Kun äiti kelaa 5.4.2016
TEKSTI Selina

Kun ”SE” on hukassa

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Olen viimeaikoina istunut ja odottanut sitä. Aluksi oloni tuntui hämmentyneeltä, kun en pystynyt siihen kuten ennen, mutta päätin antaa itselleni aikaa. Nyt kuukautta myöhemmin tilanne on vain pahentunut hämmennyksestä suoranaiseen turhautumiseen. Saattaisin jopa kärsiä uhman kanssa taistelevan leikki-ikäisen tavoin itkupotkuraivareista, jos jalkani toimisivat edes vähän – shit! Itkupotkuraivarin sijaan katson iltaisin kotimme hiljentyessä tunteja tyhjyyteen ja näen edessäni vain jotain tyhjää ja valkoista, joka odottaa, että jotain tapahtuisi. Kun sisäinen paine kasvaa sietämättömäksi, vaihdan salaman nopeasti sen tyhjän ja valkoisen katsomisen Ylen sykähdyttävään sairaaladraamaan. Ei sitten! Se on hukassa, kirjoitusinspiraatio nimittäin!

Rakkaus blogeihin alkoi jo A-murun raskausaikana neljä vuotta sitten, jolloin hamstrasin kaiken mahdollisen tiedon siitä, mitä napani ympärillä tulee tapahtumaan. Luin ensisynnyttäjänä tietenkin kaikki neuvolasta saadut oppaat ja esitteet kannesta kanteen ja otin niistä oppia tekemällä jopa alleviivauksia ja muistiinpanoja. Jotain kuitenkin puuttui, jotain mitä tarvitsin, eikä se löytynyt neuvolan esitteistä tai kirjaston hyllyltä. Silloin löysin blogimaailman, ihastuin ja lopulta rakastuin. Muistan vieläkin sen kutkuttavan tunteen, kun sain seurata reaaliajassa bloggaajan kokemuksia samasta asiasta mitä kävin itsekin läpi maaten omassa sängyssäni oksennusämpärin ja hapankorppujen kanssa. Voin kertoa, että silloinen elämäntilanteeni ei kannustanut minua sen kummempiin sosiaalisiin kanssakäymisiin kuin neuvolatädin ja lähikaupan kassan kanssa oli pakko, ja niin blogimaailma vei minut mennessään eikä paluuta takaisin enää ollut. Ja se tunne, kun joku oikeasti kirjoitti jopa vinkkejä siitä, mikä tuote olisi paras pahoinvoinnin estämiseen minulla toimimattoman haparin tilalle oli mahtava! Blogien lukeminen oli myös jollain sairaalla tavalla palkitsevaa. Pääsin
osaksi toisen elämään ilman väkinäistä keskustelua täysin vieraan
ihmisen kanssa ja nolostumista kysymyksistä, jotka menivät suoraan
sairaalloisen uteliaisuuteni piikkiin – bloggaajahan jakoi asiat juuri
minulle…ja tuhansille muille lukijoille.


Kului kuitenkin vuosia ennen
kuin uskalsin työntää oman naamani tänne blogimaailmaan – antaa elämäni
juuri sinulle luettavaksi. Aluksi nautin joka hetkestä ja blogi kasvoi
postaus postaukselta ja samoin nälkäni. Minusta on ihanaa kirjoittaa yhteisistä hetkistämme perheenä, niistä spontaaneista hyvän olon tunteista ja  muistuttaa välillä itseänikin siitä, että elämä on kaunista pyörätuolista ja sairauksista huolimatta. Nyt kuitenkin olen totaalisen jumissa ja sanotaanko, ettei se inspiraatio ole löytynyt edes Syke-sarjan Holopaisen seksikriisistä! Ehkä syynä on kevät, kellojen siirtäminen, lääkityksen muutokset, A-murun satunnainen uhmailu, uusi pyörätuoli, Marisukat tai koirien kakkojen siivoaminen takapihalta. Ei, se on vain elämää. Elämässä tapahtuu paljon niin blogimaailmassa kuin blogimaailman ulkopuolella ja siinä minulla onkin vielä paljon opittavaa – hallitusta elämästä täällä blogimaailmassa nimittäin!

Vaikka pääni onkin nyt syvällä siinä valkoisessa tyhjässä luonnoksessa, niin tiedän, että vain aika parantaa tämänkin vaivan…ja ehkä neuloosi…joten ei hätää! En anna tohtori Holopaisen julistaa blogiani kuolleeksi, vaikka hänen mutkattoman suora ja ehkä ylimielinenkin asenteensa saattaisi nakata faktat kylmästi tiskiin blogini mahdollisesta syöksykierteestä ennen kun ehdin sanomaan Syke!

 

♥: Selina 

 

Blogikollegat: Oletteko te painineet samanlaisen ongelman kanssa ja miten olette selvinneet siitä?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (52)

<3 Kiva kuulla, että virtuaalinen vertaistuki ulottuu sinne asti! <3 Postaus minikoirista voisi olla kiva, laitetaan korvan taakse! 😉

1 vastaus

Aina ei oo vaa sitä kirjotusinspistä, mutta ei se haittaa! 🙂 Se tulee kyllä kun on tullakseen. Mulla on käynyt monesti, että ei oo mitään postausaiheita, mutta kyllä niitä aina jostain vaan tulee! 😀

1 vastaus

Ihana sinä! Tiedän, ettei se haittaa ketään muuta kuin itseäni, mutta silti tämä on ärsyttävää! 😀 Jospa tämä alkaisi jo hellittämään niin kuin lievemmät kriisit aiemmin. 🙂

1 vastaus

Luulen, että jokainen meistä painii joskus samanlaisten tuntemusten kanssa! Itse olen joskus havahtunut siihen, että luen jonkun toisen kirjoittamaa listaa "10 asiaa josta voit kirjoittaa kun inspiraatio on hukassa"… Säpsähdin: Äkkiä läppäri kiinni!! Mun vinkki on, että otat vaikka viikon totaalitauon blogimaailmasta. Tarkoitan siis myös kommentoimisesta, lukemisesta, valokuvaamisesta – ihan kaikesta! Luulen että tällaisen viikon tauon jälkeen sinulla on taas kymmeniä asioita päässä joista haluaisit kirjoittaa!! Tsemppiä <3<3 ps. älä vaan kuitenkaan lopeta!!

1 vastaus

Tiedätkö, kun julkaisin tämän postauksen tiistaina, suljin koneen ja samalla hävisin blogimaailmasta täysin. Okei instassa surffailin kännykällä. 😀 Mutta siis tämä "loma" kesti pari päivää ja voi että se oli outoa mutta silti ihanaa! Nukuin paljon ja rentouduin. Paineet blogista ovat vain minusta itsestä lähtöisin, joten muutoksia on tehtävä. Silti en vaihtaisi mitään pois. Rakastan bloggaamista ja ei, en lopeta, vaikka joku sitä ehkä toivoisikin! Tuo viikon blogiloma voisi toimia, jos vain malttaisin pysyä sen 7 päivää täältä pois! 😀

Ihana sinä ja aina niin tsemppaavana! Kiitos! <3

1 vastaus

Kuulostaa tutulta! Aina ei blogi kiinnosta eikä sen pariin ehdi. En ota asiasta mitään paineita vaan annan blogin olla ja palaan sen pariin kun hyvältä tuntuu 🙂 Aiemmin ehdin postailla lähes joka päivä, nyt on tahti muuttunut pariin kolmeen postaukseen viikossa. Jotenkaan ei saa aikaa riittämään enää kaikkeen – varsinkin kun olen lopettanut yökahteen kukkumisen 😀

1 vastaus

Tuo minunkin pitäisi oppia paremmin! Hahaa kukkumista on harrastettu vilä täälläkin, mutta nyt miniloman aikana menin nukkumaan jo klo 23 klo 2 sijaan – olen varmasti tulossa sairaaksi! 😀

1 vastaus

Uskon että jokainen kärsii joskus edes ajoittaisesta inspiraation puutteesta. ♡♡ kyllä se sieltä vielä tulee ♡♡ jo asiasta kirjottaminen saattaa auttaa! 🙂 ja lue hei vanhoja postauksia, semmosia mis näät sen kipinän niin se saattaa ykskaks tarttua 😀

Mulla itellä on nyt enemmänkin se vaihe et kyseenalaistan itseeni et mikä mä teen tätä? Ketä kiinnostaa oikeesti mitä joku napa duunaa tai kirjottaa. Lisäks tähän menee jotenkin ihan hurrjasti aikaa ja jostainhan se on aina pois. Oon vielä semmonen ihminen et jos en saa pidettyä haluttua postaustahtia yllä ja jos en ehdikkään lukemaan toisten blogeja niin saan siitä huonon omantunnon + stressiä. Eli aika pattitilanteessa ollaan tääläkin ja pieni etäisyys bloggaamisen ois maybe paikallaan. Mulle siis.:) sori vuodatus! 😀

1 vastaus

Kiitos ihana Nadja! Kirjoittaminen helpotti todella paljon, varsinkin kun täällä odotti tänään kun avasin bloggerin yli 20 ihanaa ja tsemppaavaa kommenttia. Itkin kanssa luin ja aloin miettimään, että miksi minä oikein kriiseilen! Hiljaa hyvä tulee ja kyllä minäkin tämän vielä opin! 😉

Mulla on myös huono omatunto, etten ole lukenut toisten blogeja enkä kommentouinut. Ennen tein sitä paljon, rakastin sitä! Nyt tuntuu ettei enää ole aikaa ja se on surullista. En edes tiedä miksi minulle ei muka ole enää aikaa… Tsempit sinnekin kriiseilyyn ja voin luvata, että minua ainakin kiinnostaa sinun blogisi aina! <3 Olet huippu!! <3

1 vastaus

Oi, miten kauniita kuvia olet taas napannut. Toivon, että saat taas pian kiinni bloggaamisen ilosta! Sinä olet niin ahkera bloggaamaan. Mitäs jos hidastaisit vähän tahtia? Ainakin sen aikaa, kun homma alkaa taas maistua.

1 vastaus

Kiitos Susanna! <3

Hidastaminen voisi tehdä terää. Rakastan bloggaamista niin paljon, että luulen pelkääväni sen tunteen karkaavan, jos hidastankin vahingossa liikaa…olikohan tuo edes järkevä lause?? 😀 Kiitos sinulle Susanna! Olet yksi blogini aktiivisin kommentoija! On onni, että olet pysynyt mukana! Kiitos! <3

1 vastaus

Kiitos itsellesi! Saan sinulta ihan mahdottoman paljon vertaistukea. Ja onhan meillä kummallakin noita ihania chihuja. Miten olisi taas postaus minikoirien kevätpuuhista? Pikkulapsivaiheen olen jo omassa elämässäni ohittanut, mutta luen ihan mielelläni niitäkin juttuja, varmaan osittain johtuen lastenhoitaja- ammatistani.

1 vastaus

<3 Kiva kuulla, että virtuaalinen vertaistuki ulottuu sinne asti! <3 Postaus minikoirista voisi olla kiva, laitetaan korvan taakse! 😉

1 vastaus

Ajoittain tämä ongelma nostaa päätään täälläkin, uskon että kuuluu tähän hommaan että välillä on vaikeampaa 🙂

Kirjoitin aiheesta vuosi sitten itsekin, tuolta löytyy tarkemmin ajatuksiani (http://onperhosiamasussa.blogspot.fi/2015/02/kirjoittamisen-vaikeus.html?m=1)

1 vastaus

Niin minäkin olen kuullut! käyn kurkkaamassa postauksesi, kiitos! <3

1 vastaus

Tuttua on! 🙂 musta tuntui kesän jälkeen että blogi olis jotenkin jämähtänyt, silloin lopetin viikkojen kirjoittamisen päivä kerrallaan ja kun ei ollut edes sitä pientä itseaiheutettua stressiä aiheuttavaa yhtä postausta per viikko olin vähän hukassa aiheiden suhteen. Silti lopettaminen ei käynyt mielessä 😀 toivottavasti ei sullakaan!

1 vastaus

Ei täällä olla lyömässä pillejä pussiin. Rakastan tätä harrastusta liikaa. 🙂 Tauko tai höllääminen voisi sen sijaan tehdä terää, mutta nyt taas tuntuu paremmalta, kun pidin HURJAN kahden päivän totaalitauon! 😀 Oli ihana avata aamulla bloggeri ja huomana että täällä oli niin monta tsemppaavaa kommenttia. Olo oli suunnattoman kiitollinen! <3

Ihana kuulla, ettei sinullakaan käynyt lopettaminen mielessä! <3

1 vastaus

Joskus täälläkin vain tuijotetaan tuotaa valkoista tyhjää sivua. Silloin yleensä vain suljen sen, sillä väkisin ei kannata edes yrittää. Kyllä se into sieltä sitten palaa kun on sen aika. 🙂 <3

1 vastaus

Kiitos Terhi! <3

1 vastaus

Holopainen on kyllä huippu 😀 Mä en kyllä pidä itseäni minään bloggarina, mutta olen joka toinen päivä lyömässä hanskoja tiskiin kun pää ei toimi ja joka toinen päivä se toimii liiankin hyvin. Tai ehkä paremmin päivän sijaan viikko, mutta kuitenkin noita kausia tulee varmasti jokaiselle! Niistä ei varmaan kannattaisi ottaa stressiä, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tsemppiä♥

1 vastaus

Hahaa, Holopainen on! 😀

Voi miten helppoa kaikki olisikaan ilman turhaa stressiä! Kyllä tämä tästä, meillä kaikilla kriiseilijöillä! Kiitos Nanna tsempeistä! <3

1 vastaus

Kyllä se inspiraatio vielä löytyy 🙂 Itsellänikin kirjoitusinto on välillä hukassa rakennusprojektin takkuillessa, mutta aina se jostain pilkistää päätään 🙂

1 vastaus

Niin minäkin uskon! 🙂 Tsemppiä sinne kirjoitusintoon ja raksalle! <3

1 vastaus

♥♡

1 vastaus

<3

1 vastaus

Niin tuttu tunne. Välillä tuntuu että romahtaa kaikkien niiden miljoonien aloitettujen kirjoitusten alle, eikä tiedä minne väliin taas uusia ideoita tunkisi ja välillä kaikki on vaan niin tyhjää. Ei mitään. Ei ideoita, ei kerrottavaa.

Mulla olisi sen sata ja ainakin yksi päälle lisää kirjoitettavaa, jos en olisi aikoinaan päättänyt olla julkaisematta yhden yhtä kuvaa lapsista internetissä. Mutta kai sitä täytyy olla itselleen armollinen ja todeta että joskus sen ämpärinsä voi kaataa tyhjäksi, jotta sen voi taas täyttää.

Kyllä se into sieltä vielä tulee 😀

1 vastaus

Kiitos sinulle Hanna kommentistasi! <3 Lisää intoa odotellessa! <3

1 vastaus

Se taitaa olla ihan tavallista että joskus on motivaatio vähissä. Itse en blogaa mutta olen huomannut ko. ilmiön blogeja lukiessani. Kiitos Selina tähänastisista postauksista. En tiennyt ennen sinun blogia mitään
CRPS:ta ja dystoniasta yhtikäs mitään ja luulen että meitä tietämättömiä on muitakin. Hyvää kevään jatkoa sinulle ja perheellesi.

1 vastaus

Kiitos sinulle kommentistasi! Kyllä into varmasti löytyy taas, mutta on mukava kuulla että olet saanut blogistani itsellesi jotain! 🙂 <3
Kaikkea hyvää sinullekin!

1 vastaus

Kyllä näitä välillä tulee ettei tee mieli kirjoittaa tai ei tiedä mistä kirjoittaa! Paras keino mulla on ollut antaa itselleen vain aikaa ja olla armollinen. Väkisin ei kannata yrittää!

1 vastaus

Aika on paras lääke varmasti tähänkin vaivaan! 🙂 <3

1 vastaus

Kyllä se siitä! Välillä lyö tyhjää mutta sitten se ahaa-elämys taas iskee. Luova tauko on myös paikallaan, jos siltä tuntuu =)

1 vastaus

Totta – sitä odotellessa! Kiitos muru! <3

1 vastaus

Siis nyt mun on pakko kirjottaa sulle. Oon niin monesti meinannu, mutta kommentointi ei oo mun lempipuuhaa (varsinkaan kännykällä) nii se on vaan jäänyt. Mutta nii. Mistähän mä aloittaisin? No vaikka siitä että sulla on Maailman paras blogi. En oo ikinä tavannu (heh) ihmistä joka kirjoittais yhtä hyvin kuin sinä. Aina kun astun sisään tänne blogi-kotiisi, löytyy jotain uutta. Ihania kuvia, ja erittäin mielenkiintoisia tekstejä. Minä oon randomi 18v tyttö ruotsista (mistähän mä ees löysin sun blogin?) ja kaikki aiheet ei siis oo ajankohtasia mulle mut luen silti joka ikisen sanan sillä sä oot vaan nii hullun hyvä kirjottamaan! Ja aina ku haluan tulla hyvälle tuulelle, luen sun postauksia. Sää oot nii hyvä esimerkki siitä että vaikka kaikki elämässä ei oliskaan täydellistä, on vastoinkäymisiä ja muuta, nii silti elämä voi olla nii hullun täydellistä ja ihanaa 🙂 en nyt tiiä miten sekava tästä kommentista tuli mutta haluan vaan sanoa että toivottavasti et ikinä lopeta bloggaamista sillä se antaa mulle nii paljon. ♡

1 vastaus

Hei Elisa ja kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Sait minut aivan sanattomaksi…Kiitos! <3 Ja en ole lopettamassa bloggaamista kokonaan. Voin luvata sen sinulle! 🙂

1 vastaus

Kyllä. Välillä mietin pitäisikö vain panna pillit pussiin. Mietin mitä edes haluan saavuttaa? Vai olenko nyt ns tieni päässä? Mutta sitten taas muistan ja postausideoita alkaa syntyä. Mutta tiedän niin tuon tunteen ja se inhottava. Tsemppiä! <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Ei hätää! Ei aina tarvitse olla kirjoitettavaa, kyllä myö lukijat täällä maltetaan odotella! 🙂

1 vastaus

Kiva kuulla Lina! <3

1 vastaus

Lukijana ajattelisin, että jos ei juuri huvita, niin kirjoita harvemmin 🙂

Tällaisen "kaikkea" käsittelevän blogin joka tekstin ei mielestäni tarvitse edes olla niin tarkkaan harkittua. Ihan sitä tavallista elämää on kiva nähdä ja lukea, eli välillä vaikka muutama hauska/hölmö/hassu kuva blogiin ja seuraavaksi taas sitä "harkittua ja syvällistä".

En tiedä muista lukijoista, mutta itse en vaadi aina niin tarkkaa juttua, vaan jotain sinne päin silloin tällöin on hauskaakin 🙂

Älä edes harkitse blogisi lopettamista,pliiiis 🙂

1 vastaus

En harkitse! 🙂 Lomaa voin pitää, mutta lopettaa en aio! <3 Kiitos sinulle ihanasta kommentista!

1 vastaus

Olen joskus paininut kyllä. Jotenkin helpottavaa, ettei ole mikään kaupallinen, iso blogi itsellä, hiljaisemmat vaiheet ovat ihan OK. Inspiraatio vaan sitten tulee kuitenkin aina jostain, enkä pohdinnoista huolimatta ole pystynyt blogiani lopettamaan.

1 vastaus

Voi en edes halua ajatella niitä paineita, mitä olisi blogata jossain isossa portaalissa jossa olisi tavoitteet, jotka pitäisi aina saavuttaa! :O Ajatuskin rupesi ahdistamaan, hyi!

Blogisi on täynnä upeita kuvia ja kauniita asioita, joita on ilo tulla katsomaan, kiitos niistä! <3

1 vastaus

Kirjoitat todella taitavasti, vaivatonta ja miellyttävää luettavaa.
Itsekin olen kokenut muutaman kerran totaalisen muutaman viikon blokkauskatkon, kun ei vaan ole huvittanut rustata mitään ylös. Onneksi se on ollut ohimenevää, ja inspis on löytynyt aina uudestaan.
Tsemppiä kevääseen!

1 vastaus

Voi miten huojentavaa kuulla Nuppuja! Omalle tekstilleen on vain niin sokea, eikä sieltä löydy jälkikäteen mitään muuta kuin kirjoitusvirheitä! 😀 Mukava kuulla, että sinulla on mennyt nämä vaiheet ohi!

Ihanaa kevättä sinulle! <3

1 vastaus

Kuulostaa tutulta, itselläni ´´se´´ on ollut kateissa jo koko tämän vuoden, mutta uskon ja toivon, että se palaisi, kunhan kesä lähestyy. 🙂 Ja kuten sanoit, aika auttaa. ♥

1 vastaus

Pidän peukkuja, että inspis palaisi meillä molemmilla! <3 Ihania kevätpäiviä sinulle ja Aadalle! <3

1 vastaus

Kyllä, joskus on inspiraatio hukassa tai vain niin laiska olo, ettei jaksa. Ideoita olis vaikka muille jakaa, mutta ympäristö ei anna mahdollisuutta keskittyä. Mä mietinkin, et pitäis ottaa vaan kone kainaloon ja lähteä mieleisempään paikkaan bloggaamaan. Tämä sama nurkka ei oikein inspiroi. Joten kokeile, vaikka kevään tullen ulkona bloggausta! 🙂

1 vastaus

Oi ulkona bloggaaminen voisi olla piristävää! Kiitos vinkistä Titti! <3

1 vastaus

Inspis kadoksissa tälläkin, ja mulla jää nää tauot aina vähän päälle. Tai se tuntuu niin vaikealta tulla kirjoittamaan mistään kun on ollut yli viikon kirjoittamatta yhtään mitään. Sit mä saan ideoita ja napsin kuvia, enkä koskaan pääse kirjoittamaan niitä postauksia 😀 Mutta kun pitää taukoa niin tosiaan niitä ideoita pulpahtelee päästä, sittenkuin vielä saisi aikaiseksi kirjoittaa ;D

Sulla on kyllä aina ollut ihailtava postaustahti! Huomaa miten paljon rakastat bloggaamista 🙂

1 vastaus

Sitä minäkin pelkään, että tauko jäisi päälle eikä inspistä enää löydy ollenkaan. Kiva kuulla, että rakkauteni bloggaamiseen välittyy sinullekin! <3

1 vastaus

Voi aivot.. Mulla oli vielä asiaa mutta silti julkaisin kommentin ennen aikoja :DD
Niin siitä postaustahdista, varmaan sellainen pieni tauko tekisi hyvää ja sitten saa uutta tulta alle kun sormet jo syyhyää kirjoittamiseen! 😉

1 vastaus

Hahaa niin käy monesti mullekin! 😀 <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Uusimmasta leikkauksesta toipuminen on ollut hidasta ja tehnyt kipeää, mutta leikkaus sujui hyvin ja stimulaattori toimii! Nyt vaan toivotaan, ettei tule uutta tulehdusta ja, että kivut alkaisivat helpottaa.

Kiitos jälleen ihanista viesteistä ja tuesta! ❤️
.
.
.
#kunäitikelaablogi #leikkaus #aftersurgery #spinalcordstimulator #crps #dystonia #erilainenäiti

kunaitikelaablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: