Kun äiti kelaa 13.3.2016
TEKSTI Selina

Meidän lauantai: Se tunne, kun toivoisit ettet olisi edes herännyt

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Lauantaiaamu alkoi ihanissa merkeissä. Minun ei tarvinnut muuta kuin avata silmäni, niin näin vieressäni vielä suloisestsi nukkuvan A-murun. Hän heräsi yöllä itkemään, koska hänen sängyssään oli hurjan pelottavia ötököitä, jotka olivat kiivenneet sinne lattialta. Oman sängyn hylkääminen kävi nopeasti ja yhtäkkiä huomasin välissämme pienen peiton ja tyynyn, nappasin nyyhkyttävän tyttäreni kainalooni ja jäin odottamaan, että hän nukahtaisi uudelleen. Oli tarkoitus, että Isimies voisi kantaa hänet nukahtamisen jälkeen takaisin omaan sänkyyn niistä pelottavista uniötököistä huolimatta, mutta siihen minäkin lopulta nukahdin nuuhkien A-murun hiuksia ja ehkä jopa hetken silitellen hänen poskeaan. Lauantai alkoi siis hyvin, kunnes päivä alkoi valjeta tälle yleensä lauantaita rakastavalle ja sunnuntaifiilistä vihaavalle äiti-ihmiselle…
Aamiaisella puuro maistui A-murulle ja keittiössä tuoksui kahvi ja perjantai-iltana leivotut sämpylät. Hoidin aamun pakolliset hoitotoimenpiteet ja suuntasin olohuoneseen lastenohjelmia katsovan A-murun luo. Tässä vaiheessa näin kaiken jo aivan liian selvästi. Miten ihmeessä olimme saaneet vain muutaman tunnin aikana kotimme tähän kuntoon?! Avustaja oli tehnyt viikkosiivouksen perjantaina hieman ennen, kun lähti töistä ja jo lauantaiaamuna kotimme näytti siltä, ettei siellä ole heiluteltu muuta kuin pölyistä mattoa ja juostu kengät jalassa kilpaa! Joka puolella olohuonetta oli epämääräisiä kasoja, joista paljastui jopa puoliksi syöty nakki – Minikoira M:n nakkipiilo! Aluksi olin täynnä tarmoa miettiessäni Avustajani työmäärän suhdetta edessäni olevaan näkyyn ja nostin itseni reippaasti sohvalta ja kelasin keittiöön, jossa odotti tiskikoneellinen puhtaita astioita ja varmasti toinen koneellinen likaisia ympäri keittiötä. Me olemme kamalia sotkemaan, tiesin sen jo, mutta kun huomasin keittiönpöydälle perjantai-iltapäivän välipalalta jääneen tyhjän leikkelelaatikon ymmärsin, että ihan kaikkea ei voi perustella sillä, että on lapsi, joka sotkee – eihän A-muru edes syö Atrian ohuen ohuita hunajapaahdettuja broilerleikkeitä!
Operaatio raivauksen jälkeen olikin jo yllättäen lounasaika – tiedän noloa. A-muru oli järjestelyn ja siivoilun ajan nauttinut olostaan olohuoneessa katsoen piirrettyjä, joten päätimme lähteä kaupungille heti syönnin jälkeen skipaten samalla A-murun päikkärit. No se reissu meni valtavan hienosti, mitä nyt kerran A-muru pysähtyi keskelle kauppaa ja alkoi huutamaan, kun hän ei jaksanut enää kävellä ja häntä harmitti, että Motonetistä ei saanut Frozen-muroja, jotka lupasin hänelle vahingossa. Jos joku ihmettelee miten oikeasti voi luvata vahingossa jotain omalle lapselleen, niin kehotan kuvittelemaan 12 tunnin ajalle noin 3 200 äiti saanko mä.. alkuista lausetta, niin siinä saattaa lipsahtaa joo, jos toinenkin ihan vahingossa! Päivän pahimman kiukun aiheutti kuitenkin oma sekoiluni niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin mikä päivä tänään on. Meidän olisi pitänyt sen surkuhupaisan kaupungilla kiertelyn aikana olla jo matkalla ystäväni tyttären kolmevuotissyntymäpäiville, mutta sen sijaan että olisimme olleet pitelemässä yli-innokasta herkkusuutamme kurissa, kuuntelimme huutoa siitä, kun sitä vihdoin ostettua ja kirottua muropakettia ei saanutkaan avata HETI!!!

Kun katastrofaalinen kaupunkikierros ja morkkis päivänmääräsekoilustani ja sen vuoksi skipatuista synttärijuhlista oli takana, aloin tekemään päivän ainutta onnistunutta asiaa nimittäin tätä herkullista kakkua ja hei…

…katsokaa nyt sitä! Tähän pieneen kakkuun kiteytyi oikeasti koko lauantaipäivän onnistumiset – yhteen hiton kakkuun! Kakun hyytyessä jääkaapissa lauantaimme jatkui vallan superisti. Kävimme ulkona, jolloin A-muru mökötti, kun ei ollut tarpeeksi lunta pulkkaretkeen ja saunassa, jolloin A-muru keksi, että juuri kun kiuas sihahtaa lupaavasti lämpimien ja kosteiden löylyjen merkiksi, tuli jano, pissahätä tai ei muuten vain huvittanut enää saunoa. Lopulta iltapalalla luin kolme satukirjaa, että puuro maistuisi ja kun päiväunet skipannut koko iltapäivän kiukutellut tyttö pääsi omaan, eikä enää ollenkaan ötököiden vallassa olevaan sänkyynsä, hän nukahti heti ja huokaisin. Oi lauantai, miksi petit minut näin!
Jos kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin onneksi myös kaikki pahakin: se pas*a lauantai on ohi ja sunnuntai on täällä! Voin nyt sanoa aidosti helpottuneena, että onneksi tänään on jo sunnuntai, vaikka yleensä herään sunnuntaiaamuihin huijatulla fiiliksellä miettien kuka varasti jälleen viikonloppuni. Alakerta näyttäisi olevan jälleen pienimuotoisen kaaoksen vallassa ja tiskikone odottaa, että joku viitsisi käynnistää sen, mutta toivoa paremmasta päivästä kuitenkin on – luojan kiitos! Suuntaamme tänään sähläilystäni huolimatta kuitenkin kohti ihanaa kolmevuotiasta synttärisankaria eilen paketoidun synttärilahjan, sen yli-innokkaan herkkusuun ja pahoittelujen kera. Onneksi ystävämme ovat ymmärtäväisiä samoin perheeni, vaikka olenkin varmasti ikuisesti katkera minut pettäneelle lauantaille!

 

♥: Selina 

 

Miten teidän viikonloppu on sujunut?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (26)

Niinpä! Olisin varmasti varannut jo lentolipun ulkomaille, jos kakkukin olisi mennyt pilalle! 😀

1 vastaus

😀 kaikkea sitä kerkeekin yhden päivän aikana…
Mutta toi kakku on kyllä niin hyvännäkönen! Tuli heti ihan vesi kielelle.

Pikkusiskonblogi

1 vastaus

Hahaa sanos muuta! 😀 Kakku olikin hyvää ja jaan siitä reseptin myöhemmin tänne blogiinkin! 🙂

1 vastaus

Välillä tuntuu huonoja päiviä olevan liiankin usein, mutta onneksi niiden jälkeen tulee aina se hyväkin päivä 🙂

1 vastaus

Voi onneksi näin on! 😀

1 vastaus

Toivottavasti teidän sunnuntai on kiva <3

1 vastaus

Meillä oli oikein mukava sunnuntai! 🙂 Ihanaa tätä viikkoa teidän perheelle! <3

1 vastaus

Voi mikä päivä <3 Meillä eilinen meni juhliessa veljen synttäreitä, mutta tänään sitten onkin ihan veto pois. Ei tekis mieli poistua sohvan pohjalta ollenkaan. Typykin meni heräämään jo vähän ennen kuutta kun nukkui kerrankin (juhlan väsyttämänä ilmeisesti) 10 tuntia putkeen ilman minkään näköisiä kitinöitä. Nyt onkin sitten nukkunut toista tuntia päikkäreitä ja itse täällä silmät ristissä.. meillä on kyllä tällänen laiskottelu sunnuntai tänään 😛

1 vastaus

Voi niinpä! Vieläkin aivan puistattaa!

Laiskottelu on sallittu sunnuntaina! Toivottavasti teidän sunnuntai jatkui hyvissä merkeissä! 🙂

1 vastaus

Olipas teillä vaiherikas viikonloppu! Vaikka lauantai taisikin olla aikamoista hulinaa ja vilinää sekä ajoittaista hampaidenkiristelyä, niin hienosti pidit paketin koossa! 😀 Ja mikä kakku, arvaa vaan tekiskö mieli maistaa palanen 😉

Meillä käy aina niin, että kiukun saattelemana alan ravata kämppää siistiksi siinä vaiheessa, kun täällä vallitsee ihan täydellinen kaaos. Siinä vaiheessa mies yleensä tajuaa lopettaa omat hommansa hetkeksi ja tulla auttamaan kiukuttelevaa avovaimoaan, ja aika nopeasti asunto onkin jo siisti ja sen myötä mun mielikin taas iloinen 😀 ja AINA sovitaan, että nyt siivotaan jäljet, niin ei ehdi syntyä tällaista kaaosta.. Ja kappas vaan, viikon päästä ollaan ihan samassa tilanteessa kuin ennen siivousta :'D Pitäsi ryhdistäytyä!

Viikonloppu meillä sujui aika tylsissä merkeissä, mies oli lauantain töissä (ja nyt kuumeessa) ja mä vietin KOKO päivän sisällä (noloa, mutta totta)! Ainakin tuli ehkä sitten akut ladattua huomenna alkavaa työviikkoa varten, vaikka tuntuukin, että vapaapäivä meni ihan hukkaan ainoastaan laiskotellessa..

1 vastaus

Hahaa yritin ainakin saada paketin pysymään kasassa! 😉

Kakusta on tulossa resepti myöhemmin blogiin, mutta siinä on pieni salaisuus, joka paljastuu vasta sitten, hehheee! 😀

Mutta joskus on hyvä vain laiskotella ja olla tekemättä yhtään mitään. Sairastelusta en kuitenkaan tykkää ja harmillista että ikävä kuumetauti löysi teille! Paranemisia miehellesi ja pidän peukkuja että sinä pysyt terveenä! 🙂 <3

1 vastaus

Kaikesta huolimatta mua hymyilytti tän jutun lopussa, pystyin niin samaistumaan tuohon ehkä jopa surkuhupaisaan olotilaan 🙂

Tuo on niin kamalaa kun kaikki alkaa kaatua vuoronperään kuin dominossa..

Mukavaa sunnuntaita ja aurinkoista alkuviikkoa teille! ❤

1 vastaus

Hei kiva kuulla! 🙂

Ihanaa viikkoa sinullekin! <3

1 vastaus

Meillä myös tuntuu näitä päiviä riittävän.. mutta kakku näyttää ainakin super hyvältä! 😀

1 vastaus

Ja se oli! 😉

Mukavaa tätä viikkoa teidän perheelle! <3

1 vastaus

No kaikkee kans <3 Mutta tuo kakku on aivan superherkun näköinen <3 <3
Ja ens lauantaista uskallan melkeen luvata että tulee hyvä päivä <3 😀

1 vastaus

Sanos muuta! 😀 <3 En malta odottaa!!!

1 vastaus

Voih, ymmärrän fiiliksen! Mukavaa tulevaa viikkoa! 🙂

1 vastaus

Hyvää tätä viikkoa teidänkin perheelle! <3

1 vastaus

Ihana kirjoitus, pystyn todellakin samaistumaan!

1 vastaus

Kiva kun tykkäsit! <3

1 vastaus

Voi, joskus on tällaisia päiviä: kun about mikään ei mene putkeen! Eikä näille voi mitään – pitäähän tällaisia olla jotta osaa arvostaa niitä parempia päiviä! <3 Meillä on ollut vauhdikas viikonloppu ja oikeastaan todella onnistunut – tänään tosin huomasin etten ole edes kerennyt kiinnittää huomiota pikkuhiljaa hiipivään kurkkukipuun – ounou!

1 vastaus

Voi ei! Toivottavasti paranet pian! <3

1 vastaus

Tuotahan tämä on.. huoh.

1 vastaus

Niinpä, iso HUOH!

Tsempit sinne! <3

1 vastaus

Hyvä että edes kakku onnistui. Välillä tosiaan täälläkin päiviä kun mikään ei mene putkeen. Mutta kyllä perästä tulee aina parempia päiviä. Onneksi 🙂

1 vastaus

Niinpä! Olisin varmasti varannut jo lentolipun ulkomaille, jos kakkukin olisi mennyt pilalle! 😀

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tämä kuvassa hymyilevä tyyppi kävi eilen kotilomalla. Tämä päivä onkin mennyt sitten sängyssä hieman erilaisissa tunnelmissa, mutta oli se sen arvoista! 💙❤️ Eilen starttasi 7. sairaalaviikko. Rankkaa on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan ennen kehoni jälleen korjaavaa leikkausta, mutta jo tämä muutaman tunnin piipahdus kotona antoi jälleen muistutuksen siitä, miksi jaksan taistella päivästä toiseen.

Ja taistelenhan minä. Loppuun saakka!
.
.
. 
#kunäitikelaablogi #äitisairastaa #erilainenäiti #crps #dystonia #sairaalassa #spoonie #hospital #kotiloma

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: