli tosi rankka, lapsikin painoi lähes neljä kiloa.
Jälkeenpäin olisin halunnut käydä synnytystä läpi, mutta ei siihen tullut mahdollisuutta.
Onneksi aika kultaa muistot 🙂

Anu on ihana ja moksaus tuttua! Kaikista keinoista huolimatta, meidän lapsi ei kuitenkaan kääntynyt. Sain synnyttää alatieitse ja kokemus oli upea!

Tein siitä videonkin, koska koin, että rohkaisevia kokemuksia perätilasynnytyksestä oli/on aika rajoitetusti saatavilla (https://www.youtube.com/watch?v=IS50GS4w-3M).

Listasin myös kaikki keinot, joilla perätilavauvaa voi yrittää kääntää (https://bit.ly/2KqdMsa). Toivottavasti näistä vinkeistä on muille asian kanssa pähkäileville apua <3

Ihanaa odotusta ja synntytstä Maria!

Minulla kolme synnytystä. Viimeisin perätilassa. Helpoin synnytykseni, vaikka paljon pelkäsin ja jännitin.

Minulla on molemmat lapset olleet koko raskauden ajan perätilassa ja myös synnytin heidät alakautta perätilassa. Uskon, että heillä oli syynsä olla noin päin ja olen onnellinen, ettei heitä yritetty kääntää (molemmat lähtivät syntymään ennen käännösyritystä).

Itselläni viikko 36 menossa ensimäinen synnytys edessä ja vauva perätilassa, myös kaksiosainen kohtu, osittaisella seinämällä joten pikkuinen siellä istua nököttää jalat vasemmalla puolella ja muu keho oikealla – näillä näkymin vielä mahdollista alateitse synnyttää. Joten sormet ristissä että synnytys käynnistyy ja etenee hyvin. Ihanaa odotus aikaa sinne sinulle.

Maria

Kaikki menee varmasti hyvin! Ihanaa loppuodotusta ja synnytystä <3

Anu on kyllä tosi taitava noissa! Kiitos kun nostat näitä hyviä aiheita esille, näistä kun puhutaan aivan liian vähän 🙂

Ja todellakin synnytys voi olla aivan ihana elämys! ♥♥

Mulla käännettiin juniori vk 34 ja yksi kerta riitti.
Olen suositellut sen jälkeen kaikkialla tuota ulkokäännöstä miellyttävämpää tapaa

Hei Maria, muistan että kävimme Malla Rautaparran raskaus- ja synnytysvalmennuksessa läpi jotakin jooga-asanaa perätilaan liittyen. Ainankin minulle Mallan tietotaidoista oli apua, vaikka en tuosta riesasta itse kärsinytkään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä