Kun äiti kelaa 13.2.2016
TEKSTI Selina

Ei enää niin pysäyttävän halvaantuneet kuulumiset

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Siitä hetkestä, kun kaikki pysähtyi on kulunut kuukausi. En ole kuitenkaan kuukauden aikana voinut unohtaa niitä kauhuhetkiä, kun jalkani menivät täysin voimattomiksi, veltoiksi ja puutuneiksi, enkä sitä tunnetta, kun ymmärsin, että ne eivät enää liikkuneet yrityksistäni huolimatta. Mitä jaloille kuuluu kuukauden intensiivisen kuntoutuksen jälkeen?

Sanotaanko, että jo ennen halvausoireita jalkani eivät olleet elämänsä kunnossa. Jaloissani oli sairauden aiheuttamia laajoja hermotushäiriöitä enkä saanut oikeaan jalkaan paljoa aktiivista liikettä, mutta vasen jalkani toimi suhteellisen hyvin ja se oli tukijalkani siirtymisissä ja sain siihen selvän aktiivisen liikkeen aikaiseksi. Sain heilutettua dystoniakrampeista huolimatta varpaita ja vedettyä jopa jalan koukkuun hieman käsillä avustaen. Vasen jalkani toimi myös tukea vasten seisoessa tukijalkana ja se mahdollisti seisomisen. Halvauksen aikana kaikki tämä oli menetetty ja minun ainoa jalaksi verrattivissa oleva raajani oli poissa ja joudun käyttämään siirtymisiin aluksi jopa liukulevyä. Nyt kuukauden intensiivisen kuntoutuksen ja treenin jälkeen voin ilolla kertoa, että halvaus on alkanut hellittämään! Saan jo pientä liikettä vasempaan jalkaterääni ja varpaisiini, mistä olen superonnellinen! Myös vasemman jalan reisilihas ja lantion seutu alkavat heräilemään ja olen saanut jopa vedettyä itseni hetkeksi polviseisontaan pyörätuoliini tukien. Oikea jalka…no se jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, mutta enpä minä ole sillä tähänkään asti mitään tehnyt – sillä kun on mennyt hermot jo aikoja sitten! Olen tämän kuukauden aikana kuitenkin huomannut, että surkastumat ovat lisääntyneet dystoniakramppien pysyessä edelleen poissa, mikä on lisännyt jalkojen spastisuutta, joka vaikeuttaa jalkojen siirtelyä ja aiheuttaa jopa kipua. Kuukausi on ollut myös henkisesti raskas, kun olen joutunut halvausoireiden vuoksi opettelemaan niin paljon asioita uusiksi ja luopumaan kokonaan konttaamisesta. Ensin siis paljon hyvää, mutta sitten myös vähän huonoa – sitä kutsutaan tasapainoksi!

Jalkojen ja lopulta lantioon asti nousseen halvauksen syitä tutkittiin erilaisilla kokeilla ja syy on todennäköisemmin tulehduskierre, joka alkoi jo marraskuun harmillisesta aspiraatiokeuhkokuumeesta. Monesti vaikeissa neurologisissa sairauksissa oireet pahenevat tulehduksen myötä ja niin minullekin kävi valtavan ison säikähdyksen kera. Vielä ei ole varmaa mille tasolle halvausoireet jäävät, mutta näiden edistysaskeleiden vuoksi uskallan jo toivoa, että saisin vielä tulevaisuudessa puettua housut polviseisontaan nousten, eikä minun tarvitse enää kiskoa niitä päälleni allasterapian jälkeen uimahallin jalkasienen höystämän pukkarin lattialla maaten! Toivossa on hyvä elää ja hei, aina on toivoa!

 

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (28)

Kiitos! Isompi sydän sinulle Annu! <3

1 vastaus

❤ Voimia S ❤

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

niin kauan kun on elämää, on toivoa. tsemppiä!<3

1 vastaus

Näinpä! 🙂 Kiitos! <3

1 vastaus

Aina on tosiaan toivoa! <3

1 vastaus

Totta! 🙂 <3

1 vastaus

Uuh, ei kuulosta kovin mukavalta tuo uimahallin pukkarin lattialla makaaminen. Oot niin huippu, kun huumorilla kerrot elämäsi tosiasioista. Voimia sulle taisteluun! 🙂

1 vastaus

Kiitos! <3 Onneksi pyyhkeet on keksitty (samoin pyykkikone 60 asteen ohjelmalla…ja antibakteerinen pyykkipulveri…), mutta ajatus etoo silti! 😀

1 vastaus

Ok

1 vastaus

OK 😉

1 vastaus

Voimia ja hyvää ystävänpäivää !

1 vastaus

Kiitos paljon ja ihanaa ystävänpäivää teidän perheelle! <3

1 vastaus

Voimia♥

1 vastaus

Kiitos! 🙂 <3

1 vastaus

<3 oot tärkeä! Ja niin on meitä yhdistävä tekijäkin – LAUTANEN

1 vastaus

<3 Sinäkin! Ja se lautanen 😀

1 vastaus

Tsemppiä.♥

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

<3 tsemiä <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Ihana uutinen, että jalkasi ovat palautumaan päin. Voimia harjoitteluun jatkossakin! Sä oot kyllä niin sitkeä sissi ja ihanasti osaat ottaa huumorilla elämäsi suuret vastoinkäymiset. IHANAAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ sinulle! <3

1 vastaus

Kiitos! <3 Toivottavasti sinulla oli Susanna ihana ystävänpäivä!

1 vastaus

Voimia kuntoutumiseen! Ihana kuulla, että että jotain on jo palautunut <3 paljon tsemppiä sinne, ja edelleen, pidä kiinni mahtavasta asenteestasi 🙂

1 vastaus

Kiitos Meeri! <3

1 vastaus

Toivoa ei saa koskaan menettää. Tsemppiä Selina! ♡♡

1 vastaus

Ei saakaan, enkä menetä! 😉 <3 Kiitos! <3

1 vastaus

❤ Sydän sinulle, koita jaksaa!

1 vastaus

Kiitos! Isompi sydän sinulle Annu! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen täällä. ✨

Blogiin on tulossa postaus, tai oikeastaan kaksi, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea lähiviikkoina tulee tapahtumaan.

Tulevat viikot eivät ole ihan sitä, mitä odotin, mutta toivoa on, koska en olisi muuten saanut neurokirurgiltani kahta vaihtoehtoa, joista toisesta voin saada apua kipuihini.

Jotkut eivät saa yhtään vaihtoehtoa. Koskaan. Joidenkin pitää vain opetella elämään sairauden kanssa ilman toivoa paremmasta.

Olen siis kiitollinen näistä kahdesta vaihtoehdostani, vaikka samalla ihan kamalan peloissani.

#kunäitikelaablogi #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #crps #dystonia #kipu #pain #spoonie

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: