Kotitalouskriisi 20.3.2013
TEKSTI kaisa

Terapiassa

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

 

Oletteko kuunnelleet lastenne kanssa Pikku Kakkosen Radioasemaa? Se on niin ihana! Poikamme kuuntelee sitä lähes aina ennen nukkumaanmenoa (siis silloin kun pikkusisko huutaa ja rääkyy ja muuten vaan sekoilee nukkejen ja peittojen kanssa).

Eilen huomasin, että poika osaa radioaseman jutut ulkoa ihan sanalleen ja samoilla äänenpainoilla jo muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Tänään ennen nukkumaanmenoa ehdotin, että kuuntelemisen sijaan tekisimme oman radio-ohjelman. Tämä sopi mainiosti pojalle, kunhan hän saisi olla Helmi, äiti on Onni ja pikkusisko olisi Sarianna.

Ensimmäisen jakson aihe oli pelot.

Helmi ja Onni keskustelivat pitkään kaikista pelottavista ja huolestuttavista asiosta. Kerran Helmiä oli pelottanut, kun äiti ja isä olivat juhlissa. Sängyn alla oli näkynyt violetti mörkö. Seuraavaksi Onni soitti radiopuhelimella kuuntelijalle, joka kertoi, että oikeasti mörköjä ei ole olemassa. Ja jos vieläkin pelottaisi, niin silloin pitäisi kertoa äidille tai isälle tai hoitajalle, jos äiti ja isä sattuvat olemaan juhlissa…

Toinen asia, joka pelotti Helmiä oli kadulla huutanut nainen, jolla oli punainen pipo ja monta muovipussia. Olikohan häneltä hävinnyt jotain?, Helmi mietti. Onni vastasi, että joskus vanhana saattaa sairastua sellaiseen dementiaan, että unohtaa ihan hassujakin asioita, kuten missä asuu ja minkä niminen on. Silloin saattaa suuttua ja huutaa tosi kovaa.

Kerran syksyllä Helmiä oli harmittanut vanhempien riitely. Onni kysyi, pyysivätkö aikuiset toisiltaan ja lapsilta anteeksi. ”Kyllä Onni, he pyysivät anteeksi. Aina pitää pyytää anteeksi ja aina pitää kertoa, jos joku sanoo tuhmia sanoja.”

Voi kyllä!

Tällä tavalla, roolin tai hahmon kautta, on todella kiinnostavaa kuulla lapsen kuulumisia.

Sitten radioasemallamme pärähti soimaan Omituisten otusten kerho.

Illan (ja aiemmin päivällä ilmenneen siivousriidan -miten turhaa!) päätteeksi pidettiin aikuisten terapiasessio: lasit viiniä ja Scrabble-sanapeliä. Parasta pariterapiaa! No, ehkä toiseksi parasta…

Ja huomenna tehdään radio-ohjelma jostain hauskasta aiheesta!

IMG_1430

Ei prkele. V E R O T U S. Veroilmoitus pitää tehdä.

Rentouttavaa yötä.

 

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Hah!




0
1 vastaus

That’s it, mä alan tästä lähin vaatia erisnimet ja monikot meidänkin Scrabbleen koska teilläkin on!! 😀
Mies haluaa _aina_ pelata aivan hullun tiukoilla säännöillä, sitten kukaan ei keksi mitään ja vuorot venyy ja kaikki turhautuu. Siks eka ajatus oli ”miten ihmeessä”, kun luin, että Scrabblea terapiasessiona! Yleensä pelin jälkeen on nimenomaan terapian tarpeessa.




0
1 vastaus

Erisnimiä ei missään nimessä. Toi on jänne, ei Janne!




0
1 vastaus

Suomi on erisnimi 😀




0
1 vastaus

me taidettiin sopia, että olisi kyse suomen kielestä…




0
1 vastaus

Ihailen luovuuttasi! Miten nerokkaan tavan keksitkin päästä keskustelemaan peloista jotka muuten voi olla vaikea asia käsitellä lasten kanssa. Kiitos tästä blogipostauksesta, inspiroiduin itsekin haastamaan itseäni oikeasti merkityksellisiin leikkeihin lasten kanssa. 🙂




0
1 vastaus

Kiitos, ihania sanoja. Tuntuu kivalta, että kirjoitukseni tavoittaa.




0
1 vastaus

Hatsit<3




0
1 vastaus

Hah!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: