Kun äiti kelaa 23.5.2016
TEKSTI Selina

Joskus huono äiti

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Havahduin jälleen tunteeseen, joka oli lyödä minulta ilmat pihalle leikki-ikäisen kaataman maitolasin äärellä – en ole ollut hetkeen sellainen äiti kuin haluaisin olla. Olen ollut viime aikoina poikkeuksellisen stressaantunut ja väsynyt ja se on näkynyt elämäni kaikissa osa-alueissa ja valitettavasti myös siinä tärkeimmässä, äitiydessä. Kiukuttelen ihan niistä arkisistakin asioista kuin uhmaikäinen, tarjoilen ruoan lapselleni ennemmin jäähtyneenä, kun en jaksa enää maanitella A-murua syömään, unohtelen asioita, sanon useammin ”ihan kohta” kuin ”rakastan sinua”, en osallistu lapseni tärkeisiin leikkihetkiin kuten ennen ja kaiken lisäksi (lohtu)söin juuri tyttäreni viimeisen Paula-vanukkaan – sen jossa on suklaahippuja, A-murun suosikin! Voihan…jotain rumaa, kiellettyä ja täysin sopimatonta kotiäidin suusta!
Mietin itse itseni lyömänä, millainen äiti haluaisin olla. No tietenkin kuten muut osallistuvat, iloiset, pullantuoksuiset ja muutenkin täydelliset äidit, mutta todellisuudessa useammat äidit taitavat täydellisyyden tavoittelusta huolimatta olla ihan vain niitä keskivertoja äiti-ihmisiä kuten minä – täydellisyys on ehdottomasti liikaa pyydetty ruuhkavuosien ja sotkevan leikki-ikäisen kanssa. En kuitenkaan usko, että olen ainoa äiti, joka oikaisee on sitten kyse kasvatusperiaatteista tai karkin syömisestä, syyttää itseään lapsen vahingoista tai korottaa ääntään tarpeettomasti. Päätinkin antaa itselleni jälleen kerran anteeksi ja keskittyä elämän hyviin puoliin! Paula-vanukasta saa aina kaupasta lisää eikä A-muru ole ainakaan tähän mennessä mennyt rikki edes niistä tarpeettomista äänen korotuksista. Äitinä olo on välillä ihan kamalaa, mutta mielestäni hyvä äiti pystyy myöntämään olevansa joskus huono ja siksi minäkin olen joskus huono äiti!

Aurinkoista viikkoa!

♥: Selina

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (38)

Sinäkin! Voimia sinne! <3

1 vastaus

Pyh, et ole huono äiti! 🙂 Jokaisella on joskus huono päivä, sitä on turhaan kenenkään kieltää. Jokainen ihan varmasti joskus on syönyt lapsensa vanukkaan, jokainen on ihan varmasti myöskin korottanut ääntään lapselleen! 🙂 oot ihan paras äiti A-murulle. <3 <3 Ihailen sua niin kauheesti 🙂

1 vastaus

Jokaisella äidillä on todellakin huonoja päiviä ja se heille sallittakoon! 🙂 Kiitos ihanasta kommentista! <3

1 vastaus

Täällä huutelee kans yksi huono äiti. Välillä ihan ottaa aivoon oma käytös ja tekisi mieli laittaa äiti jäähylle lapsen sijasta. Äiti on liian usein liian väsynyt. Olen todennut että omaa aikaa on pakko ottaa, että jaksaa sitten aikaa lasten kanssa. Oikeasti läsnä 🙂

1 vastaus

Oma aika on todella tärkeää, mutta miksi sitä on niin vaikea ottaa? Tsempit sinne! <3 Ja uskon, että olet varmasti hyvä äiti! <3

1 vastaus

Täällä yksi ihan tavallinen ja välillä se huonokin äiti, joka on joutunut myös lähiaikoina sanomaan liian usein "ihan kohta".
Aurinkoista viikkoa sinne ja ihana kuva.♥

1 vastaus

<3 Samoin teidän perheelle! <3

1 vastaus

Voi kuule, tuo on NIIN tuttua, joskus vaan äidinkin on päästeltävä pihalle, sitten taas jaksaa❤️. Äitiys on elämän mittainen matka ja aina kun luulee osaavansa jotain niin tulee mahalasku niin, että kolisee😉. Nyt vain eteenpäin, huonoja päiviä tulee jatkossakin, mutta onneksi lapsilla(kin) on valikoova muisti! Aurinkoisia päiviä sinne!

1 vastaus

Kiitos tsemppaavasta kommentista! Tänään on tuntunut jo paljon paremmalta! <3

1 vastaus

Voikunpa saisikin olla kotona tytön kanssa. Siis kotiäitinä.. huoh. Tämä työssä käyminen ja päälle kaikki kotityöt on tehnyt sen ettei äidillä ole enää oikein aikaa leikkiä. Tosi inhottavaa.

1 vastaus

Nostan hattua kaikille työssäkäyville äideille! Tsempit myös sinulle! <3

1 vastaus

Mulla on ollut ihan samanlainen viime viikko! Tänään keittelin morkkiksen ansioista mustikkaiset mannapuurot iltapalaksi ja koristelinkin vielä annokset nätisti. Ipana söi naama nyrpeänä yhden(!) lusikallisen. No, ehkä ansaitsin tän! 😀 <3

1 vastaus

Hahaa, voi ei! 😀 Tsemppiä tälle viikolle! <3

1 vastaus

Meillä on esikoinen kerännyt tarroja sellaisista päivistä kun hän ei ole kertaakaan saanut pikkuveljeä itkemään, eikä siis ole kiusannut. Aina kun pikkuveli on alkanut itkeä, niin olen tokaissut, että siinä meni tarra. Sitten kun minä olen tehnyt jotain mistä kuopus on pahoittanut mielensä jostain syystä (väsymys, nälkä, vaipanvaihto tms) ja alkanut itkeä, niin esikoinen on voitonriemuisena huutanut "äiti menetti tarran". 😀

Mutta tosiaan välillä (aina) on hermot kireällä ja tulee kommunikoitua turhankin kipakasti uhmaavan 4 v:n kanssa. Jokin aika sitten poika kysyi "miksi sinä äiti olet aina vihainen". Se pisti kyllä miettimään ja olen yrittänyt muuttaa omaa asennettani. Vaikka kuopus valvottaa öisin, niin ei se esikoisen vika ole, enkä saisi purkaa väsymystä muihin. 🙁

1 vastaus

Voi noita lapsia! 😀

Ymmärrän morkkiksesi, mutta yritä olla itsellesi armollinen. Ei ole helppoa olla paras mahdollinen äiti jos on kamalan väsynyt. Tsemppiä! <3

1 vastaus

Ajattelen useasti tällaisia asioita iltaisin sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. <3 Olen surullinen siksi, että en päivän aikana ollutkaan sellainen äiti kuin haluaisin olla. Ne syylisyyden tunteet. Perustavanlaatuinen ongelmahan tässä on se, että omalle lapselle haluaa vain kaikkea täydellistä, myös täydellisiä vanhempia. Tottahan toki – onhan kuitenkin oma lapsi kyseessä. Mutta sitten toisaalta kukaan ei ole täydellinen missään. Edes huippu-urheilijat eivät ole täydellisiä ja he sentään treenaa monta tuntia keskittyneesti joka päivä. Onneksi lapsi myös oppii vanhempiensa kautta sietämään epätäydellisyyttä! Ja olet huippu äiti juuri sellaisena kuin sinä olet (myös ne huonot viikot mukaanlukien) <3<3<3

1 vastaus

Syysllisyys on välillä lamaannuttavaa – varsinkin, jos erehtyy potemaan sitä sängyssä kun pitäisi nukkua! Sinäkin olet huippu äiti, muista se niinä huonojen päivien iltoina, kun lapsesi nukkuvat! <3

1 vastaus

Täällä myös yksi keskiverto äiti jos niin voi sanoa. Mutta ei se arki vaan aina ole yhtä hattaraa, prinsessalinnoja ja vaaleanpunaisia laseja. Eiköhän me molemmat kuitenkin olla just niin hyviä äitejä kuin täytyykin <3

1 vastaus

Arki ei tosiaan ole aina niin suloista ja vaaleanpunaista. Uskon, että me olemme hyviä äitejä, joilla vain on huonoja päiviä! <3

1 vastaus

Riittävän hyvä äiti kelpaa, ollaan itsellemme armollisia! <3

1 vastaus

Todellakin! Niin hyvin sanottu!<3

1 vastaus

Tuollaiset huonot päivät ovat varmasti normaaleja itse kullekin. Harmittaahan se jälkeenpäin, mutta onneksi pikkulapset unohtavat nopeasti, vaikka heidän vanukkaansa söisi tai ääntä korottaisikin. Ei siis huolta, mutta hyvähän se on välillä tällaisiakin pohtia 🙂
Vautsi mikä kuva! Talokin on oikein kaunis. Siitä tulikin mieleeni; haluaisitko joskus tehdä postauksen teidän kodista, jossa esittelisit sitä enemmän?

1 vastaus

Totta! Onhan lapsillakin joskus huonoja päiviä ja silloin lelut saavat kyytiä ja äiti on vähintään tyhmä! 😉

Kiitos! Olen tehnyt postauksen kodistamme ja sen esteettömyydestä blogin alkuaikoina. Postaukseen pääset tästä: http://kunaitikelaa.blogspot.fi/2014/09/esteeton-mutta-silti-esteettinen-koti.html Pääsin esittelemään kotimme myös Rauharentola-blogissa. Postaukseen pääset tästä: http://rauharentola.casablogit.fi/lue/2015/03/bloggaajan-kotona-kun-aiti-kelaa

1 vastaus

Kukaan ei ole täydellinen vaan meillä kaikilla on joskus ne huonot hetkemme. Hyvä äiti tosiaan kyllä huomaa ja myöntää virheensä. ♥

1 vastaus

<3

1 vastaus

Hyvä postaus! 🙂 tänään viimeksi kiukutti kun Leo kiukutteli. Itku tuli ja tuntui typerältä. Eihän äitiä saa koskaan kiukuttaa! Eihän äidit käyttäydy lapsen tasoisesti..eiku? 😀 näitä päiviä tulee, mut onneksi ne myös menee!

1 vastaus

Kiitos Matu! <3 Näitä päiviä on ja tulee olemaan varmasti vielä paljon, mutta eiköhän niistä kaikista selvitä kunnialla, vaikka Paula-vanukkaat menivätkin kiukkuisen äidin suuhun! 😉

1 vastaus

Mie olen äiti, joka on välillä laiska, huonomuistinen, itsekäs tai lyhytpinnainen – mutta välillä olen myös vastapainoksi tosi kiva ja valtaosan ajasta tasaisen kiva. Haluaisin siis ajatella, että jossain maagisessa äitimittaristossa olen pysyvästi hyvän äidin puolella kuitenkin. 😀

(Upeita nuo jättisaippuakuplat!)

1 vastaus

Ihana sinä! <3

Ps. saippuakuplista tuli tänään oma postaus! 😉

1 vastaus

Aika normia 🙂 mut mä en tykkää paulavanukkaista 🙂

1 vastaus

EN MÄKÄÄN! 😀 Vanukas oli yhtä pahaa kuin muistin!

1 vastaus

Niinku oon sanonut, oot varmasti paras äiti A-murulle <3 Kaikilla on huonoja päiviä ja aikoja, se kuuluu elämää:) Kiva kun postailet tälläsiä rehellisiä postauksia!

1 vastaus

<3 Ihana sinä, kiitos! Ja kiva, että tykkäsit rehellisestä postauksestani! <3

1 vastaus

Ihanan rehellinen kirjoitus! Mahtava olet!

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Ihana postaus <3 oon kai vähän hormonihuuruissani kun tuli ihan tippa silmään :') Tää koskettaa jotenkin niin läheisesti kun kotona on tuo uhmainen taapero.

Aurinkoista viikkoa teille<3

1 vastaus

Kiitos! <3 Voi ei, mutta toivottavasti sait tästä vertaistukea uhman taltutukseen ja mahdollisiin morkkiksiin – et ole yksin! <3

Halauksia sinulle ja ihanaa loppuviikkoa!

1 vastaus

Ihanaa kun kirjoitit tästä! Ihan samat huono äiti-fiilikset on täälläkin turhan usein, kun tulee lapsille kiukuteltua ja pinna liian kireellä:(
Ihana oot <3

1 vastaus

Sinäkin! Voimia sinne! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Ekaa kertaa ulkona leikkauksen jälkeen ja voi, täällähän on kevät! 😍 💚 Lisää kuulumisia blogissa, linkki profiilissa! ✨
.
.
.
#erilainenäiti #kunäitikelaablogi #leikkauksenjälkeen #aftersurgery #onnellinen #wheelchairmommy #wheelchairlife #kevä

kunaitikelaablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: