Kun äiti kelaa 30.10.2015
TEKSTI Selina

Pyhäinpäivä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Näin  yön pikkutunneilla on hyvä aika alkaa hiljentymään alkavaan pyhäinpäivään. Aamun sarastus on vielä kaukana ja on aivan hiljasta. Hiljaisuus tuntuu hyvältä ja se saa minut rentoutumaan, samoin kuin hämärä olohuone, joka saa valoa enää vain tietokoneen näytöstä ja edessäni lattialla ja takan reunalla lepattavista kynttilöistä.

Sytytin tänään nämä kynttilät isovanhempieni muistolle. Muistelen kynttilän liekin lepattaessa lapsuuttani isovanhempieni kanssa. Meillä oli aina mukavaa yhdessä. Muistan, kuinka pappa odotti aina aamuvarhaisesta asti keittiön ikkunan luona perheemme saapumista, eikä suostunut menemään edes levähtämään ennen kun näki automme tutulla mummulan ajotiellä, jota ympyröi molemmin puoli vankat koivut. Onkohan koivukuja vielä paikoillaan mummulassa, jota ei enää ole kuin muistoissamme? Muistelen tietenkin myös mummua, joka oli aina kaikille niin hyvä. Hän piti lähimmäisistään aina parempaa huolta kuin itsestään ja teki maailman parasta lihakeittoa. Voi kun vielä joskus saisin maistaa sitä! Muistelen retkiämme lähimetsän isolle kivelle ja meillä oli eväinä itsetehtyä simaa ja munkkeja, vaikka ei ollut edes vappu – sellainen mummu oli, aina järjestämässä lastenlapsilleen mukavia yllätyksiä! Sytytin kynttilät myös Isimiehen isovanhemmille, joista ehdin tavata vain mummon. Mummo oli upea ihminen, todella herkkä loukkaantumaan, mutta silti lämmin ja herttainen. Aina kun menimme Isimiehen kanssa mummon luo kylään, hän kattoi pöytään vihreät juomalasit ja sitten juttelimme. Nämä juomalasit taisivat olla erityiset, koska niistä sai juoda vain vieraat. Nyt niistä samoista vihreistä juomalaseista A-muru saa juoda mehunsa omassa mummolassaan omien isovanhempiensa kanssa. Elämä jatkuu.

Kuolemaa pidetään pelottavana asiana, mutta mielestäni se voi olla kaikessa lopullisuudessaan tietyissä tapauksissa myös lohdullinen. Se
aiheuttaa surua, mutta tuo myös helpotuksen, kun läheisen kärsimys päättyy ja hän saa lopullisen rauhan. Suru läheisen menetyksestä on aina kamala, mutta vaikka menetetty ihminen ei olekaan enää läsnä elämässämme, hän säilyy silti ikuisesti muistoissamme ja sen muiston vaaliminen onkin meidän jäljelle jääneiden tärkein tehtävä niin kauan, kunnes meistäkin on jäljellä enää vain muisto.

Kuolema on ehkä lopullista, mutta muistot ovat ikuisia. Vaalikaa ja rakastakaa niitä! Muistelkaa tänä pyhäinpäivänä edesmenneisiin läheisiinne liittyviä hyviä ja iloisia muistoja. Muistelkaa mitä kaikkea mukavaa teitte heidän eläessään. Sanoivatko he kenties jotain hassua tai koitteko te jotain erityistä yhdessä? Kaikki ne hyvät muistot kannattelevat teitä kunnes jonain päivänä tapaatte jälleen. 
Rauhallista pyhäinpäivää kaikille! ♥

 

♥: Selina

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (26)

Kiitos Nea! <3 <3 <3

1 vastaus

Vau, ihanasti kirjoitettu <3
-annina

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Kauniisti kirjoitettu postaus! <3

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

Kiitos samoin sinulle! Kaunis kirjoitus kauniina kuvineen.

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Ihana postaus! Kauniisti kirjoitettu ja hienoja ajatuksia! Ja tunnelmalliset kuvat<3

1 vastaus

Kiitos noora! <3

1 vastaus

kaunis postaus <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Niin kaunis postaus, monesti ihan herkistyn kun luen ja alan itkemään 🙁 <3 Ja nää kuvatki, niin ihana postaus..! Elämä on niin kaunis ja arvokas asia, aina en osaa sitä arvostaa, mutta onneksi silti useimmiten 🙂

1 vastaus

Voi älä itke! <3 Ihana olet!

1 vastaus

Kirjoitit kauniisti.
Oma kuolema kävi lähellä, siksi tämä oli jotenkin rankkaa lukea. Enpä osaa sanoa muuta. Huh, onneksi ollaan hengissä.

1 vastaus

Kiitos! <3

Varmasti on rankkaa käydä näitä asioita läpi nyt. Onneksi selvisit <3

1 vastaus

Kaunis postaus! Jälleennäkemisen toivo antaa voimia muistella läheisiä hymyillen 🙂
Ihanaa viikonloppua!

1 vastaus

<3 Kiitos! Toivottavasti sinullakin oli ihana viikonloppu!

1 vastaus

*niisk* <3 kauniisti kirjoitettu jälleen <3 <3 ihana olet ja ihania muistoja sinulla <3

1 vastaus

<3 Kiitos, ihana olet!

1 vastaus

Aivan ihana kaunis kirjoitus! Onneksi meillä kaikilla on rakkaita muistoja pois nukkuneista läheisistämme. Näin he jatkavat elämää heitä rakastaneiden sydämissä.

1 vastaus

Kiitos Peppilotta! <3

1 vastaus

Oi miten kauniisti kirjoitettu <3 niiskis <3

1 vastaus

Kiitos ihana! <3

1 vastaus

Kaunis kirjoitus ♡♡

1 vastaus

Kiitos Nea! <3 <3 <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen edelleen sairaalassa tehovalvonnassa viimeisimmän leikkauksen jälkeen, mutta tänään on ollut vähän parempi päivä! ❤️ Ajatuksia tästä tulehduksesta ja siitä toipumisesta olisi paljonkin, mutta oma vointi ei vielä kestä läppärin avaamista. Sen kuitenkin näen ihan tästä puhelimestakin, että elätte edelleen vahvasti mukana. Kiitollinen olen juuri Sinusta! ❤️✨
.
.
.
#erilainenäiti #kunäitikelaablogi #leikkauksenjälkeen #aftersurgery #spinalcordstimulator #crps #dystonia #icu #tehoosasto

kunaitikelaablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: