Reiskan pallerot

Teksti

”Iskän peppu ei oo rikki. Veljen peppu ei oo rikki. Äitin peppu ei oo rikki…”

Kävimme eilen katsomassa Heurekassa Body Worlds -näyttelyn, jossa on esillä plastifioituja ihmisruumiita. Joku kysyi kummissaan, miten ihmeessä menimme sinne pienten lasten kanssa?

Meidän perheessä suhtaudutaan mutkattomasti alastomuuteen ja ihmisruumiiseen. Lapset eivät ole siis nähneet painajaisia, vaikka näkivätkin luurankoja, paljaita ja sitäkin riisutumpia peppuja.

Täytyy sanoa, että näyttelyn tyypeillä oli tavara aika levällään.

Tyttö on tänään selvyyden vuoksi kertonut kaikille tutuille ja tuntemattomille, että meidän perheessä ”paikat” on paikoillaan…

Itseäni näyttelyssä eniten kosketti raskaana olevan naisen ruumis, sekä sarja eri ikäisiä syntymättömiä vauvoja, joista vanhin oli 36-viikkoinen. Sen ikäisenä poikani syntyi.

En tiedä, johtuuko kotihommiemme työnjako munista vai niiden puutteesta. Tuntuu, että minulla menee valtavasti energiaa arjen pyörittämiseen. Teen viimeisillä voimillani päivälliseksi kaalilaatikon, jonka jälkeen Reino ilmaantuu sankarina paikalle ja pyöräyttää pellillisen kaurakeksejä.

kuva 2

Minulle jää tylsän ”kaikkea pitää maistaa” -äidin rooli. Iskä on herkkusuu hassuttelija.

Reinon kaurapallerot:

  • 150g sulaa voita
  • 3dl kaurahiutaleita
  • 1dl sokeria
  • muna
  • 1/2 dl kaakaojauhetta
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1rkl gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset. Annostele ruokalusikalla taikinakökkäreitä pellille. paista 200-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.

Tällä reseptillä jaksan oikoa sohvan alta (ei missään nimessä pyykkikorista) löytyvät sukkamyttyrät. Ja lapsilta jos kysytään, niin keksit suussa sitä ollaan niin iskän tyttöä ja poikaa

… kunnes vessasta kuuluu ”’Äitiiiii, tuu pyyhkimään!”.

Ah, mikä elämä!

Ruumis on sielun soitin.

Ja se on teidän,
jotta soittaisitte suloista musiikkia.

Kahlil Gibran (1883-1931)

 

 

Kommentit

11 kommenttia

[…] selvitystilan partaalle puolisoni kanssa. Reino päätti tehdä kaurapalleroita. Muistutin, että hänhän voi tarkistaa reseptin blogistani. (Reiskan pallerot on muuten kymmenen luetuimman jutun […]

Mua kauheesti kiinnostaisi toi näyttely, mutta en pysty mennä kattomaan koska ne on oikeita, en vaan pysty. Onneks teiän lapset ei säikähtäny vaan kertovat ilosanomaa (tai yksi heistä) et teillä on paikat kunnossa. XD

Maria

🙂 Sama juttu jatkuu vieläkin… Tästä näyttelystä on iloa pitkään.

Itseaiassa näyttelyssä eniten ällötti plastifioitu kukko ja hanhi. En tiedä miksi. Ehkä koska ne ovat kuitenkin ravintoa. Ihmisruumiiden kohdalla ajatukset kääntyivät (kuviteltujen) elämäntarinanoiden ja sielujen pohdiskeluun.

Tiina, tutustu ensin netin kautta näyttelyyn! Sen jälkeen pystyin menemään katsomaan sen. (Ja jätin katsomatta ne, mitkä ällötti edelleen 😉 )

Kahli gibranin runo on kaunis. 🙂

Nam, täytyy kokeilla tehdä noita kaurapalleroita! Tai voisi jopa yrittää saada miehen tekemään näitä 😀 Kuulostaa sen verran helpolta!

Maria

Kannattaa! Ne on tosi helppoja ja superhyviä!

Vaikka olisikin luonnollinen suhde alastomuuteen, en IKINÄ veisi lasta katsomaan tuota näyttelyä. Siinä ei ole kyse alastomuudesta, vaan ne voivat olla pienelle lapselle – miksei aikuisellekin – yksinkertaisesti pelottavia. Tällöin aikuisen pitäisi kyetä kertomaan lapselle myös kuolemasta. Nämä ruumiithan ovat ennen kaikkea KUOLLEITA, eivät alastomia.

Maria

Apua. En ajatellut asiaa ollenkaan näin. Emme kertoneet lapsille, että nämä ovat olleet eläviä ihmisiä. Kerroimme, että ”tästä näkee, mitä ihmisen sisällä on”.

Toisaalta, en näe ongelmana kertoa lapsille kuolemastakaan. Mutta se ei ole vielä tullut ajankohtaiseksi. Paitsi ötököiden kohdalla…

Minusta taas on hienoa että veitte lapset sinne. Lapset ottaa kaiken luonnollisena ja tavallisena. Tapa miten kerroitte asiasta lapsillenne oli oivallinen. Meidän ei enää niin lapsien on myös syytä nähdä, millaisia olemme ihon alta jen . EHkä kehon ymmärrys jnkv siitä enenisi…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä