Kun äiti kelaa 28.1.2016
TEKSTI Selina

Mitä kuuluu suloiselle kerholaiselle?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Äitiys on jälleen kerran kasvattanut minua. Olen kasvanut äitiydessä siihen vaiheeseen, että minun pitää vihdoin hyväksyä se tosiasia, että A-muru kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia kysymättä minulta käykö se, tai odottamatta ehdinkö varmasti tallettaa jokaisen kehitysaskelen muistiin. Nyt, kun joululoman jälkeen A-murun kerhon kevätkausi on saatu kunnolla käyntiin, ajattelin kertoa teille, mitä meidän reippaalle kerholaiselle kuuluu!

A-muru aloitti kerhotaipaleensa elokuussa. Muistan varmasti aina hänen ensimmäisen kerhoaamunsa, kun letitin hänen vallattomia hiuksiaan samalla ihmettellen jälleen kerran kliseisesti ajankulua – vastahan olin synnyttämässä! Ensimmäinen kerhopäivä sujui tutustumisen merkeissä, jolloin pienten kerholaisten vanhemmat saivat olla mukana seuraamassa kerhopäivää. Kerhotila, lelut ja kerhotädit olivat A-murulle perhekerhosta tuttuja, joten heti kerhoon saapumisen jälkeen hän meni tottuneesti leikkeihin mukaan ja oli ihana ja reipas oma itsensä. Katselin reipasta tytärtämme ja nappasin salaa hänestä kännykällä Isimiehelle muutamia kuvia. Näin hänkin pääsi mukaan tyttäremme ensimmäiseen kerhopäivään. Kuvissa A-muru näytti niin isolta tytöltä, että minun täytyi ottaa pieni aikamatka kännykälläni takasin vuoteen 2012, kun hän oli vielä pienen pieni tuhiseva käärö. Aika, se kuluu aivan liian nopeasti!  

A-muru on pärjännyt kerhossa todella hyvin! Hän pitää hurjasti kerhotädeistä ja hänellä on ystäviä, joista puhutaan kerhopäivän jälkeen vielä kotonakin. Kotona kerrotaan myös kerhopäivistä, uusista leikeistä, lauletaan kerhossa opittuja lauluja ja tehdään taideteoksia kerhotädeille. Syyskaudella vain muutamana aamuna oli havaittavissa äidin kaipuuta, kun ennen kerhoon lähtöä oli palattava vielä kerran takaisin sisälle halaamaan äitiä. Kerhoon päästyään A-muru on kuitenkin aina ollut reipas, eikä äitiä ole paljoa kyselty! 
Olen huomannut kerhon aloituksen jälkeen, että A-muru on kehittynyt hurjasti! Hän jaksaa kuunnella ohjeita paremmin…no okei joskus mikään pyyntö, neuvo tai käsky ei tahdo mennä uhmiksen oman tahdon ohi, mutta kaiken kaikkiaan kehitystä pahimmasta uhmaraivosta on tullut. Tämä näkyy muun muassa lautapelejä pelatessa, leikkien suunnitelmallisuudessa ja toisten huomioon ottamisessa. A-muru on oppinut kirjoittamaan myös oman nimensä niillä suloisilla kirjaimilla,  jotka ovat välillä väärinpäin ja sikin sokin sekaisin, kuten A-muru sanoo! Hän osaa myös leikata saksilla siististi viivaa pitkin ja piirtää erilaisia hahmoja eri ilmein. Ja ne pääjalkaiset, voiko suloisempaa ollakaan! Kerhossa askarrellaan paljon leikkien ohella, joten kotiin on tullut läjäpäin toinen toistaan suloisempia askarteluja. Tästä A-murun taidenäyttelystä voitte nähdä osaa A-murun kerhosyksyn tuotoksista. Myös rutiinit ovat tehneet A-murulle todella hyvää. Kerhon aloituksen jälkeen A-muru on alkanut ottamaan myös enemmän kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä ujostele enää niin paljon. Hän tervehtii kaupassa melkein jokaista vastaantulevaa lasta ja vilkuttaa iloisesti meidät suojatien yli päästäneelle autolle. Kerho on tehnyt siis todella hyvää meidän kolmeveelle ja se, että päätimme laittaa hänet päiväkerhoon oli paras päätös ikinä!

 

♥: Selina

 

Löytyykö sieltä innokkaita pieniä kerholaisia?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (16)

Voi kiitos sinulle ihanasta kommentista! Se piristi hurjasti. Kiitos! <3

Ihania talvipäiviä sinulle! <3

1 vastaus

Voi pieni A-muru ♥ 🙂
Meillä esikoinen täyttää syksyllä kolme ja nyt mietinkin kerhon aloitusta syksyllä. Voi olla että käydäönkin vain tiheästi perhekerhossa, en tiedä vielä 🙂 mutta äidin ja pikkuveljen seura ei kyllä enää riitä 😀

1 vastaus

<3

Suosittelen kerhoilua lämpimästi! A-muru on ainakin nauttinut hurjasti! 🙂

1 vastaus

Pienet kerholaiset on ihania♥ Meillä juuri ilmoitettiin kuopus päiväkerhoon ja nyt malttamattomina syksyä odotellaan 😀

1 vastaus

Voi niin ovatkin! <3 Mukavia tulevia kerhohetkiä teidän kuopukselle! 🙂

1 vastaus

Ihana kerholainen<3 ja taitava kun kirjoittaa jo nimensäkkin
Minulla on samoja fiiliksiä meidän kolmevuotiaiden hoidosta. Hyvä pätös laittaa heidät pariksi päiväksi viikossa hoitoon. Tykkäävät ihan hirmuisesti. Kolmevuotiaat kaipaavat jo tekemistä ja kavereita:)

1 vastaus

A-muru kiittää! 🙂 <3

Onhan se kirjoittaminen hellyyttävää ja sellaista sotkua, mutta kyllä siitä selvää saa! Olen ylpeä hänestä! <3 Lapset tarvitsevat todellakin ikäistään seuraa. Kerhoilu on ollut meillä erittäin mielekästä ja A-muru selvästi nauttii! On ihana kuulla, että kun Avustaja vie A-murun kerhoon, niin A-muru juoksee aina halaamaan kerhotätejä! <3

1 vastaus

Voi miten suloinen toi reppu ja tietenki A-muru! 🙂 Ihana kuulla, että A-muru on viihtynyt kerhossa 🙂

1 vastaus

Hih tuo reppu on kyllä ihana! Ostin A-murulle saman merkkisen (Skip hop? Tai jotain! :D) repun kirppikseltä pikkahintaan pari vuotta sitten, mutta siitä hajosi joululoman kunniaksi vetoketju. Uusi reppu tuli siis tarpeeseen ja A-muru sai valita itse reppunsa. 🙂

1 vastaus

Voi ihana pieni! <3 Tuo reppu on muuten hurjan söpö ja hauska. Onneksi on kerhoja, saa uusia kokemuksia ja taitoja 🙂

1 vastaus

Kiitos, hän on! <3 Ja tuo reppu. Ei ole varmaan ylläri, että A valitsi sen itse. 😀
Kerhot ovat kyllä upea juttu! 🙂

1 vastaus

Voi miten suloinen! Ihana reppu ja eväsboxi:)

1 vastaus

Kiitos! 🙂

1 vastaus

Voi pientä kerholaista ja ihana tuo reppu <3

1 vastaus

<3 A kiittää!

1 vastaus

Hei, täällä kirjoitaa nainen, jonka kerhoajat ovat kyllä olleet jo parikymmentä vuotta takana päin. Halusin tulla kiittämään sinua mahtavasta blogista. Kirjoitat niin kauniisti ja elämänmakuisesti. Blogisi tempaa mukaan myös sellaisen, jonka elämäntilanne on täysin erilainen. Osaat kirjoitaa arjestasi siten, että se vaikuttaa siltä, että jaat elämästäsi paljon, vaikka pidätkin kiinni yksityisyydestäsi blogin ollessa vain pala elämääsi. Se on taitolaji. Jatka ihmeessä blogia; murrat ennakkoluuloja avoimuudellasi. Ja teet sen vieläpä mielettömän tyylikkäästi!

Niin, ja ihana lukea kielivirheetöntä tekstiäsi 🙂

1 vastaus

Voi kiitos sinulle ihanasta kommentista! Se piristi hurjasti. Kiitos! <3

Ihania talvipäiviä sinulle! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen täällä. ✨

Blogiin on tulossa postaus, tai oikeastaan kaksi, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea lähiviikkoina tulee tapahtumaan.

Tulevat viikot eivät ole ihan sitä, mitä odotin, mutta toivoa on, koska en olisi muuten saanut neurokirurgiltani kahta vaihtoehtoa, joista toisesta voin saada apua kipuihini.

Jotkut eivät saa yhtään vaihtoehtoa. Koskaan. Joidenkin pitää vain opetella elämään sairauden kanssa ilman toivoa paremmasta.

Olen siis kiitollinen näistä kahdesta vaihtoehdostani, vaikka samalla ihan kamalan peloissani.

#kunäitikelaablogi #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #crps #dystonia #kipu #pain #spoonie

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: