Se on MUN oma!

Teksti
Se oli aivan tavallinen kerhopäivä. Heräsimme aamuun hymyillen. Söimme aamiaisen ja suuntasimme joka keskiviikkoiseen perhekerhoon innolla. A-muru odotti leikkihetkiä muiden kerholaisten kanssa ja minä muiden äitien tapaamista. Me molemmat olemme saaneet kerhosta ystäviä ja siellä on aina mukavaa! Kerhossa on paljon leluja – siis aivan valtavasti ihania, laadukkaita, muovisia, puisia, pehmeitä ja kovia leluja. On pikkuautoja, nalleja, nukkekoti, vauvanukkeja ja jopa leikkikeittö innokkaille kokeille. On autorata, junarata ja monenlaisia rakennuspalikoita ja aivan varmasti jokaiselle jotain, mutta ei, meidän innokas kerhoilainen ei halua jakaa, vaan dominoi nukenvaunut, nukensängyt ja kerhopaikan viisi (5!!) vauvanukkea itselleen! Jos joku uskaltaakin lähestyä leikkivää taaperoäitiä, alkaa kamala nukkejen ja tarvikkeiden kerääminen ja valmistautuminen karkaamaan koko vauvanukkekatraan kanssa kerhon ulko-ovista ulos! Lopulta tämän oikean äidin puuttuessa tilanteeseen, meidän taaperoäiti makaa X-asennossa mahallaan lattialla huutamassa menetettyjä nukkejaan räkäkupla nenässään!
Kun saamme Avustajan kanssa ensin karkailevan ja lopulta välipalan menettämisen uhan vuoksi nyyhkyttävän kerholaisen autoon, kuiskaan itsekseni hiljaa huokaisten: Miksi jakamisen pitää olla niin vaikeaa?

 

♥: Selina

Onko teidän lapsilla vaikeuksia jakaa leluja?

Kommentit

22 kommenttia

😀 On hän kyllä ihana! <3

laitoin sulle insta directillä viestiä, huomasitko? 🙂

Nyt huomasin ja sinäkin varmaan! 😉 Kyllä sitä aina oppii uutta! 😀

Tuo kuulosti niin tutulle! Varmaan vielä joskus kadun sanojani, mutta meillä nuorin ei uskaltaisi väkijoukossa noin kiukuta, mutta kotona lievästi taistelee tavaroista. Tyttö taas oli aikanaan aivan mahdoton ja monet kerrat lähdettiin kerhostakin kesken kaiken pois. Nämä kaksi ääripäätä on luonteeltakin ihan erilaisia, tyttö on oikea tahtonainen ollut aina. Teini-ikää jo kauhulla odotankin 😀

Sama täällä! 😀 Olen kuullut sanottava, että jos uhma on vaikea, niin vanhemmat pääsevät teini-iästä helpommalla! 😉

Hih, kuulostaa tutulta. 😀 Tosin meillä ei kiinnytä tavaroihin niin vahvasti kerhossa eikä kylässäkään, mutta kotona tuo on hyvin, hyvin tuttu (ja hermoja kiristävä 😀 ) tilanne!

Hermot ovat välillä koetuksella, mutta A tietää, että äiti voittaa (melkein)aina! 😀 Me olemme kaksi jäärää! 😉

Meilläkin on jonkin verran ilmassa "minun, minun" huutoja, mutta toistaiseksi tilanteista on jotenkuten selvitty siten että välillä on jonkun muun vuoro ja kohta taas Kukkiksen.. Välillä on myös heittöydytty maahan takomaan nyrkkiä.. Ehkä tuo vuorottelu on päiväkodista tuttua ja siksi pysynyt vielä kotoillessa jotenkin ruodussa, mutta jännityksellä odotan, miten pikkusisarus keikauttaa kelkkaa 😀

Tsemppiä teille! Uskon että selviätte! 🙂

On ollut, ja välillä on edelleen. Hiljalleen se on siitä helpottanut ja niin se helpottaa teilläkin <3

Sitä odotellessa! 🙂

Hui, kuulostaa liiankin tutulta. Meilläkin Helmi usein kyselee kavereita leikkimään ja tytöt kun tulevat niin lelujen jakaminen on ihan hirveää kun Helmi hokee "minun, minun, minun" Eiköhän se helpota jossakin vaiheessa 😀

"Kiva" että kuulostaa tutulta! 😀 Anteeksi! 😉

Meillä on sinänsä jännä että kotona asiat sujuvat ehkä hieman paremmin, mutta kerhon leluista tapellaan..

Kuulostaa erittäin tutulta. 😀 Kaikki mikä oli juuri (tai vaikka tunti sitten) ollut kädessä on Ainon. Kaikki mihin hän on suunnitellut koskevansa on hänen jne. 😀

Tuttu juttu! 😀 Meillä on kerhossa yksi ihana tyttönen, jonka kanssa tapellaan juuri noin. Toisen ei tarvitse välillä kuin katsoa tiettyä lelua ja sitten alkaa kilpajuoksu!

Kuullostaa erittäin tutulta!! 😀 apuaaa 😀
Oon laittanu sulle facen kautta viestii… 🙂

Hei pitää käydä kurkkaamassa! Se on varmaan siellä toisessa kansiossa! Kiitti muistutuksesta! 🙂

Millä olet muokannut tämän kuvan? 🙂

Muokkasin kuvan mustavalkoiseksi ihan vaan ilmaisella Picasalla mutta nuo puhekuplat ja fontit olen tehnyt PicMonkeyllä. Minulla oli siitä se kokeiluversio. :)Silläkin saisi muokattua valokuvia, mutta en ole sitä kokeillut.

Hienoa toimintaa teiltä (sinulta ja avustajalta)! Joskus vanhemmat eivät ilkeä puuttua julkisilla paikoilla lastensa tekemisiin peläten juuri jotain X-kohtausta. Oma 5 v. poikani on tätä nykyä ihan kykenevä neuvottelemaan (syytä jo ollakin) ja jakamaan. Välillä kuulen jopa paljon jauhettuja termejä "vuorotellen / yhdessä". Jankuttaminen lienee tuottanut jotain tulosta. Pari vuotta taaksepäin tilanne oli eri ja ah, niitä karjumisia leikkipuistossa, kaverin luona ja täällä kotona. Aika aikaansa kutakin. Nyt on toiset haasteet sitten.

Lapsen kasvaessa haasteita tulee varmasti vielä eteen! 🙂

Voi ihana pikkuinen <3 Omasta vireystasosta riippuen nämä uhmakohtaukset joko naurattaa tai itkettää äitiä 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä