Kotitalouskriisi 21.8.2012
TEKSTI kaisa

Työn alla

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kiitos kaikille onnitteluista, viestit ovat menneet perille.

Sunnuntain synttärikakku

Meille tuli sunnuntaina Hesari, ensimmäistä kertaa sitten esikoisen (3 v!) syntymän. Lehden lukemisen jälkeen kakuntekoon jäikin yllättäen vain hetki ennen vieraiden saapumista.

Hätä keinot keksii, ja paniikkiäidin pikatäytekkakkureseptin.

Paniikki-
kakku

  • valmispohja
  • hilloa
  • mehua
  • marjoja
  • kermavaahtoa
  • sokeria

Valmispohjalle valellaan lusikalla hieman mehua (vaikka mustaherukkamehua). Sitten pohjalle sivellään hilloa (tyrnihilloa). Hillon päälle ripotellaan reilusti marjoja (mustikoita ja mustaherukoita). Marjojen päälle plätsäytellään lusikallisella sokerilla makeutettua kermavaahtoa.

Päälle isketään seuraava pohja, jolle tehdään sama käsittely. Päällimmäisen (kolmannen) kakkupohjan päälle laitetaan vain hieman mehua ja paljon kermavaahtoa. Kakku päällystetään (koristelusta on turha puhua) mansikoilla, vadelmilla ja mustikoita

Kaikki kehuivat kakkua. Ehkä se on tapana kutsuilla. Tai sitten se johtui siitä, ettei kakku ollut ällömakea, kuten täytekakut usein. Vieraita viihdytettiinkin kahdentoista tunnin ajan…

Niin, ja kiitos myöskin kehuista. Ritarivarustus oli pojankin mielestä hieno. Lempparilahja oli kuitenkin Angry Birds -pehmolelu, jonka poika otti tänään alkavaan leikkikouluun mukaan.

-Siis mitä, kouluun?!
Joo.

 

Kerkeen
arkeen

Paikoillanne, valmiina. Arkeen.

Nyt se alkaa. Jokapäiväinen arkielämä. Ei enää puistoruokailua ja päiväunia rattaissa. Nyt mennään niin kuin kello määrää.

Minulla on parhaillaan sydänhermovipatusta, vapinaa ja huimausta.

En voi uskoa, että tästä alkaa myöskin …vapaus. Vapaus töihin. Vapaus hetkeen omaa aikaa. Aikaa siivota vaikka vaatekaapit. Mahdollisuus kirjoittaa tätä blogia ilman vauvaa sylissä ja jatkuvaa, kaikkialle ulottuvaa lelumyrskyä.

Ihmeellinen tunne. Toisaalta pelottaa. Tuntuu, että päälleni on kasautunut monen vuoden paineet tehdä jotain tärkeää. Pitäisi näyttää että kykenee vielä lasten jälkeen ajattelemaan suoraan ja tekemään oikeita töitä.

Ensin pitää kuitenkin järjestää juoksevat asiat, vaikka riviin pituusjärjestyksessä. Että näkee, mistä aloittaa.

Pyllyn alla on uusi työtuoli muistuttamassa minua tästä elämänmuutoksesta.

Muvman kannustaa liikkeeseen

 

Yhteiset vapaahetketkin on nyt vähään aikaan katkolla. Reino on aloittanut tiukan harjoituskauden kohti Fingerpori-musikaalia (En malta odottaa!). Joka tiistai klo 15-18 miehelläni on teatteritreenien lisäksi myös Työn alla -radiohjelma Basso-radiossa (kuuluu myös netissä).

Työn iloa äideille kotona töissä ja töissä töissä!

FINGERPORI, ESPOO - Liput

Reino on mustanaamio! HEH!

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Oi! Täälläkin haikeillaan, kun arki alkaa – näkemiin spontaanit puistoilut, kahvihetket ja tosiaan ne puistoruokailut!

Mutta se vapaus. Ensin harmitti, kun työmatkaani menee bussissa tunti. Siis tunti! Jonka jälkeen tajusin, että hei: voin käyttää sen tunnin vaikka NUKKUEN! Tai nettiä rauhassa surffaillen (rauhassa, kun eihän se netti liikkuvassa bussissa niin kähväkkäästi minulla skulaa ;)). Kukaan ei tarvitse mitään, kukaan ei vaadi, kukaan ei ole työntänyt kiveä nenään eikä kukaan ole vienyt toisen Barbieta. Ja kun lopulta olen tarhan ovella, olen ehtinyt latautua ja olen ihan vaan lapsia varten 🙂

Mukavaa arkea teidän perheelle!

1 vastaus

tiedän tuon tunteen, itsekin joudun lähtemään kohti karua arkea, mutta koulun penkkiä kuluttamaan. Jollain tavalla sitä odottaa innolla mut jotenkin se myös vähän kauhistuttaa 🙂 Mutta teidän arki näyttää erittäin hektiseltä, hyvää syksyä ja tsemppiä sinne! 🙂

1 vastaus

Oi! Täälläkin haikeillaan, kun arki alkaa – näkemiin spontaanit puistoilut, kahvihetket ja tosiaan ne puistoruokailut!

Mutta se vapaus. Ensin harmitti, kun työmatkaani menee bussissa tunti. Siis tunti! Jonka jälkeen tajusin, että hei: voin käyttää sen tunnin vaikka NUKKUEN! Tai nettiä rauhassa surffaillen (rauhassa, kun eihän se netti liikkuvassa bussissa niin kähväkkäästi minulla skulaa ;)). Kukaan ei tarvitse mitään, kukaan ei vaadi, kukaan ei ole työntänyt kiveä nenään eikä kukaan ole vienyt toisen Barbieta. Ja kun lopulta olen tarhan ovella, olen ehtinyt latautua ja olen ihan vaan lapsia varten 🙂

Mukavaa arkea teidän perheelle!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: