Kivun kasvot

Teksti

”Kipu on väistämätöntä, kärsiminen on vapaaehtoista.”

 

Sanotaan, että krooninen kipu ja hermokipu ovat pahinta mahdollista kipua. Olen kuullut jonkun vertaavan aaltoilevaa hermosärkyä synnytyskipuihin, joku sanoo sen olevan kuin kamalin migreeni ikinä, joka ei hellitä ja yltyy vaan ja joku puhuu vihlovasta hammassärystä. Olen itsekin sortunut näihin vertailuihin, mutta voin sanoa yli vuosikymmenen jatkuneen kivun jälkeen, että hermokipu vain sattuu, ei sitä kannata mennä vertailemaan tai kuvailemaan toisenlaisen kiputuntemuksen kautta. Jokainen tuntee ja kokee kivun eri tavalla, koska jokainen meistä on yksilö. Kipu ja sen kokeminen riippuu siis ihmisestä.

”Kipu kasvattaa.”

 

”Mielen kipu on pahempaa kuin ruumiin kipu.”

 

Kivulle on helppo antaa kasvot, ei tarvitse muuta kuin näyttää kipeältä. Se ei ole vaikeaa, jos sisällä jyskyttää jatkuvasti kipu, josta ei pääse eroon, kipu joka on läsnä jatkuvasti eikä anna hetkeäkään rauhaa. Silloin ei auta itku eikä nämä postauksessa vilahtaneet sanonnat – ne saattavat jopa pahentaa oloa. Typerin sanonta, minkä olen kuullut kipuun ja sen kanssa elämiseen liittyen on:  ”Älä koskaan hyväksy kipua, silloin se voittaa ja sinä häviät..

 

Kun katsotte alla olevaa kuvaa, näytänkö kipeältä? Näytänkö siltä, että olisin hävinnyt kivulle?

Olen jokaisessa kuvassa kipeä. Jokaisessa kuvassa kärsin hermokivusta, joka on jatkuvaa, mutta näettekö sen minusta?

”Usko itseesi, se kantaa pitkälle.”

 

Vielä muutama vuosi sitten kivun kasvoni olisivat näyttäneet täysin erilaisilta. Silloin otsani olisi painunut ryppyyn ja silmäni puristuneet hetkellisesti kiinni kivun kouristaessa hallitsevana sisälläni. Mustat silmänaluset olisivat kertoneet kivun kanssa valvotuista öistä ja kalpea iho, punertavat silmät ja kasvot ilman hymyä henkisestä uupumisesta. Nyt kasvoni näyttävät täysin erilaiselta – näytän normaalilta, terveeltä ja onnelliselta!

 

”Olet kehosi paras asiantuntija.”

 

Voin kuitenkin paljastaa, että kollaasissa on yksi kuva, jolloin olin kipeämpi kuin missään muissa kuvissa. Siihen kuvaan on ikuistettu se hetki, kun olin juuri päässyt sairaalasta, jossa olin kouristanut nukutuksesta huolimatta kivun ja dystonian vuoksi. Silmistäni oli katkennut verisuonia, vartaloni oli kouristusten vuoksi ruhjeilla ja silti minua hymyilytti, koska koin olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan – vain kaksi päivää sen kaiken jälkeen! Löydättekö sen kuvan kollaasista? En usko, koska olen hyväksynyt kipuni eikä se hallitse minua enää ja se näkyy minusta näissä kuvissa, mutta myös oikeassa elämässä. Se päivä, kun tämä ihme tapahtui oli valtava helpotus! Elin jatkuvasti kipuni kanssa kuin sotilas taistelussa, jonka hän tiesi jäävän viimeisekseen, mutta se taistelu jatkui vaan kiduttavana ja riistävänä usean vuoden ajan. Se päivä, kun hyväksyin kipuni tämä sotilas voitti – minä voitin. Minun ei tarvinnut vetää valkoista lippua salkoon ja luovuttaa – kipu väistyi ja sota oli ohi. Siitä päivästä lähtien alkoi elämä yhdessä uuden kumppanin, kivun kanssa.

 

”Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.” 

 

”Puhu, niin sinut myös kuullaan.” 

 

Haluan sanoa teille kaikille pitkäaikaisesta kroonisesta kivusta kärsiville, että hyväksykää itsenne kivun kanssa. Älkää antako kivun viedä persoonaanne tai hallita elämäänne vaan ottakaa se osaksi sitä. Antakaa itsellenne aikaa tutustua kipuun ja oppia tuntemaan se. Mielestäni kaikkeen voi tottua, mutta pelkoon ei. Älkää siis pelätkö elää kivusta huolimatta! Kipua täytyy muistaa myös kuunnella aivan kuin jokaisen on hyvä kuunnella itseään. Väsyneen äidin on levättävä silloin, kun lapsi nukkuu ja kipuihmisen on hyvä nauttia elämästä silloin, kun kipua on vähemmän. Nauttikaa siis elämästä kivusta huolimatta. Rakastakaa ja hemmotelkaa itseänne, ja muistakaa: te ette ole yksin – meitä on yli miljoona!

 

♥: Selina

 

Kommentit

30 kommenttia
Avatar

Kiitos sinulle! Toivon myös sinulle kaikkea hyvää ja etenkin sitä mitä eniten haluat! ♥

Avatar

Tää postaus sai mut samaan aikaan surullikseksi, että iloiseksi. Sä elät elämää, kivusta huolimatta. Noista kuvista näkyy sun kauneutesi, iloisuutesi ja sinä. Ei mikään kipu. Sä olet vahva <3 Vaikea sanoa mikä noista kuvista olisi se mistä kerroit, ehkä toi toinen kuva ylhäällä vasemmalta jossa sulla on raitamekko. En osaa kyllä sanoa.

Avatar

Ihana sinä! ♥ Älä ole surullinen ainakaan minun puolestani!

Avatar

Jatkuvat kivut on kyllä suoraan sanottuna helvetillisiä. Joka aamu tiedät, ettei kannata liikahtaa, kun sattuu. Melkein pelkäät nousta ylös. Kun pääset liikkelle, niin kyllä se siitä. Mietit vaan koko ajan, et kunpa edes päivä olisi ilman kipuja. Mutta ihminen on unohtavainen. Kun saat pitkästä aikaa olla hetken kivuton, niin uusi kipuilu tuntuu entistä pahemmalta. Opin ymmärtämään sen kamalan lauseen, mitä jotkut vanhat ihmiset hokevat "Johan täältä jotais pois, niin ei tarvitsisi olla kipeä".

Tsemppiä sinulle! Synkkyyteen ei pitäis kyllä vaipua 🙂

Nimimerkillä järkyttävät kivut homeen aiheuttamana.

Avatar

Kiitos titti! ♥

Toivon, että kipusi helpottavat!

Avatar

Mahtava kirjoitus! Minulla ei ole mitään kuvailemaasi kipua, joten siitä en tiedä mitään. Mutta migreenikohtauksia kokeneena voisin kuvitella migreenipäänsäryn olevan samaa luokkaa. Minä ajattelen, että olisko hääkuvasi se kuva, missä olet kipeämpi, kuin muissa kuvissa. Silloin sinulla ei ollut vielä stimua.

Avatar

Kiitos Susanna! ♥

Avatar

Sanattomaksi, ja jopa tosiaan hieman surulliseksi vetää.. on se vaan niin VÄÄRIN, että kukaan joutuu elämään elämäänsä tuollaisen raskaan asian kanssa 🙁 Ja mistä sitä itse valittaa päivittäin? Myöhässä olevista busseista, huonosti olevista hiuksista, epävarmuudesta vaikkapa SÄÄN suhteen.. voi että!!

Olet kyllä upea tyyppi ja minä olen vannoutunut blogisi seuraaja hamaan tappiin asti! (hama tappi? 😀 ) Myös jos joskus päätät tehdä elokuvan tai kirjoittaa kirjan, niin minä olen ekana jonossa 🙂

Avatar

Mukava kuulla Pirita! ♥ Heh elokuva tai kirja kuulostaa todella kaukaiselta ajatukselta! 😀 Ihana sinä!

Avatar

En kyllä arvaa mikä kuvista olisi se mistä kerroit.. Nainen, sä oot rautaa <3

Avatar

Avatar

Sanattomaksi vetää, kiitos tästä postauksesta. Omat kivut saa taas oikeanlaiset mittasuhteet.

Avatar

Avatar

Kiitos tämän jakamisesta. Olet oikeassa sanoessasi, että jokainen tuntee kivun eri tavalla.

Avatar

Ole hyvä!

Avatar

10 vuotta kroonisen hermosäryn kanssa eläneenä allekirjoitan joka sanan. Kiitos niistä!

Avatar

Ole hyvä ja voimia sinulle kivun kanssa elämiseen! ♥

Avatar

Vetää taas jälleen sanattomaksi <3 ihana kaunis rohkea vahva sinä <3 en tiedä olenko aivan hakoteillä, mutta jotenkin joko toinen kuva alhaalta tai viimeinen ylhäältä, niistä huomaan tuskan silmistäsi! :'( *halaus*

Avatar

Ihana sinä! ♥ Virtuaalihali takaisin!

Avatar

Sä oot vaan upean valloittava persoona ja sun asennetta täytyy ihailla ♡

Avatar

♥ Kiitos muru! ♥

Avatar

En kyllä osaa arvata mikä noista kuvista, kaunis olet jokaisessa ja niin täynnä elämää! <3

Avatar

♥ Kiitos ihana!

Avatar

Ihana postaus! <3 Ymmärrän tosi hyvin, mistä puhut.

Avatar

♥ Kiitos!
Voimahali!

Avatar

Joudut varmastikin kokemaan kauheita kipuja! 🙁 mutta vahvat pärjää ja siellä on yksi sellainen <3
Voin vain kuvitella sinun särkysi, kun minulla on itselläni kielessä hermovaurio ja särkee jatkuvasti ja piikittelee…mutta se kipu on kyllä pientä, mutta ärsyttävää 🙁

Haleja! <3

Avatar

Olen tottunut kipuuni vaikka kipeämmät päivät ovatkin ikäviä.
Auts kielen hermovaurio on varmasti kamala! Toivon että kipu helpottuu edes vähäsen. Hali sinullekin! <3

Avatar

Miulla kova hermokipu on kestänyt toistakymmentä vuotta. Jos olisin silloin tiennyt, että vielä nytkin kivut ovat tällaiset, tuskin olisin jaksanut. Mutta, elämää eletään hetki kerrallaan, joskus jopa huimat päivä kerrallaan. Pysähdyttävä hetki oli, kun lääkäri ilmoitti, että tässä oli nyt kaikki, kaikki lääkkeelliset keinot on käytetty, koita pärjätä. Se kiukku, vihakin, suru, epätoivo… Kaikki hetkessä. Tajuat, että haluat kuitenkin elää, tehdä, toimia… Olet ihan voimaton, mutta keräät jostakin voimia, iloa, sisua ja päättäväisyyttä. Sekoitat ne ja kylvät. Toivot, että siitä kasvaa jotain.

Kipu on perseestä, mutta pakoon en pääse. On miusta kiinni, miten sen kanssa selviän, tiettyyn rajaan saakka. Ei miustakaan näe, miten koskee ja se aiheuttaa usein uskottavuusongelmia. Se vaikuttaa lääkkeidensaantiin, joka on todella väärin. Jos menisin itkuisena, olisin psykiatrinen potilas. Niin tai näin, aina väärinpäin. Ei ole helppoa ole kipusairas! 😉

Avatar

Ei tosiaan ole helppoa olla kipusairas! :/ Sinä olet kyllä sitkeä sissi, en voi muuta sanoa! <3 Voimahali! <3

Avatar

Tsemppiä! <3 Toivon sinulle kyllä kaikkea hyvää. Ja ihanalta toisaalta elämäsi vaikuttaakin. Tai kun sinulla on ihana perhe. <3 Sitä toivoisin itsellenikin maailman eniten. <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä