Kun äiti kelaa 15.6.2016
TEKSTI Selina

Leikki-ikäisen mysteerikatoaminen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Etsintäkuulutus:
Etsin kadoksissa olevaa yleensä hurjan reipasta, fiksua ja kilttiä kohta neljävuotiasta tytärtäni. Tyttäreni on pitkä vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen suloisuus. Erikoisuutena mainittakoon puuttuva yläetuhammas, joka tekee hänen hymystään erityisen suloisen ja persoonallisen. 
 
Reipas leikki-ikäinen tyttäreni on totaalisen hukassa ja tilalle on tullut vauvakieltä puhuva ja välillä jopa konttaava vauvan kaltainen otus! Olen huomannut, että jos A-murun leikkejä on seuraamassa yksikin ylimääräinen silmäpari, muuttuu leikki heti vauvanäytökseksi, jolloin satunnaisen jokeltelun lisäksi jopa Baby Born-nuken tutti saattaa eksyä suuhun! Vauvavaiheen uudelleentulemisen seuraaminen on toki hellyttävää, mutta pidemmän päälle koen mielekkäämpänä pelata palapelejä kohta neljäveen kanssa, joka osaa jo hienosti laittaa palapelin palat paikoilleen, eikä vain yritä epätoivoisesti syödä niitä. Siksi haluankin nyt kysyä vanhemmilta: tapahtuuko teilläkin näitä leikki-ikäisen mysteerikatoamisia?

 

♥: Selina

 

Ps. Käy osallistumassa Perheblogien Facebook-sivulla arvontaan, jossa voit voittaa suomalaista Mia Höytö -kosmetiikkaa!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (24)

Kiitos paljon cathkinspa! 🙂 Kivaa kesää sinullekin! 🙂

1 vastaus

A valmistautuu meidän visiittiin? 😀 😉

1 vastaus

<3

1 vastaus

Apua! Kun luin otsikon, säikähdin jo, että A- muru on oikeasti ollut koko tyttö kateissa. Mikä helpotus!

1 vastaus

Voi ei, aika huono juttu! 😀 Onneksi luit loppuun! <3

1 vastaus

Hih, ihana A-muru.♥

1 vastaus

<3

1 vastaus

Apuaa ä jo otsikosta mietin että herranjestas eikai oikeesti ole kadonnut!
Mutta juu täällä on myös yksi typy joka harrastaa tota vauvailua, yleensä sillon kun energiaa on liikaa tai väsymys käy ylivoimaiseksi 😀

1 vastaus

Hui, nyt harmittaa jo tämä otsikko! 😀 Ei onneksi oikeasti kadonnut!

Kiva kuulla, että muuallakin vauvaillaan! 🙂

1 vastaus

Hahaa.. Jep! Sama etsintäkuulutus pitäisi tehdä myös täällä meidän seuduilla! <3

1 vastaus

Hih, kiva kuulla! 😉 <3

1 vastaus

Kuulostaa tutulle! Meidän eskarilaisella oli yhdessä vaiheessa vauvakausi, mutta meillä oli kyllä silloin vauvakin talossa. Tai ainakin toinenkin hyvin pieni poika 🙂

1 vastaus

Helpottavaa kuulla,ettemme taas ole ainoita näiden lasten kehitysvaiheiden kanssa 🙂

1 vastaus

Täälläkin yks nelivuotias joka tykkää lässyttää ja kertoo olevansa vauva! Liikkeellä selvästi nelivuotiailla vauvailua 🙂

1 vastaus

Hih, kiva kuulla! 😉

1 vastaus

Tunsin erään samanikäinen, joka muuttui koiraksi tai vauvaksi. Hieman rasittava ominaisuus aikuisen mielestä, mutta meni kuitenkin aika nopeasti ohi.

1 vastaus

Hieman rasittava ominaisuus, OI kyllä! 😉 <3

1 vastaus

Meillä on ihan sama meininki. Vauvaleikit tuntuu olevan joku kehitysvaihe näillä… 😉 Hieman rasittavaa kieltämättä, mutta myös kauhean kätevää kun kiukku loppuu "mielikuvitustutin" suuhun laittamiseen.

1 vastaus

Hahaa, ihana tuo mielikuvitustutti! 😀 Voisin tarjota sitä A-murulle! 😉

1 vastaus

Juuri nyt meillä ei ole näitä tapahtunut, mutta huomasin Talvivauvan synnyttyä että isompia, varsinkin esikoista, vauvatti tosi kovasti 😀

1 vastaus

Varmasti vauvan syntymä vaikuttaa paljon asiaan! 🙂

1 vastaus

Meidän neljävuotias muuttuu satunnaisesti pikkukoiraksi. Se ei osaa puhua vaan vinkuu vain hyvin kirkkaalla (ja ärsyttävällä) äänellä. Luonnollisesti koira myös kulkee neljällä jalalla.

1 vastaus

Ihana pikkukoira siellä! 😀 Ymmärrän kyllä miksi ärsyynnyt. Itsekin ärsyynnyn monesti, kun A-murun pitäisi tervehtiä vieraita, hän istuu lattialla ja "jokeltaa" tervehdykset tulijoille! 😀

1 vastaus

Ensinnäkin,sinulla on kiva blogi,tuntee olevans aitse paikanpäällä,niin kertoo hyvin tekstisi tapahtumista.Ja…kolmen lapsen äitinä,niin kokeneena tuonkin kun vauva syntyy taloon,niin isosiko haluaa oman tutin.Hyvää kesää 🙂

1 vastaus

Kiitos paljon cathkinspa! 🙂 Kivaa kesää sinullekin! 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen täällä. ✨

Blogiin on tulossa postaus, tai oikeastaan kaksi, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea lähiviikkoina tulee tapahtumaan.

Tulevat viikot eivät ole ihan sitä, mitä odotin, mutta toivoa on, koska en olisi muuten saanut neurokirurgiltani kahta vaihtoehtoa, joista toisesta voin saada apua kipuihini.

Jotkut eivät saa yhtään vaihtoehtoa. Koskaan. Joidenkin pitää vain opetella elämään sairauden kanssa ilman toivoa paremmasta.

Olen siis kiitollinen näistä kahdesta vaihtoehdostani, vaikka samalla ihan kamalan peloissani.

#kunäitikelaablogi #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #crps #dystonia #kipu #pain #spoonie

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: