Kotitalouskriisi 3.4.2015
TEKSTI Maria

Puliukko, lasten kasvattaja

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Mitä sanoa lapsille, kun kauppareissulla puiston puskasta kuuluu örinää, kaljapullojen kilinää – ja ystävällinen tervehdys: Huomenta rouva!

arska

Kuvakaappaus Seiskan videosta

 

Olen asunut enemmän tai vähemmän Ullanlinnassa 14-vuotiaasta. Ja siitä asti, siis 17 vuoden ajan, olen tuntenut lähipuistomme spurgun, Arskan. Tuttavuutemme alkoi jo kun olin teini. Kenetpä muutkaan pissislauma palkkaisi hakikseksi kuin puiston ystävällisimmän spugen. Palkka kymmenen siiderin hakemisesta taisi olla pari kaljapulloa.

Tämä on varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jaan Seiskan linkin, mutta Seiska teki muodonmuutoksen tälle ”meidän” Arskalle.

Lapsille puliukot kuuluvat samaan sarjaan kuin kylähullut. Helsingissä en ole kylähulluihin vielä tutustunut, mutta lapsuuteni Kuopiosta muistan vieläkin Hammastahnamummon ja Hullu-Jussin. Oli niitä muitakin. Näitä Putous-hahmojen -esi-isiä tuli katsottua toisella silmällä äidin helmojen takaa. Vaikka olin vain viisi, päässäni raksutti kysymys: Mikä voi mennä elämässä niin pieleen, että päätyy tuollaiseksi?

Ehkä lapsenikin miettivät nyt samoja asioita. He ovat nähneet Arskan arjen aamukahveineen, -kossuineen ja Hesareineen puiston laidalla olevalla bussipysäkillä. Kerran Arska sai karavaanimme edessä itkuraivarit kaatuneen kaljapullon takia. Uhmaikäinen katsoi minua toteavasti: ”Sitä kiukuttaa”.

No tietenkin spurguja voi käyttää varoittavana esimerkkinä. Mutta enemmänkin yritän olla esimerkki ja kohdella kadun kulkijoitakin tasavertaisina ihmisinä, joille toivotetaan hyvät päivät ja pääsiäiset. En silti halua ripaustakaan rappion romantisointia. Elämänsä huljuttaminen viinapullossa ei ole koskaan kaunista. Se on ainoastaan surullista.

Ja on kolmaskin asia, jonka voi puliukoilta oppia. Tietyllä tavalla käyttäytyviä ihmisiä on ihan tervettä hieman pelätä. Humalassa tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena olevat ihmiset voivat käyttäytyä arvaamattomasti ja uhkaavasti. Sellaisen käytöksen tunnistaminen ja väistäminen, kohteliaasti ja sulavasti, on ihan oleellinen selviytymistaito kaupungissa.

Kiitos esimerkistä ja kuivaharjoituksesta kaikille kohteliaille puistokemisteille!

PS. KUOPIO, mitä Hammastahnamummolle aka. Brigite Putkoselle kuuluu? Onko häntä vielä näkynyt?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

Oletpa katkera. Kaikkea hyvää sinulle!




0
1 vastaus

Minä vasta Kuopioon muuttanut, jään odottamaan tarinaa näistä kylähulluista. 😀




0
1 vastaus

Ei ole näkynyt hammastahnamummoa moneen vuoteen! Muistan itsekkin lapsuudesta elävästi!! Ja hammastahnamummoa ei saanut missään tapauksessa katsoa silmiin




0
1 vastaus

Huh, mikä muodonmuutos. Minkähän ikäinen toi arska on ? Tuota en ymmärrä, mitä toi missi sillä hakee että pitää mennä bikineillä tuonne heilumaan ja pesemään toisen selkää.. yäk




0
1 vastaus

Arska on varmaan alle 50. Pitääpä kysyä!




0
1 vastaus

Kertokaa lisää Hammastahnamummosta! Miksi ei saanut katsoa silmiin? Alkoi kiinnostaa. Omalla pienellä länsisuomalaisella kotipaikkakunnallani vaikutti harmiton punakka Perjantai-ukko, joka hoki koko ajan ”Voi Perrrrjantai”.




0
1 vastaus

Hammastahnamummo sähähti ja pisti todella ilkeän ilmeen, jos sai kiinni uteliaan katseen.




0
1 vastaus

Hammastahnamummo on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hullu-Jussista en ole kuullut, mutta hullu-Antti on myös poistunut keskuudestamme vähän aikaa sitten. Rauha heidän sieluilleen.




0
1 vastaus

Ai niin hullu-Anttikin oli! Hammastahnaa sateenkaaren väreissä Hammastahnamummolle.




0
1 vastaus

Ja hammastahnamummoa ei tosiaan saanut katsoa silmiin tai se sylki päin. Tiedä sitten minkätakia.




0
1 vastaus

Hammastahnamummun ensi- (ja ainut) näkeminen oli kamala järkytys, vaikka hänestä oli kuullut monet kerrat! Kun sitten yksi kerta anttilan pyöräparkissa pyöränlukon avattuani katseeni nostin ja hänet näin, niin hyvä etten ääneen parahtanut! Ja äkkiä katse maahan ja matkoihin.. Myös eräs mummo on jäänyt kuopiosta mieleen joka kulki risaisissa vaatteissa ja siellä missä ilmaistarjoiluja oli, siellä tämä pikkuinen mummo kävi hamstraamasaa! Piti kuulemma apteekin avajaisissa pistää pullavati piiloon kun mummu oli jo aamulla käynyt koko vadillisen hakemassa.. Ja legenda kertoo että ei ollut rahasta puutetta tällä, oli vain niin hirvittävän pihi, ja illmeisen höppänä.. Täällä uudessa kotikaupungissani näin reilu viiden vuoden jälkeen ”tunnen” vain keskustan kaksi puliukkoa.. 😀 ei mitään legendoja, eikä heistä sellaisia tulekaan, tässäkin persoonallisuus ratkaisee! 😀




0
1 vastaus

Voi hammastahna! 😀 Mies on hänestä kertonut, ”Pepsodent-mummosta”, ja luulin että hän pisti puolet omiaan. Ilmeisesti ei!




0
1 vastaus

😀 Hammastahnamummo on aikamoinen legenda. Silti totta! Ja ihminen siellä hammastahnan sävyjen alla.




0
1 vastaus

Ihana Arska! Nyt täytyy antaa pointsit seiskalle, kun järkkäs tuollaisen, vaikka siitä tehtiinkin sitten viihdettä… Tajuskohan Arska, että sen naamaa jaetaan somessa kun lähti juttuun mukaan? Meillä Lahes oli aikoinaan rytmi-Rane, ja ei täst oo montaa vuotta kun näin samaisen hepun Helsingin keskustassa! Näytti raukka vähän pöllämyhtyneeltä suurkaupungin vilinässä.




0
1 vastaus

Monesti nämä laitapuolen kulkijat ovat hyvin kohteliaita ja harmittomiakin. Minäkin olen ajatellut, että kohtelen heitä tasavertaisesti ja vastaan toivotuksiin. Kun olen koiran kanssa lenkillä, niin silloin tälöin joku spuge tervehtii juurikin sanoilla ”Päivää rouva” ja sitten alkaa kysellä, että jaahas, onkos se metästyskoira ja saatamme jorista tovin (siis jos henkilö on kohtalaisen selväpäinen). Aina jää sellainen fiilis, että olen ilahduttanut toisen päivää eikä tuo jutustelu ole mistään minulta pois.




0
1 vastaus

Juuri näin!




0
1 vastaus

arska on 46




0
1 vastaus

Älä puhu paskaa. Arska kuului lähipiiriini ja häneltä kun sinusta kysyin niin vastasi: ”kuka helvetti se on?”. Miksi pitää valehdella että tuntee jonkun henkilön, vaikka ei tunne oikeasti?




0
1 vastaus

Oletpa katkera. Kaikkea hyvää sinulle!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: