Kun äiti kelaa 15.12.2015
TEKSTI Selina

Kylässä: Tutipuu ja jälleennäkemisen riemua

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Muistan elävästi viime viikon perjantain. Silloin suloinen tyttäreni oli muuttunut jälleen uhmahirviöksi ja karjui olohuoneen lattialla maaten haluavansa Kikkaran luo HETI! Yritin kertoa hänelle niin rauhallisesti kuin mahdollista, ettei se oikein onnistu iltapuuron ja lähestyvän nukkumaanmenoajan vuoksi. Sen kertominen pää punaisena huutavalle kolmeveelle oli tietenkin aivan yhtä turhaa kuin jokailtainen keittiön siivoaminen – muruset löytävät aina tiensä sinne takaisin! A-muru ei kuitenkaan tiennyt, että minä ja suloisen Kikkaran äiti olimme juonineet jo useiden viikkojen ajan perheidemme jälleennäkemistä miestemme myötäillessä vieressä. Tapasimme viimeksi lokakuussa meillä ja lauantaina oli meidän vuoromme lähteä vastavierailulle Pietarsaareen moikkaamaan Lindiziä ja hänen perhettään! 

Lauantaiaamu starttasi paljon paremmissa merkeissä kuin perjantai-ilta päättyi, kun A-muru sai kuulla pääsevänsä pian Kikkaran luokse leikkimään! Söimme pikaisen aamiaisen, pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Pietarsaarta. Olimme matkustaneet vasta 15 minuuttia, kun A-muru kysyi ensimmäisen kerran,  olemmeko jo perillä! Sen jälkeen Isimies ajoi ensimmäiselle huoltoasemalle ostamaan kupin kahvia, koska matka saattaisi muuttua hetkenä minä hyvänsä kysely- ja huutokonsertiksi. Lopulta kyselykierros kymmenen ja Isimiehen ryystämän kahvikupposen jälkeen innokas neiti nukahti turvaistuimeensa tankaten varastoon runsaasti energiaa päivän tuleviin leikkeihin ja riemunkiljahduksiin. Ihana Lindiz olikin järjestänyt lapsille mahtavaa ohjelmaa! Päivämme sisälsi nimittäin leikkien ja jälleennäkemisen riemun lisäksi poniratsastusta, Maxifun-sisäleikkipuistoa ja pipareiden leivontaa!
Päästyämme perille, suuntasimme heti tapaamaan symppistä ja niin suloista shetlanninponia, Zimoa, ja A-muru pääsi ensimmäistä kertaa ratsastamaan. Voi sitä pienen tytön riemua, kun tallin omistaja nosti hänet Zimon selkään! Molemmat lapset ihastuivat Zimoon täysin ja se saikin molemmilta paljon haleja ja jopa pienet suukot turpaansa kiitokseksi kivasta ratsastuskierroksesta. Tallilla oli Zimon lisäksi muutakin nähtävää, kuten suloisia tallikissoja ja pupuja. 

Ratsastuksen jälkeen suuntasimme sisäleikkipuisto MaxiFuniin. MaxiFun oli mielestäni todella siisti sisäleikkipuisto ja turvallisen oloinen temmellyspaikka lapsille. Oli todella ihana seurata kuinka Kikkara ja A-muru pitivät toisistaan huolta ja kiipeilivät, keinuivat ja liikkuivat yhdessä!
 

Leikkien jälkeen pakkasimme sopivasti nälkäiset ja hikiset lapset autoon ja suuntasimme Lindizin ja Soltun kauniiseen kotiin. Siellä lapset saivat vähän välipalaa ja pian asunnon täytti Soltun valmistama ja täydellisesti onnistuneen kermaisen karjalanpaistin tuoksu! Iltapäivä ja ilta sujui mukavasti leikkien ja pipareita leipoen. Myös me aikuiset saimme lasten leikkiessä sitä tärkeää aikuisten omaa aikaa istuskellessamme pitkään kahvi- ja teekupposten äärellä. 

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, kun sanon päivän kuluneen aivan liian nopeasti! Lopulta kello ajoi meidät iltapuuroaikaan kotimatkalle ja voitte varmasti kuvitella kuinka väsyneitä pikkukaverimme olivat illalla päivän leikkien ja uusien kokemuksien jälkeen! Kikkara oli nukahtanut iltapalan jälkeen sohvalle ja ennen kun A-muru nukahti, vain 10 minuutin matkustamisen jälkeen turvaistuimeensa, hän kysyi voisiko Kikkara tulla meille pian leikkimään. Päivä oli siis onnistunut ja ikimuistoinen! Lapset saivat leikkejä ja elämyksiä ja aikuiset isot annokset juoruilua, kauniin vauvamasun ihastelua, hassuttelua, kippurassa nauramista ja herkuttelua – mikä voisikaan olla paremmin? 

Olen tämän tapaamisen jälkeen entistäkin kiitollisempi siitä päätöksestä, kun aloin bloggaamaan!
Blogin kautta olen saanut monia ihania ihmisiä elämääni, mutta Lindiz on helmi ja äärimmäisen rakas ja arvokas sellainen! On aivan mahtavaa, kun myös miehemme tulevat hyvin juttuun – lapsista puhumattakaan! Onneksi me naiset olemme hyviä suunnittelemaan ja järjestelemään asioita, joten saatamme tavata uudelleen nopeammin kuin osaamme kuvitellakaan! Muista Lindiz, se lautanen! 😉

Kiitos rakas Lindiz, suloinen Kikkara ja valloittava Solttu! Teitte päivästä täydellisen! ♥

 

♥: Selina

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

Meillä oli tosi mukava päivä! 🙂

1 vastaus

Teillä on ollut varmasti tositosi kiva päivä yhdessä, wau!! 🙂 Ihanaa kun on löytänyt blogimaailmasta tuollaisen ystävän!:) ihana A-muru ja Kikkara!<3

1 vastaus

Voi niin meillä olikin! <3

A-muru ja Kikkara ovat ihana parivaljakko! Leikinriemu oli aivan käsin kosketeltavissa heti, kun tenavat tapasivat! <3

1 vastaus

Oi miten ihanaa ^_^ tuollainen ihana reissu ammentaa taatusti paljon positiivisia energioita pitkäksi aikaa tulevaisuuteen ^_^ on se kyllä ihanaa miten tämmöinen harrastus voi tuoda mukanaan myös noinkin suuria rikkauksia kuin uudet ystävät <3

1 vastaus

Voi totta puhut! <3

1 vastaus

<3 🙂

1 vastaus

<3

1 vastaus

Todella mahtava juttu, että olette löytäneet toisenne! Hyvät Ystävät ovat tärkeä juttu. Ihanista ystävistä saa niin paljon positiivista energiaa. Ihana tuo lasten riemu kun ovat yhdessä 🙂

1 vastaus

Hyvät ystävät ovat parhautta! <3

1 vastaus

Supermuruseni!! Kiitos, että olet siellä! Kikkaralla on ikävä tyttökaveriaan =D Solttu jo lupaili että tehdään keikka teidän suuntaan joulun jälkeen! 😉 SE LAUTANEN! (on muuten ollu tyhjä jo päiviä) =DDD

1 vastaus

<3 Siellä mun! Hahaa, kiva kuulla, että SE on tyhjä ja tulette pian tänne! 😀

1 vastaus

Miten suloisia kuvia! Ihanaa kun ootte löytäneet toisenne 🙂

1 vastaus

Kiitos! 🙂

1 vastaus

Ihan mahtava juttu! Mä oon kans niin iloinen kun on bloggaamisen myötä saanut uusia ystäviä elämään ♡

1 vastaus

<3

1 vastaus

On niin ihana lukea näitä teidän postauksia.♥ Ihan mahtava juttu että olette saaneet toisistanne ystävät, niitä kun ei koskaan ole liikaa.♥

1 vastaus

Kiva kuulla! <3 Mä olen niin onnellinen, kun olen saanut Lindizin elämääni!

1 vastaus

Voi mikä päivä teillä ollut! 🙂 Kuulostaa ja näyttää niin kivalta 🙂

1 vastaus

Meillä oli tosi mukava päivä! 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen täällä. ✨

Blogiin on tulossa postaus, tai oikeastaan kaksi, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea lähiviikkoina tulee tapahtumaan.

Tulevat viikot eivät ole ihan sitä, mitä odotin, mutta toivoa on, koska en olisi muuten saanut neurokirurgiltani kahta vaihtoehtoa, joista toisesta voin saada apua kipuihini.

Jotkut eivät saa yhtään vaihtoehtoa. Koskaan. Joidenkin pitää vain opetella elämään sairauden kanssa ilman toivoa paremmasta.

Olen siis kiitollinen näistä kahdesta vaihtoehdostani, vaikka samalla ihan kamalan peloissani.

#kunäitikelaablogi #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #crps #dystonia #kipu #pain #spoonie

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: