Kun äiti kelaa 5.1.2016
TEKSTI Selina

Minulla on riippuvuus!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Minulla on ongelma. Se alkaa aina joka aamu herätessäni uuteen päivään. Kun saan silmäni auki, en suinkaan toivota ensimmäisenä rakkaalle perheelleni hyvää huomenta, vaan ajatukseni alkavat heti harhailemaan alakerran vaatehuoneen lankakoreihin, jotka ovat täyttyneet joululomalla uusista langoista, malleista ja valmiista töistä. Langankierto, oikein, nurin, ylivetokavennus, vielä yksi mallikerta…yksi kierros ja sitten lopetan – voi neuloosi! En pysty enää kunnolla keskittymään tai tekemään mitään järkevää, kun ajatukseni ovat jatkuvasti käsitöissä, lämpimissä villasukissa ja uusissa malleissa. Minulla on riippuvuus!

”Hei olen Selina ja minulla on neuloosi!”

Ongelma toistui jälleen koko eilisen päivän, kun heräsin aikaisin aamulla A-murun kanssa katsomaan lastenohjelmia. Tai no A-muru katsoi ja minä neuloin! Lastenohjelmien aikana neuloin (vain) muutaman kierroksen lisää pitsineulesukkaan, jonka oli yöllä aloittanut. Minua väsytti, mutta kierros kierrokselta aloin heräämään – neuloosi virkistää!

Aamupäivällä Isimies alkoi riisumaan joulukoristeita pois kauniista joulukuusestamme ja pakkasi ne isoon joulukoristelaatikkoon. Isimiehen touhuja seuratessani, tilaisuus teki varkaan ja päättelin yöllä aloittamani ja aamulla jatkamani pitsineulesukan – siitä tuli kiva! Käsiäni kuitenkin kihelmöi, koska pitäähän sukalla olla pari! Hampaita kiristellen aloin kuitenkin auttamaan Isimiehestä joulun poistamisessa kodistamme, A-murun väistellessä joulukuusesta varisseita piikkisiä, eli neulasia.
Lounasaika keskeytti Isimiehen auttamisen ja aloin valmistamaan lounasta, vaikka olisin paljon mieluummin lösähtänyt sohvalle neulomaan yksinäiselle pitsineulesukalle paria! Kun A-muru söi lounasta, pääsin vihdoin pieneksi hetkeksi käsitöiden pariin, mutta en suinkaan alkanut neulomaan pitsineulesukkaa, vaan neuloin kantalapun kirjoneulesukkaan, jonka ensimmäiset silmukat loin ja neuloin muutamaa päivää aiemmin. Pitsineulesukan säästin myöhemmäksi.
Lounaan jälkeen Operaatio joulu pois! jatkui, mutta pian sen keskeytti kiukkuinen ja päiväunien tarpeessa oleva A-muru. Kun A-muru tuhisi tasaisesti sängyssään, pääsi paras yhdistelmä valloilleen: neuloosi ja Netflix. Silloin oli sen yksinäisen pitsineulesukan parin aika päästä puikoille, joka etenikin päikkäreiden aikana mukavasti!

A-muru heräsi päikkäreiltään ja päivä kului, mutta neuloosin vuoksi kihelmöivät käteni eivät päässet tekemään sitä mitä palavasti halusivat. Ajatukseni olivat kuitenkin siinä itsessään! Kävin kaupassa – ostin (taas) uuden kerän lankaa. Tein perheelle ruokaa – selasin kännykällä ruokaa hämmentäessäni netistä uusia neulemalleja. Luin A-murulle iltasatua – mietin miten saisin helposti neulottua norsuja kirjoneulesukkaan. Neuloosi, se on kaikkialla! Vihdoin, kun pitkän päivän väsyttämä ja lopulta kamalan itkupotkuraivarin saanut A-muru nukahti, käteni saivat odottamaansa tekemistä ja rentouduin – onkohan tämä jo vakavaa?!
Myöhemmin samana iltana, kun tippalaskuri oli tiputtanut päivän viimeisen ateriani, jatkoin kirjoneulesukkaa siitä, mihin se oli aamupäivällä jäänyt ja neuloin sitä pitkälle yöhön.
Vielä yksi kierros, vielä yksi kuvio kokonaan, kunnes

…kaipasin ennen nukkumaan menoa vielä vähän rentoutusta ja neuloin aamupäivällä aloittamani pitsineulesukan loppuun. Aina oikein suljettuna neuleena, ah, kärkikavennus ja valmista. Zen! Nyt sielu lepää, samoin mieli – yksinäinen pitsineulesukka sai parinsa! 
Kuten alussa kirjoitin, minulla on ongelma. Ongelma ei kuitenkaan ole vain neulominen vaan se, että käteni eivät millään riitä neulomiseen ja bloggaamiseen!

Tänään perheemme viettää viimeistä joululomapäivää. Loppiaisen jälkeen palaamme taas siihen normaaliin ja reilu kahden viikon lomailun jälkeen jopa odotettuun tavalliseen arkeen. Se tarkoittaa myös palaamista blogimaailmaan. Tämä pienimuotoinen on-off-blogiloma on tehnyt minulle hyvää ja nyt akut on ladattu ja uusi blogivuosi voi käynnistyä kunnolla…kunhan saan ensin tuon vuoden ensimmäisen kirjoneulesukan valmiiksi! 😉 Toivottelen teille jo nyt etukäteen
oikein ihanaa ja leppoisaa loppiaista! Loppiaisena aion vieroittaa itseäni (vähän) kilisevistä puikoista ja pehmeistä lankakeristä ja aiomme viettää mukavan
perhepäivän luistelun, hiihdon ja herkuttelun merkeissä!

 

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (55)

Hienoa Heidi! <3

1 vastaus

Kuulostaa liiankin tutulta! Lapset vaan haittaavat harrastusta kun tuo yksi muksahtelee nurin jatkuvasti jos isommat sattuisivatkin leikkimään nätisti keskenään. Nyt lapsille tuli kavereita ja pienin on unilla, joten ehdin tehdä muutaman kerroksen Viian uuteen lakkiin. Valitsin helpon ainaoikein-mallin, niin voi tehdä rivin silloin, toisen tällöin 😀 Eniten ahdistaa kun haluaisi saada pian valmista, eikä aikaa ole ja se neule tosiaan huutelee sieltä pussukasta neulojaa!

1 vastaus

😀 Neuloosi on vakava tauti! 😉

1 vastaus

Hehe, kuulostaa niin tutulta! Tuosta syystä en ole viime aikoina innostunut neulomaan, sillä ärsyttää, jos sen joutuu jatkuvasti keskeyttämään. 😀 mutta nyt kun tämän luin ja katselin sun kuvia, niin ehkä mun täytyy etsiä langat ja puikot esille silläkin uhalla että neulomisen joutuu tekemään pienissä osissa ja siihen käytetty aika on pois muista jutuista, esim. juurikin blogista.

Ihanaa tätä vuotta teidän koko perheelle! 🙂

1 vastaus

Samoin teidän perheelle Emonen! <3 Tsemppiä neulomiseen! 🙂

1 vastaus

Ah, kuulostaa niiiiiin tutulta! 😀 Ja neulonta ja netflix – se paras yhdistelmä. Mulla on nyt töihin palattuani puikot (tai oikeammin pyöröpuikko) mukana käsilaukussa ja kaikki bussimatkat menee neuloessa… 😀 Ihanaa puuhaa!

Kauniit nuo kirjoneuloiset!

1 vastaus

Kiva että sinäkin olet löytänyt tämän yhdistelmän! 😉 Mitä sinulla on työnalla nyt?

1 vastaus

Jep! 😀 Mulla on nyt kahdet sukat (sukkakalenterista), itselleni ja kaverille. Seuraavaksi alkaa joulukalenterisukat ja kynsikkäät. Tykkään tehdä aina yhden työn kerrallaan loppuun 🙂 Paitsi että juuri itseasiassa aloitin M:n lelukorin virkkauksen ontelokuteesta 😛

1 vastaus

Hei mutta tuohan on ihan positiivinen riippuvuus 😀 varsinkin jos lähipiirikin hyötyy siitä 😉

1 vastaus

Totta! 😀 Minulla onkin lähipiirille monet sukat jaettavaksi!

1 vastaus

Haha, ihana<3 ja voi miten kauniita tuotoksia!! Mullakin on nyt lomalla puikot kilisseet pitkästä aikaa, ihanaa! 🙂 Montaa asiaa pystyy tekemään kyllä samaan aikaan, mutta blogi ei valitettavasti ole yksi niistä 😀

1 vastaus

Kiitos! 🙂 <3 Ja niin totta. Kyllä neulominen, lapsen vahtiminen ja jopa telkkari vielä mukaan onnistuu, mutta bloggaus vaatii oman rauhan! 🙂

1 vastaus

Ihanat nuo pitsineulesukat!
Olet kyllä taitava ja nopea neulomaan!
Minusta tuo ei ole lainkaan paha ongelma/riippuvuus. 😉

1 vastaus

Kiitos! Neulomiseni on vauhtia ja vaarallisia tilanteita! 😉 Ja neuloosi ei ole huono riippuvuus ollenkaan. 😀

1 vastaus

Minulla on edelleenkin paha virkkausmania. Minulla on useampikin neule kesken, mutta minua ei yhtään huvita neuloa niitä valmiiksi. Haluan vain virkata. Telkkarin katsominen ilman käsityötä on tuskaa. Jos on ohjelma, jossa minun pitää lukea tekstiä, käsityö ei oikein edisty, ainakaan mikään kovin haastava malli. Yhdyn JohaNnan ajatukseen. Toivon sinulle kösityöntäyteistä tätä vuotta!

1 vastaus

Virkkukoukkua en ole edes uskaltanut katsoa! 😀

1 vastaus

Todella upeita sukkia! Viitsisitkö laittaa valkoisten villasukkien ohjeen? Pitsi- ja nilkan takaosan kuviot on tosi kauniit. Kiitti paljon etukäteen 🙂

1 vastaus

Kiitos! 🙂 Voin yrittää saada siitä ohjeen aikaan. Löysin ohjeen anopin kätköistä. 🙂

1 vastaus

voi neuloosi 😀 ihania juttuja oot tehny 🙂

1 vastaus

NIINPÄ! 😀 Kiitos! <3

1 vastaus

Heh, tiedän niiiin tuon tunteen! Varoitan "Anelmaiset" -sukista; yhdet kun tekee, niin siitä se v i m m a vasta alkaa… =D
On muuten kaunis tuo pitsineulekuvio, mistä ohje on peräisin?
Minski

1 vastaus

Olen kuullut Anelmaisista, mutta en uskalla katsoa ohjetta niihin! 😀
Kuten aiemmassa kommentissa kerroin, ohje löytyi anopin kätköistä. Hän on ilmeisesti tulostanut ohjeen jostai blogista, siltä se vaikutti. Pitää tutkia asiaa enemmän ja katsoa sattuisiko ohjeesta näkymään kyseinen blogi. 🙂

1 vastaus

Voi kun osaisin itsekin! Mä olen ihan tumpelo kaikissa käsitöissä, onneksi anoppi tekee mun puolesta. Mutta olishan se kiva osata myös itse. 🙂

1 vastaus

Onneksi sinulla on anoppi, mutta uskon, että oppisit neulomisen taian! 🙂

1 vastaus

Ei kuulosta yhtään tutulta tuollainen neuloosi mutta mielelläni ottaisin tartunnan 😀 En osaa neuloa sitten yhtään, joten mummin nivelet on aina koetuksella kun kinuan villasukkia koko meiän porukalle 😀

1 vastaus

Toivon että saat tartunnan! 😉

1 vastaus

Neuloosi ja virkkuukausi täälläkin yhtä aikaa päällänsä! Oletko koskaan kokeillut koivupuikkoja? Tai hiilikuituisia? Itse tykkään neuloa sellaisilla eniten 🙂 Kai pinterest on tuttu?? 😉

1 vastaus

Minulla on yhdet puiset puikot muistaakseni kokoa 4. Pitäisi ostaa pienemmän näihin kirjoneuletöihin ja pitsineuletta varen. 🙂 Hiilikuituisista puikoista en ole koskaan kuullutkaa ja Pinteres…koukkuunnuin siihen täysin tänään! 😀

1 vastaus

Taitava oot!!! ♡ Opeta muakin

1 vastaus

Mielelläni muru! <3

1 vastaus

Siis aivan upeita sukkia. 🙂
Itselleni olisi todennäköisempää saada korjatuksi jokin kasariauton moottori kuin neulotuksi patalappu. 😛
Jos vaan puikot tai virkkuukoukku pysyis yhtään kätösissä, ihan ehdottomasti haluaisin meidän kätyri-faneille tehdä pirtsakat pipot.

1 vastaus

Kiitos Hanski! 🙂 Harjoitus tekee mestarin! 🙂

1 vastaus

Olet tosi taitava ja nopea neulomaan! Kuinka ihania sukkia:)

1 vastaus

Kiitos Peppilotta! 🙂

1 vastaus

Voihan neuloosi! Iski nimittäin myös tänne 😀 nyt työn alla valkopunaraidalliset villasukat

1 vastaus

Oi kuulostaa ihanalta! 🙂

1 vastaus

Vitsi miten olet taitava! IHANIA sukkia! Jos innostut myymään, niin ostan 🙂 Tarvitsisin 7v. tyttärelleni sukat. Ja ehkä myös miehelleni.

1 vastaus

Kiitos! 🙂 Voin harkita asiaa. 🙂 Laita mulle sähkäriä osoitteeseen kunaitikelaa@outlook.com miin jutellaan lisää. 🙂

1 vastaus

Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa. Blogisi on ihanan lämminhenkinen :)! Itse en juuri käsitöitä tee, mutta nyt on kuitenkin suunnitelmissa kutoa koiralle villapaita. Vien koiran trimmaukseen lähiaikoina ja pitäähän koiralla olla villapaita näillä pakkasilla! Mulla on kyllä yks hätävara, mutta se on ehkä hivenen liian pieni.
-Marjaana

1 vastaus

Kiva Marjaana että tykkäät blogistani! 🙂 Koiran villapaita kuulostaa kivalta! 🙂

1 vastaus

Mä kulutan villasukkia ihan älyttömästi vuoden aikana kun käytän niitä koko ajan, joten tuollainen neuloosi voisi kyllä tarttua minuun. 🙂 Tähän asti siskoni on niitä mulle tehnyt, mutta nyt innostus selvästi laantunut (johtuu ehkä siitä kun ne kuluu niin nopeesti). Nyt oon ottanut miehen villasukat käyttöön kun omia ei enää ole. 😀

1 vastaus

Voi ei! 😀 Pitääkö minun auttaa siskoasi ja osallistua neulomistalkoisiin! 😉

1 vastaus

Voi kun mulla olis edes puolet sun taidoista 😀 oot huippu!!

1 vastaus

Kiitos ihana! <3

1 vastaus

Voi kuinka ikävä riippuvuus! 😉 ihania neuleita olet saanut aikaiseksi ja uskon että lisää tulee kovaa vauhtia. Vaikka kelailet päivästä toiseen, on uskomattoman hienoa että sinulla on noin taitavat kädet. Meneeköhän se tässäkin kuten aistien kanssa: jos yksi aisti puuttuu,toinen on parempi 😉 olet nimittäin todella taitava käsistäsi.
Mukavia talvipäiviä!!:)

1 vastaus

Joo tämä on aivan kamalaa! 😀 😉 Kiitos, ja totta, näitä tulee lisää jatkuvasti! 😀

1 vastaus

Ihana <3 Minäkin kärsin ajoittain neuloosista eli olen kai sitten tuuri neulootikko? 🙂 Mutta tämä on kai kuitenkn niitä ns. positiivisia riippuvuuksia? Ehkä? Ainakin tiettyyn pisteeseen. 😀

1 vastaus

<3 Ehdottomasti olet neulootikko, jos kärsin neuloosista! 😉 Onneksi tosiaan tämä riippuvuus on parhaimmasta päästä !:)

1 vastaus

Voihan neuloosi! Tuo pahamaineinen riippuvuus joka aika-ajoin iskeytyy tännekkin kausiluonteisena. Meissä on vain se ero, että sinä saat työsi valmiiksi ja osaat tehdä mahtavia käsitöitä <3 Itselläni on miljoonia keskeneräisiä töitä odottamassa valmistumistaan ja suurin ongelma on se, että puran enempi kun saan valmiiksi asti :´D Tyhmä kun olen, jaksan silti aina yrittää uudelleen ja uudelleen, vaikka lopputulos on aina sama: turhautunut mieli, solmussa olevia lankoja ja keskeneräinen työ :`D ja ne langat… voisin perustaa vaikka lankakaupan, niitä on niin paljon ympäri asuntoa erilaisissa pusseissa ja laatikoissa ja silti muka on pakko aina ostaa uusia keriä kun näen jotain uusia ihania värejä… Onkohan tähän sairauteen jotain tukiryhmää?

1 vastaus

Minullakin on aivan liikaa lankoja! 😀 Lankojen osto kuuluu nykyään markettireissun kohokohtiin! 🙂 Kiitos ihana! <3

1 vastaus

Oi vähänkö oot taitava!! Mä kans rakastan neulomista ja virkkaamista, mutta minulta ei synny kuin suunnilleen suoraa vauvanpeitto-tyyppistä tekelettä – kun en vaan mitenkään jaksa opetella tai seurata jotain ohjeita! Nyt kyllä kun sisko meni ja opetteli villasukkien neulomisen, niin on varmaan pakko itsekin opetella 🙂

1 vastaus

Kiitos Pirita! 🙂 Sukkien neulominen on ihanaa, joten suosittelen opettelemaan!

1 vastaus

Tiedätkö, neuloosi on nähtävästi näiden postausten kautta tarttunut minuunkin! Odotan päivisin aikaa, jolloin pienin nukkuu ja isommat keksivät hyvän leikin, jotta saan tartuttua puikkoihin. Illalla telkkariohjelmat saavuttavat lähinnä korvat, kun samalla pitää neuloa. Isompi neiti sai tänään uudet ruttuvartiset villasukat varpaitansa lämmittämään, pienin sai uudet sukat jo sitä ennen. Nyt tuossa odottavat langat pikkuherran sukkia varten ja sen jälkeen tilauslistalla on kunnon varrella varustetut saapassukat isoimmalle miehelle. Pakkanen- mikä ihana tekosyy istua sohvalla ja neuloa! <3

1 vastaus

Hihiii! 😀 Mukava kuulla! Ja niin totta, pakkanen saa neuloosin villiintymään!

1 vastaus

Jes, nyt pysyvät pienemmänkin pojan varpaat lämpiminä, kun sukat valmistuivat tänään. Isompi poika odottelee pitkiä saapassukkiaan vielä tovin, kun 46-kokoiseen jalkaan homma kestää vähän pidempään, kun nämä perheen pienien sukat 😉

1 vastaus

Hienoa Heidi! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen edelleen sairaalassa tehovalvonnassa viimeisimmän leikkauksen jälkeen, mutta tänään on ollut vähän parempi päivä! ❤️ Ajatuksia tästä tulehduksesta ja siitä toipumisesta olisi paljonkin, mutta oma vointi ei vielä kestä läppärin avaamista. Sen kuitenkin näen ihan tästä puhelimestakin, että elätte edelleen vahvasti mukana. Kiitollinen olen juuri Sinusta! ❤️✨
.
.
.
#erilainenäiti #kunäitikelaablogi #leikkauksenjälkeen #aftersurgery #spinalcordstimulator #crps #dystonia #icu #tehoosasto

kunaitikelaablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: