Kotitalouskriisi 31.3.2013
TEKSTI kaisa

Piiiitkä viikonloppu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tiedättekö päivät, joihin mahtuu tekemistä kolmen päivän verran?

Pitkäperjantai oli sellainen. Aamu alkoi viideltä ”Mennäänkö ulos, miksei me koskaan mennä ulos?” -hokemalla. Samalla kellonlyömällä siniset lenkkarit iskettiin silmääni.

(Poika sai toissapäivänä uudet, tosi hienot, lenkkarit iskän biisin levynjulkkarijuhlissa Popot-kenkäkaupassa. Levyn saa myös ostamalla Karhun Albatross-kengät…)

No, jonnekin oli mentävä, koska pienen lenkkarinomistajan hinku oli niin kova. Tropicario näytti olevan auki. Lähdimme siis katselemaan matelioita ja hämähäkkejä.

Ihan kivaa oli. Paitsi että tyttö nukahti matkalla ja poika pelkäsi ötököitä niin, että sain kantaa vapisevaa lasta kädet väärinä.

Yhdeltätoista oli eläimet vilkuiltu ja eväät syöty. Olimme jo hyvällä mallilla lähdössä trooppisesta eläintalosta, kun matkamuistoleluvuoren ohitus sai aikaan megashow’n.”Miksi mä en KOSKAAN saa tästä paikasta leluja?!!” jne, jne. Jokainen vanhempi tietää mistä puhun.

Olin päättänyt, etten osta mitään.

Pakkasin itkevät lapset rattaisiin (poika herätti siskonsa huudolla) ja juoksin tilannetta karkuun kotiin. Hyppäsin henkihieverissä ratikkaan – siihen väärään suuntaan menevään tietenkin.

Teininä pidin raitiovaunujen reiteissä erehtyviä ihmisiä moukkamaisuuden huippuna, nyt olin itse sellainen… Ja matkustin kolme varttia huutavien lasten kanssa kasvot tulosuuntaan.

Armoa!

Iltaan mennessä itse kunkin asennevammat saatiin korjattua ja menimme lasten kummitädin pääsiäsbileisiin.

9641_10151440386085889_485212886_n

483916_10151440382550889_1516020576_n

216670_10200907823366277_1319556133_n

Hauskaa oli!

Ja kiitos pääsiäismunaideoista!

Tänään lasten tyynyjen alta löytyi kauniit peltimunat. Sisällä oli herkkuja. Pienille lapsille kukonmunimat kelpasivat hyvin. Kahdeksanvuotiaan kasvoilta olin lukevinani hienoisen pettymyksen, kun tyynyn alla ei ollut ”perinteistä” kinderiä, mutta ei kuulemma ollut mitään vikaa…

Munia minulla onkin tänä aamuna ollut oikein poikkeuksellisen hyvin aikaa piilotella. Ensin siirsin kelloa tunnin taakse, sitten kaksi tuntia eteen ja sitten tajusin, että puhelimen kellohan menee ihan itsestään oikeaan aikaan…

Tyttökin on tainnut olla koko talven kesäajassa, kun on herännyt aina viideltä. Olipa virkistävää herätä vaihteeksi kuudelta.

Kuulen naurua.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: