Kotitalouskriisi 5.10.2013
TEKSTI Maria

Väreilyä ja tuhma arvio

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

kuva kopio 8

Tänään kävimme syömässä eväät uimarannalla ja sanomassa tytön sanoin ”Heippa uimat!”. Kun raparperipiirakat oli syöty pääsin lempipuuhani pariin…

kuva kopio 6

syksyn värejä tutkimaan! Pahoittelen tätä jatkuvaa väripropagandaa, mutta olen täydellisessä hurmoksessa!

Kylmät väreet menevät selkää pitkin, kun näen upeita värejä kaikkialla. Jotta saisin lapsetkin mukaan ihastelemaan, kehitin pihaleikin nimeltä etsi lehti. Minä valitsen esimerkkilehden, lasten tehtävä on etsiä mahdollisimman samanlainen, mahdollisimman nopeasti.

kuva kopio 5

Leikin jälkeen lehtiä on kiva järjestellä. Poika keksi, että lehdistä voi tehdä sateenkaaren. Kokeilkaa kotona!

Teatteriarvio
Eilen illalla kävimme katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa Onnelin ja Annelin talon. Se oli huonoin lastenteatteriesitys, jonka olen koskaan nähnyt. Ikävä kyllä sanon näin julmasti.

Tavoite oli liian kunnianhimoinen. Ohjaaja oli selvästi halunnut ohjata ”upean uuden nykyteatterikokeilun”. Se on vaikeaa. Hän oli ehkä ohjannut enemmänkin kollegoilleen kuin oikealle lapsiyleisölle. Tarinaa oli aikuisenkin vaikea seurata.

Ongelmana oli muun muassa lavastus. Jos menee katsomaan Onnelin ja Annelin taloa, haluaa kyllä nähdä sen talon. Taloa ei ollut. Ja illuusio talosta luotu liian vähin elein, pienillä valaistuskikoilla ja leijailevilla lakanoilla, esimerkiksi. Ja lauseilla ”Ooh, tässä on meidän makuuhuone”, ”Onpa meidän leikkihuone hieno”. Ei toiminut hätäisesti tehtynä.

Jos ei ole lavastusta, niin valaistuksen pitäisi luoda tilaa. Ei tällä kertaa.

Äänisuunnittelu myös tökki. Esityksessä ei ollut yhtään pientä luritusta, joka jäisi päähän soimaan ja johon aina palattaisiin eri tunnelmissa. Musiikkiosuudet olivat mutisevia ja liian lyhyitä, että niihin olisi päässyt mukaan. Rosvoliiton alavireinen tunnusmusiikki oli ainoa ääni, joka toistui. Tunnari sopinut paremmin Kummeliin. Rosvoliitonhan piti olla oikeasti makee juttu, eikä mikään vitsi!

Kamalinta tuhlausta oli mukana olleet monta tanssijaa, jotka eivät koskaan kunnolla tanssineet.

En siis suosittele, kuten ei selvästi moni muukaan. Katsomo oli aika tyhjä. Buu, buu, buu.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Kiitti vinkistä. Olenkin ajatellut osallistua Joutsenmerkin ekoasumishaasteeseen, joten jotain asuntoon liittyvää on tulossa.




0
1 vastaus

Mä oon kans ihan pakahtua näihin kaikkiin syksyn väreihin! Mä en haluis, että nuo lehdet mätänis vielä moneen kuukauteen! Juuri nyt on niin henkeäsalpaavan kaunista! 🙂




0
1 vastaus

Huono, nimenomaan lapsille suunnattu, teatteri raivostuttaa mua! Lastenteatterin helmasynti lienee se, että lapset aliarvioidaan ja tehdään ihan kökköä, mutta yhtään parempi vaihtoehto ei ole tehdä kertomasi kaltaista poikkitaiteellista kuraa. Täällä vierailee vuosittain Miina ja Manu -esitys, jonka olen kerran nähnyt. Jopa lapset halusivat lähteä kesken pois… Tosi sääli. 🙁

-Päivi-




0
1 vastaus

Hei, kiitos ihanasta blogista! Vierailen täällä silloin tällöin ja ilahdun aina uudesta postauksesta. Elämän makuista menoa, kiitos! Jos saa toivoa, niin jokin asuntopostaus tms olisi huippu 🙂




0
1 vastaus

Kiitti vinkistä. Olenkin ajatellut osallistua Joutsenmerkin ekoasumishaasteeseen, joten jotain asuntoon liittyvää on tulossa.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Maria Nordin - Kotitalouskriisi
Kotitalouskriisi on diagnoosi akuutille häiriötilalle, joka syntyy räpistellessä uran ja hellan välissä. Paineessa syntyy timantteja sekä gluteenittomia pannukakkuja. Tule vertaistueksi! Kirjoittaja on Maria Nordin, jolla on kaksi ja puoli lasta, lennokkaat puolivoltit ja paljon tietoa sisäilma-asioista.

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: