Kun äiti kelaa 16.3.2016
TEKSTI Selina

Parempaa hoitoa minulle, sinulle – kaikille!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Se oli jälleen vain yksi lyhyt lause. Muistan vieläkin sen kamalan tunteen sisälläni ja jokaisen kiivaan sydämenlyönnin, jotka tekivät kipeää ja saivat minut voimaan pahoin. Lääkäri seisoi sänkyni vieressä rennosti seinään nojaten, kuin olisi tullut juttelemaan kanssani säästä, ja sanoi ne samat kipeät sanat uudelleen, mutta minä en kuullut enää mitään. Ymmärsin kuitenkin mitä hän oli sanonut jo ensimmäisellä kerralla ja jokainen niistä sanoista jäi soimaan päähäni enkä saanut enää henkeä. Yritin kasata itseni ja kysyin niin vahvalla äänellä kuin vain pystyin, että onko hän aivan varma. ”Kyllä. Sinulla ei ole viitteitä sellaisesta somaattisesta sairaudesta, josta minulla olisi tietoa. Suosittelen sinua hakeutumaan psykiatrisiin tutkimuksiin.”, hän sanoi kylmästi. Hän ei uskonut minua, koska hänellä ei ole tietoa – hän ei tiedä, joten olen psyykkisesti sairas. Äänestäni oli enää jäljellä pelkkä kuiskaus, kun kysyin taasko, ja parahdin itkuun. Hän nyökkäsi ja lähti huoneesta sanomatta enää sanaakaan. Silloin maailmaltani putosi jälleen pohja ja jäin yksin.
 
Sairaushistoriani aikana minua on leikattu lukemattomia kertoja, lääkitty kivun vuoksi, siirretty juoksujalkaan teho-osastolle, nukutettu ja sitten odotettu heräämistä. Perheeni on joutunut näkemään minut sairaalassa aivan liian monta kertaa, kun olen maannut kalpeana ja heikkona laitteiden ympäröimänä – ollut aivan rikki. Niin ja A-muru, voi miten paljon hän onkaan joutunut olemaan erossa äidistään ja ikävöimään. Perheemme on kokenut näiden vuosien aikana hoitovirheeni vuoksi paljon, mutta kestämme tämän kaiken, koska meidän on pakko. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. On kuitenkin asia, jota en kestä ja johon olen törmännyt niin monta kertaa, että alan väsymään. Minua on epäilty, syytetty teeskentelystä, kiusattu, vähätelty, satutettu ja haukuttu sairaalan käytävillä. Jos hoitohenkilökunta ei ole osannut auttaa minua, helpompi vaihtoehto on ollut vierittää hoitovirheen aiheuttamat tuhot psyykeen piikkiin. Tätä meidän ei tarvitsisi enää kestää eikä kokea yhä uudelleen näiden rankkojen vuosien jälkeen – näin ei saisi käydä kenellekään! Onneksi hoitoalalta löytyy helmiäkin.
En ole ainoa potilas, joka joutuu elämään sairauden ja samanlaisten kokemusten kanssa. Elämme yhteiskunnassa, jossa vaikeneminen vaikeista asioista tarkoittaa sitä, ettei ongelmaa ole, mutta ongelmia on ja paljon! Terveydenhuollossa tapahtuu valtavasti laiminlyöntejä potilaiden hoidossa, mutta pahin hoidon laiminlyönti on potilaan oireiden vähättely, joka voi pahimmillaan johtaa vakavaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Jokainen potilas on oikeutettu saamaan parasta mahdollista hoitoa silloin, kun hän hakee apua ja siksi haluankin haastaa teidät kaikki kertomaan tarinanne ja siten saamaan parempaa hoitoa!

Minä olen oikeutettu saamaan parempaa hoitoa ja niin olet sinäkin! Liity siis mukaan tuomaan oikeuksia parempaan hoitoon jakamalla tarinasi somessa hashtagilla #parempaahoitoa tai tämän postauksen kommenttikentässä antaen vertaistukea samaa kokeneille. Elämässä ei pärjää, jos jää yksin, mutta yhdessä me voimme saavuttaa paljon!

 

 ♥: Selina 

 

 

Haluaisitko sinäkin parempaa hoitoa?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (44)

Voi kamalaa! Onneksi munuaisvauriolta vältyttiin, mutta valitus on ehdottomasti tarpeellinen! Voimia sinne! <3

1 vastaus

Ite olen törmännyt tähän myös! Erityisesti mieleeni on jäänyt, kun aikoinaan minulle laitettiin vääränlaiset tulpat silmiin ja silmäni tulehtuivat rajusti. Lääkäri vaan sanoi, että ei noissa mitään ole, enkä osaa irroittaa niitä pois. Hyvää jatkoa. Olin niin sekaisin lääkäriltä lähtiessäni, että muistan vieläkin, kun kävelin suoraan päin puuta ja aloin itkeä aivan valtavasti. Valuin pitkin puun runkoa ja kyhjötin oksien alla. Itketti ja suututti niin paljon. Oli niin epäoikeudenmukainen olo. Pääsin onneksi seuraavana päivänä yksityiselle lääkärille, jossa homma hoidettiin upeasti! Tulpat irroitettiin ja sain vahvat lääkkeet. Olin niin kiitollinen tuolle toiselle lääkärille, joka heti ymmärsi!

1 vastaus

Kamala kokemus! :(Onneksi sait lopulta hoitoa! <3 Hyvä lääkäri on aina iloinen yllätys ja minäkin olen onneksi tavannut monia.

1 vastaus

♡♡

1 vastaus

<3

1 vastaus

Mulla myös on pistetty kaikki psyyken tiliin jo ennen kuin sairastuinkaan psyykkisesti.Vaikka synnyin vammaisena se ei ollut se pahin vaan kun 19 vuotiaana sairastin aivokalvontulehduksen joka oli viedä hengen kun sitä ei osattu hoitaa migreeninä pidettiin kunnes taju meni.Ja kun menetin liikkumisen lukemisen kirjoittamisen puhumisen näkö heikkeni lääkäri minulle sanoi suoraan että lopeta tuo teeskentely eihän sinulla mitään ole.ja eihän kukaan aikuinen noin vain menetä kykyään kirjoittaa tai lukea.jne….sitä jatkui lääkäriltä toiselle kunnes lopulta sairastuin masennukseen ja kaksisuuntaseen mieliala häiriöön ja bulimiaan joita taas ei psyki puolella oteta vakavissaan kun olen vammainen.lukemisen ja kirjoituksen sain jossain määrin takaisin 5 vuoden jälkeen aivokalvon tulehduksesta mutta näkövamma jäi josta lääkäri siitäkin on mulle meuhannut röngen kuvan kanssa et näetkö tuon mustan alueen aivo kuvassasi sanoin että näen sen verran kyllä no lääkäri siihen että se osoittaa minun valehtelevan koska tuo vaurio on selvästikin kuulon ei näön alueella joten hänen mielestä olen umpikuuro mutta näen kunnolla .edes siinä kun kysyin miten hän selittää sen että selvästikin kuulen juuri nyt mitä hän sanoo hän ei sanonut mitään lähti vain ulos huoneesta.No näkö huononee edelleenkin ja psyyken tiliin se kai menee

1 vastaus

Voi ei. Voimia sinulle! <3

1 vastaus

En osaa sanoa muuta kuin ♡♡

1 vastaus

<3

1 vastaus

Äh, olen kokenut tuota samaa vaikkakin en yhtä isossa mittakaavassa kuin sinä ♥ Vuosia mulle sanottiin että kuvittelen oireita ja lopulta löytyikin ihan oikea syy.. Siinä vaiheessa oli melkein sama mikä se syy on kunhan selvisi.

1 vastaus

On käsittämätöntä, ettei lääkärit tahdo enää uskoa perus flunssaa. 🙁 Halaus!

1 vastaus

tää on sitten asia mitä en voi ymmärtää, en sitten mitenkään päin. että miten voi olla työssä sellaisia ihmisiä, jotka kantaa ammattinimeä lääkäri, sairaanhoitaja, lähihoitaja tms jos ne ei osaa kohdata mitenkään päin oikein asiakkaita/potilaita. kiukuttaa että vaikka kuinka moni saa kärsiä huonosta hoidosta tällaisten ihmisten takia jotka on tunnekylmiä ja töykeitä. onneks oon vakaasti päättänyt sen että musta tulee lämmin ja huolehtiva hoitaja ja varsinkin empaattinen. ei kukaan voi alkaa väheksymään toisen kipua ja olla ilkeä. toivon niin kaikille ihmisille hyvää hoitoa, oli ne sitten vauvoja, lapsia, aikuisia, vangiksi, vammaisia, sairaita, mitä ikinä onkaan.

1 vastaus

Minä olen taas varma, että sinusta tulee lämmin ja huolehtiva hoitaja ja erittäin taitava! <3

1 vastaus

puhelin arvaillut ite taas sanoja, piti kirjoittaa vanhuksia eikä vangiksi 😀

1 vastaus

Hahaa! 😀 Mulle käy tosi monesti niin!

1 vastaus

Pistää kyllä miettimään miten vielä nykypäivänäkin joutuu tuollaiseen käytökseen törmäämään. Ja miten pahalta sen täytyy tuntua.
Todellakin olet paremman hoidon arvoinen<3<3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Ei liity suorastaan aiheeseen, mutta aivan ihana kuva teistä <3 <3 Näytät niin pirteältä ja kauniilta!

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Todellakin olen mukana!

1 vastaus

Mahtavaa Jenna! <3

1 vastaus

Kaikki me ansaitaa parasta mahdollista hoitoa! Hieno postaus Selina 🙂 Tärkeästä asiasta! Sulla on sydän paikallaan <3

1 vastaus

Todellakin! <3 Kiitos!

1 vastaus

Kun sain toisen kerean kohdunulkoisen raskauden, oli lähellä ettei elämä loppunut siihen. Illalla alkoi pistävä kipu rinnassa joka ei loppunut vaikka särkylääkettä napsi kaksin käsin. Lähdimme siitä paikasta ensiapuun jossa meidät otti vastaan hyvin epäasiallinen lääkäri, hän ei uskonut minun olevan raskaana, ei tutkinut vaan määräsi vain NÄRÄSTYSLÄÄKETTÄ ja lähetti kotiin. Noh yön kärvistelin kivuissa ja itkin miehelle kun sattuu.. Aamusta lähdimme takaisin ensiapuun kun huusin jo kivusta, siellä onneksi meidät otti vastaan ihana mieslääkäri ja ne sanat "en minä sinua tohdi kotiuttaa noin suurissa kivuissa" oli kuin taivaanlahja 💙 Noh lopputulos oli repeytynyt munasarja joka oli vuotanut vatsaan verta ja pahimmassa tapauksessa olisin voinut kuolla. Mutta sinnikkyys "palkittiin" ja tämä sai onnellisen lopun, onneksi.

1 vastaus

Voi kamalaa! 🙁 Onneksi selvisit! <3

1 vastaus

1 vastaus

<3

1 vastaus

<3

1 vastaus

<3

1 vastaus

Jokainen ansaitsee hyvää hoitoa! Aina ei yksityisellä puolellakaan saa apua vaivoihinsa. Menin kerran teininä pitkien jonojen vuoksi yksityiselle asemalle tarkastuttamaan oliko rytmihäiriöt vielä mulle tavallisia vai jotain uusia. Lääkäri tuhahti asiani kuullessaan ja pikapikaa sydäntäni kuunnellen kertoi närkästyneenä kuinka hän julkisella puolella tutkisi minut ihan ilmaiseksi. Ja kuinka hän laittaa sieltä lähetteen, kassan kautta, kiitos hei. Ikinä ei lähetettä tullut enkä olisi kyllä saman lääkärin luokse mennytkään!

1 vastaus

Hyvä hoito kuuluu tosiaan jokaiselle! Olen huomannut myös ettei yksityinen takaa mitää eikä se että tulet sinne kukkaro avoinna… :/

Voi kamala mikä lääkäri!!! Ihan alkoi ärsyttämään… teitkö valituksen?

1 vastaus

Eihän sitä teininä tajunnut valituksien päälle! Olen muutenkin ollut varmaan lähes aina lääkärikammoinen, jopa eläinlääkäreitä kohtaan 😀 eikä tuo kohtelu kyllä paljon asiaa auttanut. Päinvastoin olen nykyään kuin perinteinen suomalainen mies, joka menee vasta kun se pää on oikeasti siinä kainalossa.

1 vastaus

Lääkrikammo on kamala asia! 🙁 Tsemppiä! <3

1 vastaus

Hyvä kirjoitus! <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Piti mennä nukkumaan…

Kun diagnoosia ei meinannut löytyä, lääkäri alkoi vittuilemaan, vähättelemään, ohittamaan… En ole koskaan tuntenut itseäni ihmisenä niin mitättömäksi kuin silloin. Masennuin. Lääkäri hurrasi: "Konversio-oire!" Yritin kyllä kovasti, että nämä somaattiset oireet olivat kyllä paljon ennen psyykkisiä. "Ei, ei, ei…" Miulla oli maailman paras psykiatri, joka ilmoitti ykskantaan, etteivät oireet ole psyykkisiä, hoitakaa hommanne. Vittuilu loppui, mutta mitään muuta ei tapahtunutkaan.

Oli rankat vuodet. Jälkikäteen voi sanoa, että kyllä ne opettivatkin. Selvillä vesillä ei ole varmaan koskaan, sillä kipu on näkymätön oire, samoin moni muu. Ei haluta ymmärtää. Siihenhän saattaisi joutua perehtymään!

1 vastaus

Onneksi sinulla on hyvä psykiatri! Kamalaa tällainen jatkuva epäily!! Voimia! <3

1 vastaus

Tähän ei voi sanoa kuin <3. Ihanaa viikonloppua. Toivotaan että se täynnä kivoja hetkiä.

1 vastaus

Kiitos Jani! <3

1 vastaus

1 vastaus

<3

1 vastaus

<3

1 vastaus

<3

1 vastaus

Pari vuotias alkoi la aamuna oireilla pissatulehdusta, kuumetta 39 astetta ja soitto päivystykseen. Paikan päällä pikanäyte negatiivinen, lääkäri ei edes katso lasta eikä kuuntele äidin pyyntöä tulehdusarvon ottamisesta aikaisempien tulehdusten perusteella. Kotiin vain särkylääkekehotuksella. Su lapsi vain itkee kuumeisena, uudestaan päivystykseen. Taas pikanäyte nega, tällä kertaa näyte viljelyyn mutta ei tulehdusarvoa. Yöllä pissassa verta, ma aamuna yksityiselle. Crp yli 100, epäily munuaisvaurioista, antibiootit, jatkotutkimukset. Edelleen pikanäyte nega, to valmistuvissa viljelyssä bakteeri.

Munuaisvauriolta onneksi vältyttiin, mutta päivystykseen viljelyt oli "kadonneet" eikä tuloksia löytynyt koskaan. Suurin ongelma oli kuitenkin kaikkitietävän kandin asenne. Tein todellakin kantelun!

Kirjoitat todella tärkeästä asiasta!

1 vastaus

Voi kamalaa! Onneksi munuaisvauriolta vältyttiin, mutta valitus on ehdottomasti tarpeellinen! Voimia sinne! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tältä näyttää jatkuva hermokipu, joka polttaa ja salpaa välillä hengityksen. Mustat silmänaluset kertovat kivuliaista öistä ja kalpea iho kivun hyökkäyksestä koko kehoon.

Olen aika varma, että tällainen kipu saa ihmisen luovuttamaan ja antamaan periksi.

Tämä kipu saa minut oksentamaan, lähes pyörtymään ja sulkee sisäänsä niin tiukasti, etten pysty pyytämään apua.

En koskaan uskonut, että minusta tulee luovuttaja. Minut kasvatettiin yrittämään viimeiseen asti, mutta nyt minun jo viikkoja venytetty raja alkaa lähestyä. Olen todella väsynyt. Väsynyt kipuun ja väsynyt pelkäämään.

Voi miten toivoisin, että voisin kertoa jo parempia uutisia. Onneksi perhe, ystävät, läheiset ja te kaikki siellä olette kannatelleet minua ja perhettäni. Se saa minut yrittämään vieläkin enemmän. Kiitos!
.
.
.
#kunäitikelaablogi #hermokipu #hermovaurio #nervedamage #pain #spoonie #crps #dystonia #väsynyt #erilainenäiti #äitisairastaa

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: