Kun äiti kelaa 22.4.2016
TEKSTI Selina

Elämäni paras kipulääke

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Otin eiliseen kipuryhmään mukaani jotain erityistä jaettavaksi ryhmäläisten kanssa – jotain, joka poistaa kipuni ja jota rakastan eniten maailmassa. Siinä hän istui samassa pöydässä kanssamme, jonka ympärillä kipu sai jälleen kasvot. Hän tutki meitä hieman ujolla, mutta tarkkaavaisella katseellaan, kuin arvioisi jokaisen voimavarat ja jokaisen kivun. Yhtäkkiä hän katsoi minua silmiin ja hymyili tuttua sähdehtivää hymyään – sitä hymyä jota rakastan. Tämä hymy pelastaa minut joka kerta, kun olen vajoamassa liian syvälle kipuuni ja tunnen hukkuvani siihen tunteeseen etten selviä. Vain se tutkiva katse ja valoisa hymy saavat minut joka kerta pitämään tiukemmin kiinni siitä tunteesta, että tulen selviämään. Ja niin minä olen selvinnytkin. Joka kerta.  

”Äiti haluaisin piirtää!”, hän sanoi minulle kuin ei huomaisi ollenkaan minun katoamista ajatuksiini ja ryhmäläisten katseita. Oli aivan hiljaista hänen hyväntuulista hihitystään lukuun ottamatta. Minua hymyilytti ja kohotin katseeni. Kaikki muutkin hymyilivät. Hän tuli ja vei kipumme pois tuoden tilalle hymyä ja puhdasta iloa. Juuri silloin tunsin jälleen kerran valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen saanut hänet elämääni – elämäni paras kipulääke, A-muru!

Olen toiminut Suomen Kipu ry:n vertaistukiryhmän vetäjänä kohta kaksi vuotta. Näihin kahteen vuoteen on mahtunut paljon iloa, mutta myös paljon huolta Suomen kivunhoidon tilasta ja ryhmäläisten jaksamisesta. Koen olevani etuoikeutettu saadessani nähdä ryhmän vetäjänä kuinka parantava vaikutus vertaistuella on ja se tekee tästä vapaaehtoistyöstä entistä merkityksellisemmän.

Eilinen kokoontumisemme oli hieman erilainen kuin yleensä, koska otin A-murun mukaani. Hän on ollut koko kevätkauden hurjan loukkaantunut minulle, koska hän ei ole päässyt mukaan kipuryhmään, äidin kipukerhoon. Eilen siis matkustin taksilla innokkaan apulaisvetäjäni kanssa kipuryhmän tapaamiseen ja esittelin hänet ryhmäläisille. A-muru jaksoi kahden tunnin tapaamisen upeasti! Hän oli kiltti ja huomaavainen ja piirsi jokaiselle ryhmäläiselle oman piirustuksen muistoksi vierailustaan. Kokoontumisemme oli menestys ja uskon, että A-murun tarjoamasta energiasta riittää ryhmäläisille iloa pitkäksi aikaa! 

Kipuryhmä taisi olla merkityksellinen myös A-murulle. Tänään olemmekin leikkineet jo useamman kerran kipukerhoa, jonka vetäjänä A-muru toimii. Ryhmään kuuluu minun lisäkseni leikkihuoneen kipukroonikot, Molla, Barbi ja pupu. A-murun mukaan kipukerhossa jutellaan, kuunnellaan musiikkia ja syödään, joten valikoimme tarjottavaksi tietenkin ne herkullisimmat puiset hedelmät ja leivonnaiset, keitimme ison pannullisen kahvia ja sitten ryhmän oli aika kokoontua Ti-Ti nallen soidessa taustalla. 

Vertaistuki on arvokasta ja on suuri ilo, että myös A-muru pääsi nuoresta iästään huolimatta kokemaan sen taian!

Ihanaa, kivutonta ja aurinkoista viikonloppua!

 

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (26)

Ryhmässä käy aktiivisemmin kymmenkunta ihmistä. Kokoonnumme kerran kuussa ja tapaaminen kestaa pari tuntia. 🙂

1 vastaus

Uskon vahvasti, että hän toi iloa ryhmään! Ihana kirjoitus!

1 vastaus

Niin minäkin! <3 Kiitos!

1 vastaus

Ihana kirjoitus, lapsilla on niin suuri merkitys kivun ja mielen hoidossa <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Lapsilla on merkillinen taito paitsi parantaa itse itseään myös auttaa muita voimaan paremmin. Pieni, aito hymy on parasta lääkettä♥

1 vastaus

Niin totta! <3

1 vastaus

Voi, ihana A-muru.♥

1 vastaus

<3 Hän on!

1 vastaus

Ei tähän voi sanoa kun <33 Ihana A-muru, niin iso reipas tyttö jo.

1 vastaus

<3

1 vastaus

Oi, ihana kirjoitus kyllä ♡

1 vastaus

Kiitos Nea! <3

1 vastaus

Kiitos saamoin sinulle ja perheellesi! Olisi mukavaa, jos kertoisit enemmän kipuryhmänne kokoontumisista. Mitä teette siellä? Varmaankin juttelette ja kahvittelette. Muuta?

1 vastaus

Käymme tapaamisssa aluksi läpi ryhmäläisten kuulumisia. Sen jälkeen teemme jotain mitä olen suunnitellut ja viimeksi seurustelimme A-murun kanssa. Olen suunnitellut esim. askartelua tuleville kerroille. Vuoden aikana olemme käsitelleet myös teemaa minä ja kipu joka sisältää asioita jotka helpottavat/lisäävät kipua. Keitän myös kahvia..yleensä pahaa 😀 ja vien jotain pientä naposteltavaa. Olen halunnut pitää pääpainon ryhmän tapaamisessa vapaassa keskustelussa. En halua ohjailla liikaa. Kukaan ei ole ainakaan valittanut suoraan minulle ja ryhmässä käy mukavasti ihmisiä joten kai tästä tykätään. Juuri nyt alamme suunnittelemaan kesäretkeä. 🙂

1 vastaus

Kuulostaa just hyvälle. Paljonko ryhmässä käy ihmisia? Kokoonnutteko kerran kuussa vai kuinka usein?

1 vastaus

Ryhmässä käy aktiivisemmin kymmenkunta ihmistä. Kokoonnumme kerran kuussa ja tapaaminen kestaa pari tuntia. 🙂

1 vastaus

Ihana teksti !! ♡

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

Ihanaakin ihanampi A-muru <3

Terkut suloiselle kivunkarkottajalle!

1 vastaus

<3 Kerron terveiset! <3

1 vastaus

Oi miten kauniisti kirjoitettu ♡

1 vastaus

Kiitos Elsa! <3

1 vastaus

Oi, ihana!! <3 <3 Lapset antaa kyllä niin paljon voimaa jaksaa kipujebn kanssa!

1 vastaus

<3 Niinpä!

1 vastaus

ihana A <3

1 vastaus

<3 Hän on!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tämä kuvassa hymyilevä tyyppi kävi eilen kotilomalla. Tämä päivä onkin mennyt sitten sängyssä hieman erilaisissa tunnelmissa, mutta oli se sen arvoista! 💙❤️ Eilen starttasi 7. sairaalaviikko. Rankkaa on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan ennen kehoni jälleen korjaavaa leikkausta, mutta jo tämä muutaman tunnin piipahdus kotona antoi jälleen muistutuksen siitä, miksi jaksan taistella päivästä toiseen.

Ja taistelenhan minä. Loppuun saakka!
.
.
. 
#kunäitikelaablogi #äitisairastaa #erilainenäiti #crps #dystonia #sairaalassa #spoonie #hospital #kotiloma

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: