Kun äiti kelaa 15.1.2016
TEKSTI Selina

Koti

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Kyllä kotona on hyvä olla! A-muru, Isimies, Avustaja ja viikonlopun jälkeen alkava tavallinen arki…minulla ole enempää sanoja, olen niin onnellinen! ♥
Kun saavuin tänään iltapäivällä taksilla kotiin, näin A-murun
leikkimässä lumihangessa.
Hän ei aluksi huomannut minua vilkuttamassa taksin
ikkunassa kaivaessaan Isimiehen kolaamaan lumikasaan kuoppia pienellä
lapiollaan, mutta pian pihallemme peruuttavaan taksiin kantautui iloiset
äiti-huudot ja näin tyttäreni pupulakki päässään pomppimassa Isimiehen
vieressä ja taputtamassa käsiään. Voitte varmasti kuvitella, ettei edes
vielä hieman liikkuva taksi estänyt minua, kun avasin auton oven ja
nappasin minua kohti juoksevan pienen rakkaan ja lumisen pupuni syliin!
Tänään
leivomme A-murun kanssa keksejä, mitä hän toivoi minulta jo viime lauantaina.

Juuri ennen halvausoireideni alkua A-muru juoksi leikkihuoneestaan
innoissaan puisen cookie-keksin kanssa ja pyysi, että leipoisimme
yhdessä samanlaisia keksejä. Tietenkin lupasin, kunhan hän nukkuisi
ensin kiltisti päiväunet. Sen lupauksen jälkeen kaikki kuitenkin pysähtyi.
Sairaalassa ollessani olin jo unohtanut koko keksit, mutta A-muru ei.
Hän jopa suuttui minulle tiistaina, kun keksien leipominen ei
onnistunut neurologian vuodeosastolla! 😀 Heti kotiin pääsyn ja pikaisen kauppareissun jälkeen pääsin vihdoin lunastamaan lupaukseni ja annoimme jauhojen pöllytä, A-muru söi enemmän taikinaa kuin leipoi ja lopulta vahti uunissa rapeaksi paistuneiden keksien jäähtymistä ennen sitä ensimmäistä ja odotettua suupalaa.

Keksit onnistuivat hyvin, vaikka pienen vertailun jälkeen A-muru totesikin, etteivät keksit näytä ollenkaan samalta. No aina ei voi onnistua – ei edes sairaan hyvä äiti!

 Huomatkaa pieni ja malttamaton käsi, joka on juuri nappaamassa keksin kesken kuvauksen!
Mutta entä ne pelottavat halvausoireet?
Selkäni on kunnossa TT-kuvien perusteella, mutta halvaus on edelleen
päällä ja sen vuoksi jalkani ovat polvista alaspäin sairaalan fysioterapeuttia lainaten täyttä spagettia. Saan vasempaan reiteeni edelleen
pientä liikettä, mikä on hyvä, mutta myös lantion hallinta on vaikeaa, tai
lähes mahdotonta, joten en pysyt enää liikkumaan kuin pyörätuolilla.

Halvaukseen voi olla kolme syytä. Ensimmäinen on kehoni tulehdus, joka ei ole vieläkään antanut
periksi. Sitkeä tulehdus on ilmeisesti useamman bakteerin aiheuttama, johon
syön antibioottia vielä muutaman päivän. Kaiken järjen mukaan halvaus
pitäisi siis parantua bakteerien antaessa periksi, mikä on hyvä uutinen!
Halvaus voi olla myös hermojuuritulehduksen
aiheuttama, joka voi olla pahimmillaan jopa hengenvaarallinen. Tämän
sairauden poissulkemiseksi minusta pitäisi ottaa
selkäydinnestenäyte, mutta siihen ei ryhdytä kohdallani kuin pakon edessä. Selkäydinpunktio on kohdallani vaikea toimenpide
stimun, selkäytimen arpien ja vaurioiden vuoksi. Hermojuuritulehdusepäilyn kohdalla
ei voi kuin odottaa tulevaa hermoratatutkimusta ja seurailla ettei
halvausoireisto etene jaloista ylöspäin. Jos näin käy, niin hakeudun
tietenkin heti päivystykseen. Kolmas vaihtoehto on sairauden aiheuttama
jalkojen hermotushäiriö. Pari vuotta sitten sairaus levisi nielun
lihaksiin aiheuttaen tuntohäiriöitä ja lihastoiminnan häiriöitä, enkä
sen vuoksi pysty nielemään enää kunnolla. Ei ole siis poissuljettua,
että samoin voisi käydä myös jaloilleni, mutta tämä tarkoittaisi sitä, että
halvaus olisi pysyvä – ainakin osittain. Valitse nyt näistä sitten
mieluisin!

Sairaalassa ajattelin, että eihän nämä jalkojen halvausoireet muuta elämääni mitenkään – olenhan jo
valmiiksi pyörätuolissa.
Mielessäni pyöri vain A-muru, Isimies, ikävä ja kotiin
pääsy, ja siksi treenasin siirtymisiä niin kauan kunnes en tarvinnut enää
siirtolevyä enkä hoitajien apua. Se on syy siihen, että saan näpytellä tätä postausta nyt kotisohvalta. Okei, ehkä vähän puhuin itseni ulos sairaalasta – olen jo aika hyvä siinä! 😉 Kotona kuitenkin
huomasin jo eteisessä ensimmäisen ongelman: minun oli vaikea keksiä turvallinen tapa siirtyä pyörätuolista toiseen käsien avulla, sitä kun ei harjoiteltu sairaalassa. Onneksi Isimies on varustettu pitkällä pinnalla ja hänen
avullaan siirtyminen sujui yllättävän hyvin. Ja Isimies. En voi olla kuin valtavan
kiitollinen, että olen saanut hänet elämääni! Hän on auttanut minua
kaikessa, huomioinut tarpeeni, kertonut rauhallisesti varmasti sata kertaa
A-murulle, ettei äiti pysty enää siirtymään lattialle leikkiään, kuten
ennen ja jopa odotti suihkussa, kun
saippuoin itseäni päästä varpaisiin ja vaahdotin itseni puhtaaksi
Hotelli Sairaalaan hajuista! Hän oli myös ensimmäinen ihminen, joka kysyi
pelottaako minua. Ja kyllä, minua pelottaa, vaikka yritänkin olla varsinainen kovanaama. Mikään ei ole vielä varmaa, mutta
toivon, että halvaus lähtisi parantumaan edes osittain, että voisin
istua lattialle A-murun kanssa leikkimään ilman pelkoa siitä etten pääse enää takaisin pyörätuoliini! Kaikki murheet
kuitenkin hälvenivät hetkessä, kun sain tänään kuiskata nukkuvalle A-murulle,
että rakastan häntä eniten maailmassa ja antaa hellän pusun hänen poskelleen. Samalla A-muru hymyili aivan kuin
olisi kuullut, että olen siinä! ♥

 

 

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (44)

<3

1 vastaus

Ihanaa että pääsit kotiin rakkaittesi luo!<3

1 vastaus

<3 Niin onkin! Olen niin onnellinen!

1 vastaus

Olen niin onnellinen että pääsit kotiin.♥

1 vastaus

<3 Kiito Terhi, niin minäkin!

1 vastaus

Ihanaa että olet päässyt kotiin <3

1 vastaus

Kiitos Salla, on tämä ihanaa! <3

1 vastaus

Kiva kun kotiuduit <3 paljon voimia sinne!

1 vastaus

Kiitos Matu!

1 vastaus

Aivan mahtavaa, että olet taas kotona! Ihania hetkiä perheen parissa ♥

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

Iih, itku tuli liikutuksesta <3
Mulla olis tuhat ja sata erilaista asiaa sanottavana sulle. mutta en osaa pukea ajatuksia sanoiksi, vetää vaan niin hiljaiseksi tämmönen ihanan ihmisen riepoittelu. Mutta kaikkea hyvää, enkeleitä teidän perheelle, pikaista toipumista, olet ajatuksissa <3 <3

1 vastaus

<3 Ihana sinä! Herkkis! 😉
Riittää Nadja, kun olet noin iloinen ja pirteä – saan siitä voimia! <3

1 vastaus

Hienoa että olet vihdoin kotona! Toivotaan, että halvausoireiden syy löytyy pian ja halvaus lähtee purkautumaan. Mukavaa viikonloppua koko teidän perheelle! 🙂

1 vastaus

<3 Niin onkin! toivottavasti oireet helpottaa ettei tarvitse mennä takaisin! <3

1 vastaus

Oi, hienoa, että olet päässyt kotiin! Ja mikä ihana kotiinpaluu sinulla onkaan ollut :') Olen jo aiemmin tainnut mainitakin, että olet kyllä huikea persoona – vaikeuksien ja pelkojen keskelläkin jaksat päivittää blogia ja ennenkaikkea olla niin uskomattoman positiivinen! Sinulla on ihana kaksikko kotona – suloinen A-muru ja Isimies, joka yllä kirjoittamasi perusteella ansaitsee tähän oman <3 ! Nuo kaksi aivan satavarmasti rakastavat sinua eniten maailmassa 🙂
Selina, sinulle ei voi toivoa muuta kuin kaikkea hyvää! Niin, ja muistathan, sinulla on ne siivet – vahvat vastatuulessakin <3
-Minski-

1 vastaus

Kiitos ihanasta kommentista jälleen Minski! Sulla on sana hallussa! <3

1 vastaus

Nämä kirjoituksesi saavat mut joka kerta kyyneliin. Sulla on ihan uskomaton kirjoittamisen lahja ja valoisuus. Ihanaa, että pääsit kotiin!

1 vastaus

Voi sinua! <3 Kiitos!

1 vastaus

Samat sanat Suvin kanssa <3

1 vastaus

Luota siihen, että se on tuo paha tulehdus <3 ja paranee! Toivon kovasti <3

Ite kans täällä särkylääkeviikkoa viettänyt. Helkkarinmoiset kivut palasivat kun poskiontelot alkoi oireilla. Vähän helpottamaan päin ja kädet jo toimii paremmin, vaikken antibioottia jaksanut lähteä hakemaan.

1 vastaus

Yritän luottaa! <3

Voimia sinulle kipuihin – toivottavasti menee ohi pian!

1 vastaus

Mahtava juttu, että olet jälleen kotona. Toivon todellakin, että halvausoireesi on pian vain ikävä muisto, oli sitten syy, mikä tahansa. Minä en voi mennä lattialle. Tai voin, kyllähän painovoima minut sinne auttaa, mutta en pääse ylös ilman toisen aikuisen apua. Tätä harjoittelen fysioterapiassa. Että miten pääsen ylös lattialta pienellä avustuksella, ilman, että toinen ihminen joutuu nostamaan minua. Ollaan kumpikin kiitollisia ihanista miehistämme! Nyt taidankin lähteä suihkuun.

1 vastaus

Onneksi saan olla kotona! Näyttää elämäkin valoisammalta! <3

Tsemppiä treeneihin! <3

1 vastaus

Voi kuinka ihanaa että pääsit kotiin! <3

1 vastaus

<3

1 vastaus

Hyvä, että olet kotona, se on helppo ymmärtää. Sairaalassa ollessa vastuu on lääkäreillä. Ehkä he paneutuvat enemmän asiaan, kun potilas on siellä. Onhan tuo valtava asia kaikkinensa. Ei sitä edes ymmärrä näin lukien. Miten sinun tasapaino sujuu istuessa, ilman tuolin tukea? Lattialla istuminen on varmasti merkittävä asia niin sisällä kuin ulkona pienen kanssa ja seurana. Tuo pyörätuolista toiseen pyörätuoliin siirtyminen on hurjaa. En ole nähnyt.

1 vastaus

Kiitos sinulle kommentistasi! Tasapaino on ihan ok, ei entisensä, mutta istuminen onnistuu ihan hyvin. Vaikeinta on istua ilman mitään tukea, mutta pärjään kyllä. 🙂

1 vastaus

Huh, onneksi olet taas kotona! Ei sitä vain voi ymmärtää miten rankkoja aikoja teidän koko perhe joutuu elämään. Aina jos sinulla on pidempi postaustauko, tulee mieleen ajatus että "entä jos sairaala kutsui taas" (
Mutta nyt vain pidetään peukkuja, että halvaus menee ohi eikä ainakaan etene muualle! Haleja <3

1 vastaus

Kotona on ihanaa! <3 Voi sinua!

1 vastaus

Halaus myös sinulle! <3

1 vastaus

<3 <3

1 vastaus

<3 <3 <3!!

1 vastaus

Oot kotona! mahtavaa!!! 🙂 Ja nam, hyvän näköisiä keksejä! 😛

1 vastaus

<3 Ne oli kuulemma hyviä! ;D

1 vastaus

Ihanaa että olet viimein päässyt kotiin. 🙂
Ja cookiet näytti todella herkullisilta. On ollut hauskaa seurata mitenkä oman trion muisti kehittyy. Nykyään joutuu jo monesti tilille sanomisistaan, jos on tullut "akuutissa katastrofitorjunnassa" luvattua puistokäynti tai pillimehu tädin työmaalla. 😉

1 vastaus

<3

1 vastaus

Voi miten onnellinen olen, että olet päässyt jälleen kotiin perheesi luo <3 Varmasti kamalaa tuo halvaantuminen, en yhtään ihmettele että pelottaa! Toivon sydämeni pohjasta, että tilanne paranisi <3 Olet joutunut niin paljon kokemaan, että ihan ihmettelen miten olet kaikesta selvinnyt ja omaat vielä noin kultaisen luonteen ja positiivisen elämänasenteen!<3 <3 *halaus*

1 vastaus

Kiitos Spireida! <3 Ihana sinä!! Halaus takaisin! <3

1 vastaus

Ihanaa, että olet päässyt kotiin perheesi luo!! Toipumista ja hyvää vointia!

1 vastaus

<3 Kiitos Peppilotta!

1 vastaus

Ihania uutisia kotiinpääsystä! Ihan huippua! Edelleen toivon kovasti sinulle pikaista toipumista, toivottavasti tunto alkaa palata jalkoihisi!

1 vastaus

<3 Kiitos Heidi!

1 vastaus

Ompa kiva, että pääsit kotiin rakkaiden luo!

1 vastaus

<3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Kipu.
.
.
.
#kunäitikelaablogi #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #kaksplusblogit #linkinbio #kipu #pain #spoonie #äitisairastaa #crps #dystonia

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: