Kotitalouskriisi 14.10.2014
TEKSTI Maria

Rutisevat rutiinit

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Maanantai, tiistai, keskiviikko… plaa, plaa, plaa.

Varmaankin aika monella muullakin vanhemmalla on viha-rakkaus -suhde rutiinien kanssa.

Rakastan rutiineja, koska ne luovat ”rytmiä ja ryhtiä arkeen”. Mutta myönnetään, välillä on hel-ve-tin tylsää mennä joka arkipäivä saman kaavan mukaan. Ilmeisesti lapset ovat samaa mieltä.

Näin syysloman kynnyksellä, lukuvuoden ensimmäisen arkirupeaman päätteeksi, ainakin meidän lasten suunnasta, voi aistia kevyttä kyllästymistä. Leipiintyminen tulee ilmi kevyenä kitinänä ja rutinana. Useimmiten väsymyksen arkeen huomaa iltapalan tienoilla. Kun huomaan tutut merkit tiedän, että on aika pistää risaksi.

Säännöt voi rikkoa, kun ne tuntee. No niin voi rutiinitkin. Itse asiassa, rutiineissa parasta on niiden rikkominen. Rutiineja voi rikkoa vain kohtuudella, eli ei liian usein. Enkä tarkoita rutiinien rikkomisella äkkilähtöä Thaimaahan. Se on pakoa arjesta. Rutiinien edessä tulee olla nöyrä, mutta voi niitä hieman vedättää.

Olen tänä syksynä keksinyt monta hyvää tapaa, joilla lasten rutiinit saadan rusetille. Nämä muun muassa toimivat:

-iltapala ja -pesu pilkkopimeässä

-iltapala ja -pesu kynttilänvalossa

-iltapala ja -pesu taskulamppujen valossa

-iltapala ja -pesu niin, että isoveli on pikkusisko ja pikkusisko isoveli

-iltapala ja -pesu mykkänä, niin että vain elekieli on sallittua

-iltapala ja -pesu, niin että asiansa saa sanoa vain laulamalla

-iltapala ulkona kynttilän valossa ja toppavaatteet päällä

-nukkuminen pää jalkopäässä

-teatteriesitykseen meno arkipäivänä

kejk102

Viime torstaina ravistelimme arkea käymällä katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa pyörivän Keijukaisneuvos Koo -tanssiesityksen. Siinä esittäytyivät vuorollaan viikonpäiviä edustavat keijut.

Juuri ennen esityksen alkua mietin peloissani, kuinka kolmivuotias jaksaisi seurata puolitoistatuntisen tanssiesityksen. Olin nimittäin unohtanut, kuinka lumoavia tanssi ja liike voivat olla. Näiden lisäksi esityksessä oli hykerryttäviä tapauksia, kuten tiistain sisältä löytyvät vihaiset pikku-ukkelit. Sekä torstai, jonka vahvoihin reisiin rakastuin.

Tiistai ei enää koskaan ole pelkkä tiistai. Nimittäin jos se näkisi itsensä, se huomaisi olevansa aika onnellinen.

Olisiko teillä vinkkejä, joilla arjelta saa taitettua selän kotioloissa?

Yheteistyonostokuva_pohja

hkt

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (3)

Meillä joskus iltapalalla höpötetään syövämme aamupalaa, poika onkin sisko ja minä smurffi, sisko turtles jne. Yleensä näitä keksii 3,5v. Ja lähden täysillä mukaan! Näin saattaa huomaamatta mennä ilman nurinoita monet pienet pakolliset rutiinit.

1 vastaus

Ihana teksti, osui ja upposi. Meiltä kotoa löytyy sama setti jälkikasvua ja arki on tuntunut viime päivinä tasaisen tappavalta.. Tässäpä hyviä vinkkejä reunalla elämiseen! 😉 Kiitos hyvästä blogista!

1 vastaus

Kiitos!

1 vastaus

Meillä joskus iltapalalla höpötetään syövämme aamupalaa, poika onkin sisko ja minä smurffi, sisko turtles jne. Yleensä näitä keksii 3,5v. Ja lähden täysillä mukaan! Näin saattaa huomaamatta mennä ilman nurinoita monet pienet pakolliset rutiinit.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi
Kotitalouskriisi on diagnoosi akuutille häiriötilalle, joka syntyy räpistellessä uran ja hellan välissä. Paineessa syntyy timantteja sekä gluteenittomia pannukakkuja. Tule vertaistueksi! Kirjoittaja on Maria Nordin, jolla on kaksi ja puoli lasta, lennokkaat puolivoltit ja paljon tietoa sisäilma-asioista.

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: