Kun äiti kelaa 26.2.2016
TEKSTI Selina

Ällöintä ikinä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Eilen oli taas se päivä, kun makasin lattialla jalat sohvalle nostettuna vetäen kalpeana syvään henkeä. Minua tärisytti, itketti ja ahdisti – olisin voinut oksentaa. Mikä sitten sai minut niin pois tolaltani? Napin vaihtaminen, se on ällöintä ikinä, mikä liittyy sairauteni hoitoon! Minua saa pökkiä neuloilla, nukuttaa, leikata ja kuvata luihin ja ytimiin asti, mutta napin vaihtaminen – se on minun heikko kohtani.
Heinäkuun helteillä vuonna 2014 inhottavan nenämahaletkun vaihtuminen peg-letkuun oli parasta mitä minulle oli tapahtunut sitten huhtikuun sairauden pahenemisvaiheen. Perheemme eli erittäin raskaita aikoja sairauden yrittäessä päästä niskan päälle ja minun kuihtuessa ravinnon imeytymisongelmien vuoksi. Myös pitkät kuukaudet neniksen kanssa aiheutti omat ongelmansa jatkuvien tukosten ja limakalvojen ärtymisen vuoksi, joten peggi oli todellakin tervetullut apu perheeseemme! Tiesin, että pegin laittaminen ei ole helppoa ja osasin jotenkin kuvitella kuinka paljon se tulisi sattumaan kirurgin leikatessa paikallispuudutuksessa reikää vatsani iholta aina vatsalaukkuuni asti – tähystyksestä puhumattakaan. En kuitenkaan osannut kuvitellakaan siitä kaikesta selvittyäni sitä tunnetta, kun pelkkä ajatuskin parin kuukauden välein tapahtuvasta napin vaihdosta saa minut voimaan pahoin ja palan nousemaan kurkkuuni. Nappi ei valitettavasti vain törrötä vatsassani ja ota ruokaa vastaan tippalaskurin hyrrätessä vierelläni. Se vaatii päivittäistä pesua, huoltoa ja huolenpitoa – pesettehän tekin päivitäin ruokailuvälineenne.

Toimenpiteenä napin vaihtaminen on hyvin yksinkertainen ja nopea; ballonki tyhjätään ruiskulla, vanha nappi poistetaan avanteesta, uusi tökätään tilalle ja ballonki täytetään jälleen vedellä. Aikaa tähän kaikkeen kuluu vain muutama minuutti – ja kohdallani panikointiin kaksi päivää! Minulle pahinta napin vaihtamisessa on laittaa uusi nappi paikoilleen. Tuntuu niin väärältä katsoa vatsassa ammottavaa reikää ja laittaa sinne esine, joka ei kerta kaikkiaan tunnu luontevalta, vaikka se onkin elämäni kannalta hyvin tärkeää. En tunne varsinaisesti häiritsevää voimakasta kipua toimenpiteen aikana, mutta tilanne on kokonaisuudessaan niin järjenvastainen, että se tekee paineen tunteesta ja erittäin pienestä kivusta hyvin epämiellyttävän. Ilman Isimiehen tukea en saisi nappia vaihdettua. Hänen ei tarvitse kuin seistä vierellä – olla läsnä – niin tunnen pystyväni siihen. Tiedättehän tunteen, kun laastari on liimautunut tiukasti ihokarvoihin ja se pitäisi nypätä pois, mutta koska tiedätte, että se tulee sattumaan, niin pelkkä aloittaminen on jo vaikeaa? Minulla on napin vaihdossa aivan sama tilanne ja lopulta uusi nappi mahassani tunnen itseni naurettavaksi, kun Isimies silittää minua hellästi olkapäästä ja lähtee jatkamaan puuhiaan, minun istuessa maha paljaana keittiönpöydän ääressä kumihanskat käsissäni huokailemassa!
Napin vaihtaminen uuteen on ehkä ällöintä ikinä, mutta olen selvinnyt siitä joka kerta ja tiedän selviäväni jatkossakin. Elämän asettaa välillä haasteita, mutta hei haasteethan on tehty kohdattavaksi ja ehkä jopa voitettavaksi – ja eilen minä voitin jälleen!

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (39)

Minun täytyi ihan mielenkiinnosta kurkata pegin paikkaa googlesta ja näytti siltä, että vatsalaukkuavanteekin paikka voi vaihtua melkoisesti. Ehkäpä se on yksilöllistä mihin peggi laitetaan? 🙂

1 vastaus

Voin osittain kuvitella tuon. Lapsellani oli aikoinaan trakeostomia -henkitorviavanne suomeksi sanottuna. Opettelimme vaihtamaan kanyylin siihen itse jotta saimme tehtyä sen kotona eikä tarvitse lähteä sairaalaan sen vuoksi. Olihan se hurjaa! Alkuun pelkäsin ihan tolkuttomasti. Ja onhan se jollakin tasolla karseeta nähdä reikä kaulassa mikä menee suoraan henkitorveen. Kaikkeen kuitenkin tottui ja vaihdot sujuivat hyvin -jopa ihan rutiinilla lopuksi.
Tsemppiä sinulle! Kaikkea sitä pitääkin ihmisen elämässään nähdä, tehdä ja kokea!

1 vastaus

Olen nähnyt henkitorviavanteen ihan vierestä läheiselläni ja hurjalta tuntuisi sen hoitaminen! Olet sankariäiti! <3

Kiitos tsempeistä!

1 vastaus

Meillä pojalla peggi vähän eri tarkoitukseen mutta hänelle napin vaihto on myös kamalinta ikinä. Kotihoidon tuttu hoitaja sen on toistaiseksi vaihtanut mutta kun poika lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle olisi hyvä että hän sen suostuisi vaihtamaan itse.kyse ei ole pystymisestä vaan tahtomisesta.Onko sinulla meille jotain vinkkiä miten edetä tilanteessamme?

1 vastaus

Hei! Vaikea sanoa, mikä olisi hyvä vinkki tässä tilanteessa, kun itsekin pelkään tätä. En haluaisi pakottaa häntä samalla tavalla kuin olen itse itseni pakottanut, mutta suostuisikohan hän ohjatusti vaikka avannehoitajan kanssa tekemään vaihdon itse? Laita minulle sähköpostia (kunaitikelaa@outlook.com) niin voimme jutella lisää, jos haluat! 🙂

1 vastaus

oot ihan supernainen <3 Tsemppiä sinne kovasti, ihana kun kirjoittelet niiin avoimesti 🙂

1 vastaus

Kiitos Emmi! <3

Mukava kuulla, että avoimuuteni on sinusta hyvä asia! 🙂

1 vastaus

Kiitos kun jaat sairauteesi liittyviä asioita, et ehkä itse tiedä, mutta se on auttanut mua hyvin paljon taistellessani itse ykköstyypin diabetestä vastaan. Kun luen sinun sairauteesi liittyviä juttuja, ei itsensä piikittäminen ja verensokereiden mittaaminen tunnukkaan enää yhtään pahalta. Ensin luulin että elämäni on pilalla diabeteksen takia, mutta nyt oon alkanut ymmärtää, että hei, tää on osa mua ja pystyn elämään täysin normaalia elämää.
Kiitos kaikesta, oot huippu! Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi.

1 vastaus

Voi miten hienoa kuulla, että olen voinut olla avuksi sinulle! <3

Mukava kuulla, että olet alkanut hyväksymään sairautesi. Se helpottaa elämää suuresti! <3 Kaikkea hyvää sinulle! <3

1 vastaus

Mielenkiintoinen postaus! Enpä tiennytkään, että nappi täytyy vaihtaa niin usein! Tiedätkö minkä perusteella valitaan paikka, missä nappi on? Olen nähny monilla, että se on paljon alempana kuin mitä sinulla on 🙂 – Jenni

1 vastaus

Kiva kuulla, että tykkäsit! Sama nappi voi käsittääkseni olla kolmekin kuukatta, mutta minulla nappi alkaa parin kuukauden jälkeen falskaamaan, avanne erittämään enemmän ja napin muoviosat kellertymään, joten siksi olen todennut parin kuukauden vaihtovälin parhaaksi.

Pegin voi laittaa myös ohutsuoleen, jolloin se tulee alemmas vatsalle. Minulla ruoka menee suoraan vatsalaukkuun, joten siksi peggi on noin ylhäällä. 🙂

1 vastaus

Täälläkin ihmeteltiin pegin sijaintia, mutta täältähän jo vastaus siihenkin löytyi 🙂 blogille ja kirjoitustyylille peukutetaan täälläkin! -J-

1 vastaus

Minun täytyi ihan mielenkiinnosta kurkata pegin paikkaa googlesta ja näytti siltä, että vatsalaukkuavanteekin paikka voi vaihtua melkoisesti. Ehkäpä se on yksilöllistä mihin peggi laitetaan? 🙂

1 vastaus

mielenkiintoinen postaus!musta on parasta kun kirjoitat näin avoimesti, siks sun blogi onki huippu! 🙂 mäkään en tiennyt et nappi pitää vaihtaa parin kuukauden välein, vaikka hoitajaks opiskelenkin. no joka päivä oppii jotain uutta 😀

1 vastaus

Samat sanat!! Tämän blogin elämänmaku pitää kyllä koukussaan! Selina on huippu, POP ja ROK 🙂

1 vastaus

Laura: Mukava kuulla, että tykkäsit! Nappi voi olla paikoillaan kolmekin kuukautta, mutta minulla parin kuukauden vaihtoväli on ollut paras. Jos voin muuten joskus olla opinnoissa avuksi, niin hihkaise! 🙂 Ja kiva kuulla, että tykkäät kun kirjoitan avoimesti! 🙂

Pirita: Ihana olet! <3

1 vastaus

Enpä olisi osannut ajatella, että tämä on kurjinta kaiken mahdollisen joukossa… Mutta, ikinä ei tiedä, mistä pää tekee mörön. Halit!

1 vastaus

Ei ehkä kurjinta mutta ällöintä! 😀

Kiitos haleista! Halit sinullekin! <3

1 vastaus

Kiitos avoimesta postauksesta taas! Uskon niin hyvin, että napin vaihtaminen on inhottavaa – vähän sama juttu kun esimerkiksi napapistosten antaminen itselleen. Tietää, että täytyy tehdä eikä ole edes kova kipu, mutta kuka hitossa nyt haluaisi vapaaehtoisesti tökätä itseään neulalla, kun tietää että se vihlaisee. 🙁 Sä oot ihan älyttömän vahva ihminen, muista, että jokainen on joskus heikko ja tarvitsee sen turvaa ja tukea antavan läheisten muurin ympärilleen. Ihanaa, että sulla on Isimies ja kaikki muut ihanat helpottamassa ja nostamassa fiilistä ankeina päivinä (ja parantamassa entisestään hyviä päiviä).

Tsemppiä ja kaikkea hyvää <3 🙂

1 vastaus

Ole hyvä! <3

Kiitos sinulle jälleen kauniista sanoistasi ja ihanista kommenteista (niitä on tullut tänään useampi! <3) Olet ihana! <3

1 vastaus

Uiui, jalat meni veteläksi jo vain ajatuksesta! Oot kyllä rohkea ja ääreisreipas <3 kun tuon teet itse!! ja noinkin usein vielä.
Ihanaa viikonloppua Selina <3

1 vastaus

Ääreisreipas! 😀 <3 IHANA SANA!!

Ihanaa viikonloppua sinulle ja perheellesi Nadja! <3

1 vastaus

Miten napin kanssa käydään suihkussa, saunassa, kylvyssä tai uimassa? Voiko nappi tarttua helposti johonkin, vaikka vaatteisiin? Että pitääkö sitä jotenkin varoa? Kiitos sinulle avoimmuudestasi! Ja sori, kun mä oon aina utelemassa kaikkea. Kerrot, jos haluat.

1 vastaus

Susanna, aina saa kysyä! 🙂

Napin kanssa saa ja pitää käydä suihkussa. Sen alta pitää pestä avanne huolellisesti ja suihkun jälkeen kuivaaminen on myös tärkeää. Olen käynyt uimassa, viimeksi tänään allasjumpassa, jolloin suojaan napin isoilla haavateipeillä. Nappi voi tarttua vaatteisiin ja jos siinä on kiinni ruokintaletku, niin se voi jäädä kiinni ja kiskaista kipeästi avanteeseen. Nappia ei tarvitse varoa, se pysyy kyllä paikoillaan, kunhan ballonki on sopivan täynnä. 🙂

Kysy vain lisää jos siltä tuntuu! 🙂

Ihanaa viikonloppua! <3

1 vastaus

Se toisen läsnäolo antaa uskomattoman paljon voimaa ja turvaa.♥ Tsemppiä sinne kun seuraava vaihtokerta tulee.

1 vastaus

Niin totta! En selviäisi tästä tai monesta muustakaan asiasta ilman miestäni! <3

kiitos tsempeistä! <3

1 vastaus

Uskon, että tuo on kamalaa. Musta on. Jotenkin kamalia kaikki mitä tungetaan elimistöön. Tai vielä tarkemmin ruuansulatusjärjestelmääm. Ja vielä tarkemmin, sinne ei kuuluvat asiat. Vihaan tähystyksiä, ihan mistä suunnasta tahansa. Nenämahaletku oli ehkä kauheinta ikinä mitä mulla on ollut. Vaikka se toikin helpotuksen silloin elämään. Eikä se keskuslaskimo katetrikaan ollut mikään hauska. Mutta voisi kuvitella, että tuo oisi myös minusta inhottavinta. Tsemppiä! <3

1 vastaus

Niin totta! Tiedät nenämahaletkun ajalta varmasti miltä tuntuu, kun ei voi hallita syömistään ja tähystykset ovat aina kamalia! :/ CVK (keskuslaskimokatetri) kaulassa on minullekin aivan liian tuttu kapistus. Kamalan kipeä ja myöskin ällöttävä – se taitaakin tulla heti napin vaihdon jälkeen ällätyslistalla! 😀 Myös artsikka, eli mm verenpainetta mittaava kanyyli oli tosi ikävä! Tulipa ällöteltyä! 😀

Tsemppiä sinullekin! Olet ajatuksissani! <3

1 vastaus

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. En todellakaan ole tiennyt miten tällaisen vaihtaminen/peseminen jne. toimii ja en voi muuta kuin kuvitella miltä se mahtaa tuntua (etenkin se jännitys ja inhotus etukäteen).. Hurjasti tsemppiä!! <3

1 vastaus

Kiva kuulla, että tykkäsit Såfin! 🙂 Kiitos! <3

1 vastaus

Olet edelleen mieletön Selina! Älä muutu! <3

1 vastaus

Voi en, vaikka joku saattaisi sitä toivoakin! 😀

Ihana olet! <3

1 vastaus

Oot kyllä melkoinen supernainen. Tsemppiä jo valmiiksi seuraavaan vaihtoon. 🙂
Mä panikoin täällä päivittäin pätkämme pistoshoitoja. Ja puhelin suoltaa muistutuksia yhtenään. Jostain sieluni sopukoista pitäisi kaivaa esiin sisar (ei valitettavasti kyllä millään muotoa) hento valkoinen.

1 vastaus

Kiitos! 🙂

Tsemppiä teillekin! Uusi arki on varmasti karu aluksi, mutta uskon, että pian totut siihen! Hali! <3

1 vastaus

Komppaa edellisiä: supernainen!

1 vastaus

Voi kiitos! <3

1 vastaus

Luulin jo kirjoittaneeni, mutta ehkä teksti katosi bittiavaruuteen… (Tai kenties poistit sen, hih). Mutta siis: olet ihana, aito, rohkea ja sydämellinen ihminen. Onnea on, että miehesi ymmärtää pitää sinusta kiinni ja tukee noin ihanasti <3

1 vastaus

<3 Ihana sinä!

En poistaisi sun kommentteja! 😉 Puss!

1 vastaus

Mäkin tuolla työssäoppimisen tiimoilta huollan, hoidan ja vaihdan myös peggejä, ja täytyy sanoa että alkuun tuntui ihan järjenvastaiselta. Hirvitti, jos potilaaseen vaikka sattuu? Pikku hiljaa sitä kaikenlaista tottuu tekemään, mutta sinä – oot ihan supernainen ♡

1 vastaus

Ihana sinä! <3

En voisi ikinä kuvitella laittavani toiselle uutta nappia! Hyi! 😀 Ei napin vaihtaminen varsinaisesti satu, mutta tuntuu tosi ilkeältä.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: