Kun äiti kelaa 24.1.2016
TEKSTI Selina

Pysähdys

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Olen pysähtynyt. Tajusin tämän viime yönä imeskellessäni kolmatta mehujäätäni. Itse tehtyjä ei lasketa, eihän?! Istuessani olohuoneen sohvalla, vieressäni lojui keskeneräinen käsityö ja edessäni tietokoneen ruudulla oli tyhjä sivu, joka odotti tekstiään. En vain saanut tartuttua niistä kumpaakaan, vaan vain hiljaisuus ja omat ajatukset täyttivät mieleni. Pysähdys, se oli ainoa todellinen asia sillä hetkellä!

Viime viikot ovat olleet perheellemme rankkoja äkillisen halvausoireiston vallatessa muutenkin vetelät alaraajani. Jos lapset saavat kaupan leluhyllyllä spagettiraivareita, niin jaloistani voisi sanoa samaa – yksi raivari molemmissa jaloissa, jotka ovat varmasti yhtä vetelät kuin leluhyllyjen välissä uhmakohtauksen saanut taapero! Nyt olen kuitenkin alkanut huomaamaan vasemmassa jalassa pientä palautumista. Pistely ja tikustelu ovat vähentyneet ja jalka ottaa jo hieman painoa päälleen siirtymisien yhteydessä, eikä vain valahda lötkönä sivulle jalkapohjan saadessa lattiakosketuksen. Se ei voi olla huono merkki ja uskonkin, että jalkani tulevat toipumaan halvauksesta ainakin osittain! Ensi viikolla selviää lisää jalkojen tilanteesta, kun menen pisteltäväksi ENMG-tutkimukseen.

Myös blogi on sairastellut senkin halvaantuessa ja seuratessa kirjoittajansa esimerkkiä. Minusta on tuntunut, etten saa enää mitään aikaan – kuin olisin kirjoittanut jo kaiken mahdollisen, vaikka tiedän ettei se ole mahdollista. Kommentit odottavat vastauksia ja luonnoksissa odottaa monta postausta kuvia, oikolukua tai sitä luovaa kirjoitusvyyhtiä, postauksen esiastetta, jota en näytä koskaan kenellekään. Myös blogini on pysähtynyt, mutta on hienoa huomata, että te olette ihanan aktiivisia kommentoimaan ja blogi on saanut jälleen uusia lukijoita – kiitos ja tervetuloa mukaan! 

Olen siis täysin pysähtynyt, enkä ole aivan varma mitä se tarkoittaa!

Uskon kuitenkin, että niin elämässä kuin blogissa pätee samat säännöt – shit  happens ja elämä jatkuu hyvin pian sen jälkeen! Aina ei huvita, jaksa tai ei edes viitsi. Tämä kaikki täytyy vain kestää ja odottaa taas sitä tunnetta, kun Bloggerin avaaminen ei aiheuta enää isoja kysymysmerkkejä ja metrin korkuista seinää, vaan niitä ihania tunteita; iloa, inspiraatiota ja kirjoituspuuskaa! Pysähdyksestä huolimatta yhdestä asiasta olen kuitenkin täysin varma. Rakastan bloggaamista ja siksi tiedän, että tämä seinä murtuu ja pääsen pian taas siihen fiilikseen, jota jokainen bloggaaja tarvitsee luodakseen blogimaailman virtaan jälleen uusia postauksia!

 

♥: Selina

 Bloggaavat lukijat: oletteko koskaan kokeneet samaa pysähdystä?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (21)

Välillä on vaikea keksiä blogiin postauksia, välillä niitä on liikaa 😀 Nämä bloggaajien ongelmat, haha! Sulla on aina mahtavia postauksia <3

1 vastaus

ihania kuvia ja hyvää tekstiä!<3 voi kyllä oon kokenut, joskus tuntuu ettei oo muka yhtään mitään mistä kirjoittais ja sitä vaan avaa uuden tekstipohjan, mutta kattoo tyhjää eikä saa kirjoitettua sanaakaan. 😀 toisinaan taas sit tekee mieli koko ajan julkaista uusia postauksia. ps. hienoo että jaloissa on merkkejä toipumisesta! 🙂

1 vastaus

Kiitos Laura! <3 Mullakin on monta luonnosta tosiaan mutta mikään ei iskenyt! Nyt jo helpottaa! 😉

Olen itsekin onnellinen jalkojen palautumisesta – uskon että nämä tuntemukset enteilevät sitä!

1 vastaus

Olet niin ihana, vahva ja positiivinen ihminen, että huhhuh. Joku vuoden tsempparipalkinto pitäis ehdottomasti kohdentaa sulle 😀 Ei ole mikään ihme, että kun tulee vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään, ei blogiin kirjoittaminen ole samanlaista kuin muuten. Innolla odotan aina postauksiasi ja myötäeläen luen teidän kuulumisista. Suuren suuret tsempit teidän koko perheelle, syö niin monta mehujäätä päivässä kuin vaan pystyt! <3

1 vastaus

Voi kiits sinulle lillamy! <3 Ihana olet! 🙂

1 vastaus

Ihana kuulla, että jaloissasi on toipumisen merkkejä♥ Mulla on kausia jolloin päässä ei liiku yhtään mitään eikä tekstiä synny sitten millään ja sitten kausia jolloin ideoita olisi vaikka kuinka. Vielä kun oppisi kirjoittamaan niitä ideoita ylös niin auttaisi huonoimpina hetkinä 🙂

1 vastaus

<3

1 vastaus

Ihana kuulla, että jalkasi ovat palautumassa. Kylläpä olet ottanut taas kauniita kuvia. Minulla on monesti, ettei minulla ole mitään julkaistavaa blogissani. Kun ei ole mitään valmista käsityötä, mitä esitellä.

1 vastaus

Kiitos Susanna! Alimman kuvan on tosin ottanut Isimies! olen opettanut hänetkin kuvaamaan manuaalilla. 🙂

1 vastaus

Whaat!?!? En ymmärrä 😀 Sinultahan putoilee postauksia monta viikossa ja tosi hauskoja / osuvia / inspiroivia aiheita! Nyt et ainakaan pode mitään syyllisyyttä blogin takia! Se oli käsky se 🙂

Vastauksena kysymykseesi; itsekin koen välillä aiheista pulaa. Helposti vierähtää joskus reilu viikkokin postaamatta. Mutta, koska en bloggaa "kenellekään", eli millekään portaalille tms. niin otan oman vapauteni postailla silloin kun huvittaa, niistä aiheista kun huvittaa 🙂

1 vastaus

😀 Joo niin tekee, mutta nyt tahti on hidastunut eikä mikään luonnos tahdo valmistua! En ota syyllisyttää (vielä)! <3

No minäkin olen irtisanoutunut Kaksplussasta nyt. Se onkin ehkä aiheuttanut tämän pysähdyksen. Pettymys, harmitus ja uusi alku pistävät aina mietteliääksi. 🙂

1 vastaus

Hieno juttu, että jalkasi ottavat edistystä ja paranemista! Välillä tulee sellainen pysähtyminen , että kun on ollut kiireinen ajanjakso ja se menee ohi niin tuntuu, että kaikki pysähtyy ja tulee tyhjä olo, että kaikki on tehny mitäs nyt. Jostain sitä taas alkaa kuin talvi ja jäätynyt järvi .. Ja kevät ja soliseva Puro.

1 vastaus

Kiireinen ja raskas alkuvuosi on varmasti tehnyt kohdallani tehtävänsä. Lisäksi uusi suunta blogin kanssa, kun erosin Kaksplussalta vaikuttavat suuresti.

Ihanasti kirjoitit kommenttisi loppuun! <3

1 vastaus

Tsemppiä ja voimia <3 älä ota stressiä blogista, hiljaisemmatkin kaudet kuuluu asiaan (mulla myös erittäin paha blogi-jumi tällä hetkellä!). Tärkeää että voit itse hyvin ja ihana kuulla, että jalatkin alkavat toipua <3

1 vastaus

<3 Kiitos! Kyllä tämä tästä! 🙂 <3

1 vastaus

Tsemppiä sinne <3 Ihana kuulla, että jaloissa on toipumisen merkkejä. Kaikkea hyvää sinne teille <3
Mulla niitä hiljaisia kausia tuntuu olevan jatkuvasti omassa blogissa, jotenkin ei ole päässyt enää siihen rytmiin mitä joskus oli. 😀

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Tsemppiä! Hiljaiset kaudet kuuluu asiaan ja ne on ihan ok.

Ihania kuvia! <3

1 vastaus

Niinhän ne ovat, mutta harmittaa kun jumittaa sellaisessa asiassa mistä yleensä nautin! 🙂

Kiitos! <3

1 vastaus

Kauniita kuvia. Ja ihana kuulla, että ylöspäin mennään <3

1 vastaus

Kiitos Janni! <3

1 vastaus

Välillä on vaikea keksiä blogiin postauksia, välillä niitä on liikaa 😀 Nämä bloggaajien ongelmat, haha! Sulla on aina mahtavia postauksia <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Uusimmasta leikkauksesta toipuminen on ollut hidasta ja tehnyt kipeää, mutta leikkaus sujui hyvin ja stimulaattori toimii! Nyt vaan toivotaan, ettei tule uutta tulehdusta ja, että kivut alkaisivat helpottaa.

Kiitos jälleen ihanista viesteistä ja tuesta! ❤️
.
.
.
#kunäitikelaablogi #leikkaus #aftersurgery #spinalcordstimulator #crps #dystonia #erilainenäiti

kunaitikelaablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: