Kotitalouskriisi 9.2.2013
TEKSTI kaisa

Sisaruskateutta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Meidän lapset katselee aamun ohjelmia.

Pikkusisko sammuttaa telkkarin kahden minuutin välein ja räkättää. Isoveli toruu, muttei hermostu, vaan painaa telkkarin virtakytkintä yhä uudelleen. Late lammas määkyy taas kiitokseksi kärsivällisyydestä.

Lapsilla on ylioppilaslakit päässä, he ovat merityttö ja merimies. Eilen illalla he leikkivät iskän musiikkipiuhoilla sähkötyttöä ja -miestä. Ja sitä ennen oltiin kylässä lainaamassa leikkikoulukaverin isoveljeä ja isoveljen tyttökavereita.

kuva-3

On ihan mahtavaa katsoa tätä kärsivällistä veljeä ja ilkikurista siskoa ja heidän outoja touhujaan.

Olen ollut kateellinen kavereille, joilla on sisaruksia. Olen kerran tehnyt jopa sopimuksen lukiokaverin isosiskon kanssa, että hän olisi myös minun isosiskoni. Toisaalta olen ollut onnekas, kun olen lapsena saanut lainata mielin määrin parhaan kaverini pikkuveljeä. Syötin hänelle tietenkin muurahaisia.

Ainoana lapsena on vaikea ymmärtää sisarusriitoja. Eikö voisi vain iloita koko elämän mittaisesta ystävyydestä? Pelkäänkin hieman omaa suhtautumista ja asiantuntemuksen puutetta mahdollisten sisarusriitojen ilmetessä. Osaanko sovitella, jos tarvetta tulee?

Ristin sormet ja koputan puuta. Tähän mennessä meillä on nähty vain tällaista hyväntahtoista eripuraa: Isoveli haluaa halata ja pikkusisko sanoo ”EI”. Isoveli harmittelee: ”Pikkusiskosta ei ole mulle seuraa, se ei halua leikkiä mun kanssa.”.

 

Sanoin eilen pojalle, että ”Ajattele, Mammalla ei ollut siskoa eikä veljeä lapsena?”. Poika vastasi: ”Niin, mutta nyt sinulla on.”

Kaksi marjaa

 

Niinpä muuten onkin, maailman parhaat sisarukset! Nenäliinoja, kiitos!

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (5)

Oi ihanat lapset, niin sulonen ja kärsivällinen isoveli ja vintiösisko! Ihana juttu!




0
1 vastaus

Oi, että. Todellakin ihanan kärsivällinen isoveli! Meillä 3v isoveli ei ole sitä kärsivällistä laatua ja 2v pikkusisko on jo nyt oppinut puolustamaan itseään eli saan olla usein riidan selvittelijänä.
Mutta vaikka niitä riitoja joskus on ne ovat silti todella pieni miinus siihen, että on seuraa koko lapsuuden ajan ja parasta on, että se vaan paranee vanhetessa. Itselläni on 8 pikkusisarusta joista nuorin on pian 9v. Siksi en ymmärrä, kun eräskin tuttu sanoi, ettei aio yrittää saada enää lapsia, koska ei halua, että tyttärensä joutuisi ikinä jakamaan huomiota. Eikö se juuri ole se mahdollinen vika ainoana lapsena..? Ymmärrän sen, jos ei ole mahdollisuutta elämässä saada kuin se yksi lapsi, mutta se että tieten tahtoen jättää lapsensa ilman sisarusta on minusta kummallinen asia. Teillä on todella ihana perhe ja vielä todella lämminhenkiset sisarusvälit. Hiukan kateeksi käy, mutta sekin laantuu, kun omat lapset halaavat toisiaan tai veli auttaa siskonsa kädestä pitäen mukaan leikkiin 🙂




0
1 vastaus

Voi miten ihana! :'( Itse olen todistanut niin monet riidat, etenkin kahden nuorimmaisen sisarukseni välillä, ja mietin nyt kovasti kannattaako jo hankkia sisarus tuolle villille neidille vai odottaa vielä…?! 🙂




0
1 vastaus

Onpas kyllä kärsivällinen isoveli 🙂 Meillä isosisko huutaa ihan hurjana, jos pikkuveli menee sammuttamaan telkkarin 😀 4- ja 2-vuotiaat on oppineet jo tappelemaankin, mutta vastapainona taas leikitään yhdessä, halitaan ja annetaan pusuja 🙂 Sisarukset on ehdottomasti rikkaus!




0
1 vastaus

Ihania <3 Mullakaan ei ole sisaruksia ja olen maailman onnellisin, että odotan toista lastamme! Tietoisesti en ikinä haluaisi esikoiseni jäävän ainoaksii. Itse lapsena halusin palavasti tummaihoisen isoveljen hmm… =) Näin aikuisiällä olen ymmärtänyt kuinka suuri rikkaus sisarukset voivat olla niin hyvässä kuin pahassakin. Lapsuudessani en juurikaan kokenut kaipaavani sisaruksia siis niitä realistisia heh!




0
1 vastaus

Oi ihanat lapset, niin sulonen ja kärsivällinen isoveli ja vintiösisko! Ihana juttu!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: