Kun äiti kelaa 23.9.2015
TEKSTI Selina

Minäkin olen sairaalapersoona

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Viikko on ollut pitkä aika olla  sairaalassa erossa perheestä, kipeä ja stressaantunut, mutta voin kertoa, että viikko pois tutun tietsan näppäimistöltä ja bloggaamisesta on myös tehnyt tehtävänsä: en osaa enää kirjoittaa! Minusta on jo vähintäänkin surullista, jos aiemmin päivittäin bloggaava ihminen  joutuu nyt tavaamaan sanan näppäimistö kolmeen kertaan ennen, kun saa sen kirjoitettua oikein! Voisin toki säälittävästi syyllistää kehossani jylläävää lääkemäärää, mutta nyt en kehtaa syötyäni juuri vain tavallisen Panadolin ja Buranan, hah! Ps. yöpöydällä odottaa myös se tainnutussatsi myöhempää käyttöä varten. 😉 Viikko on myös pitkä aika olla poissa blogimaailmasta. Olen kurkkinut surkean minimalistisen Lumiani näytöltä teidän ihania postauksia kuvineen, mutta en tiedä mitään niin puuduttavaa kuin  postaksen lukeminen mobiilissa, koska samalla, kun yritän suurentaa postauksessa olevaa kuvaa, niin postaus vaihtuukin toiseen – tiedättekö tunteen?  
Leikkaushan oli viikko sitten ja se meni onneksi hyvin. Nyt kyborgi-minä sai uudet päivitetyt laitteet, jotka toimivat taas moitteetta. Selkäytimessä on vielä niin paljon turvotusta, että tutuksi tullutta hermokipua on päivittäin, mutta sekin on vanhoihin kokemuksiini perustuen helpottumassa kunhan aikaa kuluu. Leikkauksen jälkeen haavoja löytyi selästä, kyljestä ja mahasta, joten kutisevia tikkejä on kymmeniä, mutta haavakipukin alkaa olla jo vähenemään päin. Paihin kipu on selkärangassa, joka sai pitkän leikkauksen aikana porasta ja lopulta muutama ruuvin koristeeksi. Lisäksi selkäytimen kiinnikkeet ottivat oman osansa leikkauksesta, joten selkä on luonnollisesti kipeä vielä pitkään. Myös selkäkivun pitäisi helpottaa tulevien viikkojen aikana – ainakaan en enää kiroile siirtyessäni pyörikseen! 😉

Huomasin eräänä päivänä, että tämä pitkään sairastelu on tehnyt tehtävänsä ja minulle on alkanut muodostumaan erilaisia sairaalapersooniaKirjoitin tammikuussa postauksen erilaisista sairaalapersoonista, jossa kuvailin pieni pilke silmäkulmassa potilaiden, hoitajien ja lääkäreiden sairaalapersoonia. Tällä sairaalareissullani olen törmännyt moniin postauksessa vilahtaneisiin sairaalapersooniin, mutta millainen sairaalapersoona minä sitten olen?

  

GOOGLE- ja WIKIPEDIA-POTILAS:
 
Täytän ehdottomasti kaikki mahdolliset kriteerit Google- ja Wikipedia-potilaista. Neurologini määrätessä minulle uuden lääkkeen ja valkotakin  helman vilahtessa potilashuoneen ovesta ulos, singahdan välittömästi Lumiani kanssa internetin ihmeelliseen maailmaan lukemaan kokemuksia kyseisestä lääkkeestä. Harmi vaan, kun lääkkeen nimet ovat joskus niin vaikeita, että huomaan lukevani virtsankarkailuun tarkoitetun lääkkeen tai jopa potenssilääkkeen sivuoireista epilepsiälääkkeen sijaan!
 EI NIIN HERTTAINEN POTILAS, KUN VOISI LUULLA:

Olen välillä hoitohenkilökunnan mielestä kuin herttainen hampaaton eläkeläismummo, jolle sopii aina kaikki, mutta kun he poistuvat huoneesta kiroan mielessäni heidät ja heidän apunsa sinne ja syvälle. Ymmärrän, että hoitajat haluavat auttaa ja se on heidän työtään, mutta onko se tosiaan heidän asiansa päättää, koska otan sitä vahvempaa kipulääkettä, koska menen pesulle, pesenkö hiukseni vai en tai koska vaihdetaan puhtaat raikkaat lakanat sänkyyn. Puhtaat lakanat ovat oikeasti yksi sairaala-arjen kohokohdista, mutta silti minua ei saa laitostumaan mitenkään! Nukun ennemmin ryppyisissä lakanoissa kotona Isimiehen vieressä. On kuitenkin sanomattakin selvää, että olen aidosti kiitollinen hoitohenkilökunnalle heidän tekemästään arvokkaasta työstään.
SOTTAPYTTY:
Jep minä se olen! Jos etsitte neuron vuodeosaston…tai koko sairaalan vuodeosastojen sotkuisinta yöpöytää, tulkaa huoneeseen 418! Pöydältäni löytyy letkuvellitahroja, tyhjiä lääkekuppeja, ruiskuja, ruiskujen papereita, latureita, kännyköitä… you name it! Mutta hei ei sairaana tarvi kato jaksaa! 
KAUKKARIQUEEN:
Kirjoitin Sairaalapersoonat-postauksessa ikävistä ja kiukkuisista potilasta, jotka muun muassa dominoivat potilashuoneen valosuutta, mutta myös kaukosäätimiä. Minun sairaalapersoonaani on tällä reissulla kuulunut television hallinta – olen kaukkarigueen. Huonetoverini eivät ole joko osanneet käyttää kaukosäädintä tai heitä ei ole vain kiinnostanut tuon toosan suoltama soopa, mitä olen katsonut varmasti enemmän kuin vuoteen. Hallitsen telkkariohjelmien ohella myös teksti-tv:n lukemisen, uutisten toistamisen ja se tärkeimmän: koska Emmerdale alkaa!

Ihan vain tiedoksenne: Emmerdale tulee arkisin kolmoselta klo 18.00 ja 18.30. Nauttikaa kauniista Yorkshiresta ja taatusta saippuadraamasta! Niin ja se tunnari…

PUHELIMEEN NIISTÄJÄ:

Tällä reissusulla puhelinlangat ovat huutaneet yhtä punaisina kuin hermoni, kun soitan itkien vanhemmille tai Isimiehelle kipujen ollessa pahimmillaan. Tiettyyn kipuun sopii tietyt henkilöt. Isimies on hiljainen ja rakastava rauhoittaja, joka pitää kaikki langat käsissään, äiti on realisti, joka kiskoo minut aina jollakin verukkeella tai houkuttimella kipuhelvetistä maan pinnalle ja isä yrittää vitsailla ja saada minut paremmalle mielelle – joskus jopa onnistuen siinä! Tämän päivän paras veto: ”Kiva kuulla, että  lääke helpottaa. Pää pöllyyn ja kohti parempaa!” Sori isi! 😀

SAIPPUAN SYÖJÄ:
 
Voihan V niin kuin voimasana ja iso piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip, kun sattuu. Anteeksi äiti! Parannan tapani, kun pääsen kotiin – lupaan sen, tai saat valita saippuan.
Kiitos jälleen kymmenistä kommenteista ja tsempeistä! En malta odottaa, että pääsen kotiin ja keskelle sitä ihanaa taaperoarkea, kuten kuuluukin. Tämä kuukausi on ollut koko perheellemme kuormittava, mutta olemme Isimiehen kanssa keksineet jo mukavaa vastapainoa sairaala-arjelle. Siitä lisää myöhemmin, kun olen opetellut uudestaan järkkärin salat…ja kirjoittamaan!

 

♥: Selina

Millaisia sairaalapersoonia te olisitte?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (40)

Hei ihana sinä! 😀 Ja mulla taisi olla aika paha olo silloin, oisko johtunut siitä! ;D Pöydästä otan kaiken kunnian itselleni!

1 vastaus

Taas niin ihana postaus! 🙂 Sinulla on kyllä aina kivasti pilke silmäkulmassa! Tsemppiä paranemiseen!

1 vastaus

Kiva Anna että tykkäsit! 🙂

1 vastaus

kiva lukee kuulumisia! onneks leikkaus meni hyvin. kiva postaus & tsemppiä kaikkeen! :')
olisin varmaan sairaalapersoonaltani ainakin yhtä temperamenttinen mitä nytkin ja näyttäisin ehkä tunteeni yhtä hyvin kuten normaalistiki.. oisin varmaan se joka kiittäis usein hyvästä hoidosta ( jos se olis siis hyvää hah 😀 ) ja ottaisin kontaktia paljon muihin ihmisiin, koska oon niin sosiaalinen

1 vastaus

Olisit erinomainen sairaalapersoona! 🙂

1 vastaus

Onneksi leikkaus meni hyvin ja kivut ovat edes vähän siedettävämmät. Olen jonkin aikaa seuraillut blogiasi ja tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa. Ja oi kyllä, tiedän tunteen kun blogi vaihtaa sivua kännykän näytöllä kesken kaiken. Tämän kommentin kohdalla se teki sen kolmesti ennenkuin pääsin loppuun 😀

1 vastaus

Hei Elina ja kiva kun kommentoit mobiilin aiheuttamista haasteista huolimatta! 😀 😉

1 vastaus

Kiva kun palasit ja hyvä kun leikkaus sujui hyvin.
Kaikesta huolimatta kirjoitit aivan yhtä hyvin kuin ennenkin 🙂

1 vastaus

Kiva kuulla! 🙂 Tätä postausta TODELLAKIN kirjoitettiin. Näin jälkikäteen naurattaa ne kolmet päiväunet kirjoittamisen välillä mutta kun tykkään kirjoittaa! 🙂

1 vastaus

Voi miten ihanaa on jälleen lukea kuulumisiasi ja ihanaa että leikkaus sujui hyvin <3 tsemppiä hirmuisesti toipumiseen ja toivottavasti pääset pian kotiin toipumaan <3
Minun sairaala persoonani on ehdottomasti malttamaton, tivaan aina tietoja että mitä seuraavaksi ja joko pääsen lääkärin puheille ja voisinko jo päästä kotiin, koska saan syödä 😀 käyttäydyn kuitenkin muuten melko huomaamattomasti ja olen varmaan helppo potilas paitsi verikoe tilanteissa, mutta mielessäni saatan kuitenkin jupista ruuan mauttomuutta/vähyyttä ja kun aika kuluu liian hitaasti! 🙂

1 vastaus

<3 Ihana olet – myös sairaalapersoonasi! 😉

1 vastaus

Ihana kuulla, että leikkaus onnistui hyvin! Nyt vaan tosiaan nappia nassuun ja kohti paranemista 😀

1 vastaus

<3

1 vastaus

Ihanaa kuulla että leikkaus meni hyvin! Kyllä tuo teksti on taas tuttua Selinaa, joten ei hätää 🙂
Voimia toipumiseen! <3

1 vastaus

Kiitos Pia! 🙂 <3

1 vastaus

Ihana kuulla sinusta <3 Ja että leikkaus meni hyvin, usein olet ollut ajatuksissa <3
Ja nuo sairaalapersoonat 😀 ihana sinä <3

1 vastaus

Kiva kuulla Nadja, mukava saada sinulta kommentti! <3

1 vastaus

Hei Selina! Ihanaa, että olet taas meitä hauskuuttamassa ☺ Ja hienoa, että operaatio sujui hyvin. Tsemppiä ja voimia toipumiseen! ❤
-Minski-

1 vastaus

Täällä ollaan ja toivottavasti hauskoissa merkeissä jatkossakin! 🙂

1 vastaus

Tätä postausta oli kyllä taas niin mukava lukea. Hurjasti voimia toipumiseen!

1 vastaus

Mukava kuulla Anniina! 🙂

1 vastaus

OIh! Ihana kuulla kuulumisia ja toivon että todella, että elämä alkaa helpottaa. Ja tää postaus! Ei kyllä huomaa, että sinulla mitään kirjoitusvaikeuksia olisi! Tää oli loistava!!! Varsinkin, kun huomasin, että kuvailit myös minua… Moni kohta oli osui ja upposi. Tosin Emmerdailia en sairaalassa katsonut, mutta salkkarit ja kaikki sarjat, jotka tulivat 20-23 välillä. Ja jos en saanut pitää kaukosäädintä, niin vaadin miehen tuomaan minulle läppärin (meillä on sairaalassa onneksi wlan). Toivottavasti pääset pian kotiin! <3

1 vastaus

Wlanista kiitti myös tämä kaukkariqueen! 😉

1 vastaus

Ihanaa kuulla jälleen sinusta ja että kaikki meni hyvin ja olosi vaan paranee kokoajan. Toivon, että pääset pian kotiin perheesi luo!
Kyllä mua naurattaa kaukkariqueen. Muistelen edesmennyttä anoppiani sairaalassa. Vaikka oli tosi huonossa kunnossa ja kuoli pian keuhkosyöpään, piti hän visusti kuuden potilaan huoneessa kaukosäätimen itsellään. Eikä kukaan uskaltanut sanoa mitään.

1 vastaus

Mukava kuulla että sain aikaan mukavan muiston edesmenneestä anopistasi omalla kaukkariqueen persoonallani. <3

1 vastaus

Hyvä postaus ! 😀 Mä olisin varmaan vaikea potilas, tylsistyisin ja haluaisin kokoajan lähtee liikkeelle jne 😀 Hauskasti kuiteki kirjotat kivunki keskellä, oot todellinen tsemppari! <3

1 vastaus

Kiitos Niina! <3

1 vastaus

Olen lueskellut pitkän aikaa tätä sinun blogiasi. Nyt rohkenen kommentoida. Kyllä olet urhea nainen, äiti ja puoliso, löydät niin paljon positiivista kaiken kivun ja ikävän keskellä. Hienoa, että leikkaus on taas tehty ja pääset pian kotiin. Ja kotona odottavat ne vankimmat tukijoukot, vaikka sinulla on paljon tukijoita muissakin läheisissä ja ystävissä. Onnellisia päiviä sinulle kotona!

1 vastaus

Kiitos kommentistasi! <3 Ihania päiviä myös sinulle!

1 vastaus

Ihanaa, että olet "palannut" 🙂 joka päivä kävin jännittyneenä täällä kurkkimassa. Operaatio on takana, tsemppiä toipumiseen! Ja miten hersyvä postaus jälleen, olet kyllä melkoinen kynäniekka.

1 vastaus

Voi miten mukava kuulla, että olet kaipaillut! 🙂 Kiitos sinulle Erja! <3

1 vastaus

Loistava ja hauska postaus. Musta taitaisi löytyä myös useampi noista persoonista. Tsemppiä toipumiseen!

1 vastaus

Kiitos Jani! 🙂

1 vastaus

Ihanaa,että leikkauksesi meni hyvin ja saamme taas seurata palaa elämästäsi näin ruudun takaa! ♡ 🙂 Mie olin varmaan viimeks sairaalassa noita kaikkia persoonia,että ilmeisesti sitä ihminenkin osaa jakautua moneksi 😀

1 vastaus

<3

1 vastaus

tsemppiä täältäkin ja kiva postaus!

1 vastaus

Kiitos, kiva että tykkäsit! 🙂

1 vastaus

Mahtavan hauska postaus! Ihanan tuttua kirjoitusta pilke silmäkulmassa, joten aivan yhtä hienosti luistaa kirjoittaminen! Tsemppiä toipumiseen!!!

1 vastaus

Kiitos peppilotta!

1 vastaus

Huone418 kämppis kommentoo ny kans… Silloon ku minä olin sun kamaris niin annoot mulle kaukkarin heti käyttöön.. Näytin vissiin sellaaselta et tuolle soon pakko luovuttaa. 😉 Mutta olihan se sun pöytä kyllä niin ku lähtevä laiva. Hih Hih…. Mut ymmärtihän sen.Anteeksi tämä ulosantija kirjootus ku yritän tällä onnettomalla luurilla saada jotain tekstiä aikaaseksi. Mutta toipumisia ja sitä rataa…mahtava homma jos leikkaus suju niin ku pitiki ja et pääset taas elämään.

1 vastaus

Hei ihana sinä! 😀 Ja mulla taisi olla aika paha olo silloin, oisko johtunut siitä! ;D Pöydästä otan kaiken kunnian itselleni!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: