Kun äiti kelaa 5.9.2016
TEKSTI Selina

Erilainen raskaus

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Vuosi sitten makasin sairaalamme teho-osastolla kouristaen kivusta ja dystoniasta. Muistan silmissäni vilisevät valot, tunteen, kun lääkettä annostellaan suoneeni ja kaikki ne sänkyni ympärillä hälyttävät laitteet. Lääkärit yrittivät tehdä kaikkensa helpottaakseen oloani, mutta turhaan. En halunnut lääkeuneen, en enää, joten yritin sinnitellä ja puskea itseni ehkä siihenastisen elämäni kovimman kivun ja tuskan läpi, kunnes kaikki pimeni. Yhtäkkiä oli aivan hiljaista, avasin silmäni ja näin äitini sänkyni vieressä. Hän katsoi minua kuin silloin lapsena sairastuessani, hellästi ja rakastavasti, ja silitteli hikistä otsaani. Minulla oli kummallisen turvallinen olo, vaikka kivut repivät sisuskalujani ja salpasivat henkeni – olin luovuttanut enkä jaksanut taistella enää. Yhtäkkiä hän sanoi ne sanat, jotka kuulin jälleen katsoessani positiivista raskaustestiä tärisevissä käsissäni: ”Älä luovuta. Sinä tiedät, mitä ihanaa sinulla on edessäsi ja tiedät, että juuri se haave tulee vielä toteutumaan. Luota nyt vain minuun ja parane!” Silloin en uskonut äitiäni. En siinä teho-osaston hikisellä sängyllä maatessani kipeänä, rikkinäisenä ja luovuttaneena. En vaikka olisi pitänyt – äidithän tietävät kaiken!

”Istuin aivan hiljaa taksissa ja katsoin lumoutuneena kuinka ohikiitävät maisemat vilisivät silmissäni. Mieleeni
muistui elävästi se elokuinen päivä, jolloin tiesin kaiken muuttuvan ja
minusta tuntui samalta juuri silloin – tämäkin päivä muuttaisi jälleen
kaiken. Keväinen auringonpaiste kimalteli auton ikkunaa vasten ja talvi
oli jo väistymässä kevään tieltä. Kelasin tutun poliklinikan ulko-oven
eteen ja epäröin hetken. Mieleeni muistui kaikki se jännitys, pelko ja
epävarmuus, mutta samalla muistot siitä pakahduttavasta onnesta,
rakkaudesta ja ilosta, kun näin vuosia sitten ensimmäistä kertaa pienen
sydämen sykkivän minuun päin käännetyllä ruudulla. Otin miestäni kädestä
kiinni ja katsoin häntä hetken kuin etsiäkseni hänen kasvoiltaan edes
pientä epäröivää katsetta, mutta ei. Hän oli täysin rauhallinen ja kysyi
minulta hymyillen, että joko mennään. Se hymy sai pulssini
tasaantumaan, vedin syvään henkeä ja avasin keskussairaalamme
äitiyspoliklinikan oven ja kelasin siitä sisään. Matka oli alkanut.”

Ote postauksesta: Positiivinen kesäyllätys

”Tämä polkuhan on kuljettu jo kerran ja lopputulos oli paras mahdollinen, joten kaikki menee jälleen varmasti hyvin!”, lääkäri sanoi minulle ja miehelleni hymyillen. Istuin pyörätuolissani ja puristin miestäni kädestä varmasti edelleen hengitystäni pidättäen, koska olin henkisesti valmistautunut siihen vaihtoehtoon, että lääkäri sanelee täystyrmäyksen raskaushaaveillemme. Äitiyspoliklinikan ylilääkäri, joka oli perehtynyt papereihini ja sairaushistoriaani, oli vakuuttunut, että kehoni kestäisi uuden raskauden, kunhan valmistelut hoidettaisiin jälleen huolella. Haaveemme voisi siis toteutua ja se tunne oli uskomaton! 
Sanotaanko, että päätös hakeutua perhesuunnitteluun ei ollut helppo. Viime vuodet ovat olleet paitsi perheellemme, myös keholleni hyvin kuormittavia, enkä ollut ollenkaan vakuuttunut, että kehoni tulisi kestämään pitkät ja ehkä rankatkin raskauskuukaudet. Lisäksi mietin luonnollisesti pystyisikö sikiö kasvaa ja kehittyä turvallisesti samalla letkuravinnolla, millä minä elän – sillä ruskealla letkuvellillä, joka on ehkä täynnä ravinteita, mutta herättää silti epäilyksiä. Siksi perhesuunnittelukäynti oli minulle ja miehelleni ehdoton unelmamme toteutumisessa, kuten mielestäni aina, kun suunniteltu raskaus on syystä tai toisesta riskiraskaus.

Riskiraskaus kuulostaa pahalta ja ehkä jopa vaaralliselta ja uhkarohkealta, mutta isoimpien riskien minimointi onnistui kohdallani hyvin jo ennen kuin varsinainen raskaus alkoi. Sain heti ensimmäisellä perhesuunnittelukäynnillä listan lääkkeistä, jotka olivat sikiön kasvun ja kehityksen kannalta välttämättömiä lopettaa, jonka jälkeen teimme hoitavan neurologini kanssa suunnitelman lääkityksen purkuun. Lisäksi sain reseptit alkion kehityksen alkuvaiheita suojaavaan foolihappo hoitoon, jonka aloitin, kun lääkkeiden purku oli valmis sekä pistettäviin verenohennuslääkkeisiin, jotka aloitin heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Tärkeässä asemassa raskauden suunnittelussa oli myös ravitsemusterapeutin arvio letkuravinnon riittävyydestä sekä minulle, että kasvavalle sikiölle ja  vatsakirurgin hyväksyntä peg-avanteen osalta. Nämä suunnitelmat aloittivat matkamme kohti haaveemme toteutumista ja matkamme ensimmäinen etappi, positiivinen raskaustesti, toteutuikin yllättävän nopeasti – heti, kun sille annettiin mahdollisuus.

Viime kevään aikana tehty lääkityksen purku ei suinkaan käynyt helposti hyvistä suunnitelmista huolimatta. Kärsin voimakkaista dystonisista väännöistä ja spastisuus lisääntyi, kun sikiölle vaaralliset kouristus- ja dystonialääkkeet purettiin kokonaan. En halunnut kuitenkaan ottaa lääkkeiden osalta mitään riskejä, vaan yhdessä hoitavien lääkäreideni ja teratologisen tietopalvelun kanssa päädyimme minulle riittävään lääkitykseen, joka olisi sikiötä ajatellen mahdollisimman turvallinen. Ihanne tietenkin olisi, ettei raskausaikana odottava äiti söisi mitään ylimääräisiä istukan kautta imeytyviä lääkkeitä, mutta minun kohdallani sairauteni aiheuttamat riskit arvioitiin sikiön terveyden kannalta suuremmiksi kuin nykyisen lääkitykseni. Nyt voin jo onneksi paremmin, kun elimistössäni porskuttaa pienen kesäyllätyksemme lisäksi aimo annos raskaushormoneja, jotka ovat helpottaneet neurologisia oireitani, mutta myös muovanneet minusta näiden kuukausien aikana aikamoisen hormonihyrrän itkupotkuraivareineen ja vollotuksineen! Osaan kuitenkin olla hyvin kiitollinen näistä ihanan kamalista raskaushormoneista, koska ne helpottavat tässäkin raskaudessa suurelta osin dystoniaoireitani, mikä olikin suuri helpotus lääkityksen purun vuoksi tulleiden ongelmien jälkeen.
Vaikka suunniteltu raskautemme onkin kaikkien mahdollisten kriteerien mukaan riskiraskaus, en kuitenkaan ajattele, että olemme ottaneet sairauteni vuoksi raskauden suhteen liian suuria riskejä – tämä on vain hieman erilainen raskaus. Toki raskausajan komplikaatiot ovat mahdollisia kenelle tahansa odottavalle äidille, ei vain yleistynyttä dystoniaa ja CRPS-oireyhtymää sairastavalle, mutta koen, että olemme vauvan kanssa turvassa sairaudestani huolimatta. Luotamme siis lääkäreihimme ja heidän arviointikykyynsä täysin ja he seuraavatkin minun ja vauvan vointia kuukausittain sairaalan polilla. Raskausaika on kenelle tahansa odottavalle äidille mullistusten aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
Keho muuttuu, tunteet myllertää, kiukuttaa, itkettää ja naurattaa
yhtä aikaa ja esikoisen pyllyn pyyhkiminen voi saa aikaan jopa kaikessa
koomisuudessaan hysteerisen yökkimisrefleksin, mutta hei paras palkinto
odottaa ja tiedän sen ilman äitiänikin!




Vielä loppuun pikakuulumiset oman navan takaa! Pahoinvointi ja väsymys kelaavat edelleen mukana, mutta pientä helpotusta on vihdoin havaittavissa. Viime kontrollissa saimme kuulla, että pieni ihmeemme on jälleen
kasvanut ja kehittynyt täysin raskausviikkojen mukaisesti ja hän on myös
osoittanut isosiskonsa elkein olevansa hyvin
aktiivinen tapaus ensimmäisten liikkeiden tuntuessa selvästi jo
15. raskausviikosta lähtien. Nyt täällä potkitaan jo niin selvästi, että
myös tuleva tuplaisi on päässyt tuntemaan vauvan eloa vatsani läpi. Voi
tätä raskauden tuomaa onnea! ♥ Palaan alku- ja keskiraskauden fiiliksiin sekä omiin tuntemuksiini vielä myöhemmin omassa postauksessaan.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

 

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (34)

Kiva, kun laitoit kommenttia, kiitos siitä! 🙂

Tsempppiä leikkaukseen! Toivon, että kaikki menee hyvin! <3

1 vastaus

Onnea hirmuisesti! En ole aiemmin kommentoinut, mutta lukenut sitäkin ahkerammin niin ihanan positiivista ja rehellistä blogiasi kaikista vaikeuksista huolimatta. Nyt en voinut olla onnittelematta ja kertomatta, että täällä on alkuvuoden 2017 raskaustoveri väsymyksineen ja pahoinvointeineen. 🙂

Heidi

1 vastaus

Kiitos onnitteluista ja ihanasta kommentista Heidi! 🙂 Tsemppiä sinulle kovasti väsymykseen ja pahoinvointiin – se on täällä läsnä edelleen! Mutta on tämä kaiken sen arvoista. <3

1 vastaus

Hei Selina!

Jäin koukkuun blogiisi heti ensikerralla, kun siihen jotain kautta törmäsin viime keväänä. Odottelin loppukesästä kovasti uutta postaustasi, ja lopulta se sieltä tupsahti. Ja voi, miten ihana, kun syykin postaustaukoon oli mm. noin uskomaton asia, pieni lapsentaimi sydämesi alla.
Ihailen valtavasti sitä positiivisuutta, joka sinusta huokuu postauksissa. Et ole yli-ihminen, mutta näet valon ja toivon, ja kuvaat elämän kaikki puolet niin koskettavan kauniisti.
Itselläni tätä syksyä varjostaa kova kaipuu, kun toiveistani ja "etsinnöistäni" huolimatta en ole löytänyt rinnalleni kumppania. Omaa lastakin on ikävä, kun sitä ei vielä ole… Onneksi on kummilapset, joiden kasvua saa seurata läheltä <3

Toivon sinulle mitä onnellisinta odotusta ja kaikkea muutakin hyvää alkaneeseen syksyyn!

1 vastaus

Hei marrie! Kiitos ihanasta kommentista! <3 Postaustauko venyi harmittavan pitkäksi, mutta täällä ollaan taas, vaikkakin kaukana edellisestä tahdista! Hiljaa hyvä tulee ja kunhan saavutan jossain vaiheessa sen raskausajan energiaboostin, niin täältä pesee! 😉

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja sitä että saavutat kaiken mistä haaveilet! <3 Ihanaa alkanutta syksyä!

1 vastaus

jännä miten onnellinen voi olla toisen, tuntemattoman ihmisen puolesta. ihanaa että tähän maailmaan mahtuu myös vähän erilaisia raskauksia mitä yleensä- ja teiän haave toisesta lapsesta toteutuu ♥ hyviä vointeja sinne suuntaan 🙂

1 vastaus

<3 Ihana sinä! <3 Kiitos!

1 vastaus

Hirmu mielenkiintoista lukea tästä. Ihanaa kun kaikki ovat olleet kannustavia ja olitte rohkeita ja uskalsitte unelmoida! Luulin ettei mulle tulis ihan pian vauvakuumetta tai masuikävää mut kyllä näitä lukiessa se vaan hiipii takas vaikka vauva on vasta 1kk 😀

1 vastaus

Kiva kuulla! 🙂 Voi ei, muistan tuon tunteen! 😉 Tsemppiä vauva-arkeen! <3

1 vastaus

Aivan ihania uutisia! <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Hei♥ Miten kannustava ja ihana kirjoitus. Tulin vain kertomaan kuinka ihailtavaa elämänasenteesi on, olet vahva ♥
-Janita

Janitakarolina.blogspot.fi

1 vastaus

Voi kiitos Janita, ihana sinä! <3

1 vastaus

Kyynelsilmin luin tämän postauksen. Oot kyllä mielettömän vahva nainen ja joutunut kestämään niin paljon. :/ Ja niin kuin olen jo monta kertaa sinulle sanonut, niin olen niin onnellinen odotuksestasi.♡♡ Oot ihana.♡♡

1 vastaus

<3 Sinäkin olet ihana! Hali! <3

1 vastaus

Oot todella rohkea! Voimia kovasti raskauteen.

1 vastaus

Rohkeasta en tiedä, mutta uskalsin unelmoida ja uskoa. Nyt vaan pitää vielä luottaa, että kaikki menee hyvin. <3 Kiitos!

1 vastaus

Kiitos samoin sinulle ihanaa syyskuista viikkoa. Onpa kiva lukea kuulumiasi ja että kaikki on hyvin. Olet varmasti neulonut jo kaikkea söpöä vauvalle. Olisi kiva lukea vauvaneuleistasi ja nähdä niistä kuvia. Toki minua kiinnostaa kaikki käsityöt, joten kässäpostausta odotan.

1 vastaus

En ole vielä neulonut vauvalle mitään, koska voin pahoin ja olen väsynyt. Vielä on onneksi aikaa! 😉 Katsotaan millaisia neuleita tänne blogiin asti päätyy! 😉

1 vastaus

<3 <3 ihana teksti ja masu!

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Voi Selina mitä onnea siellä eletään <3

1 vastaus

<3

1 vastaus

Voi kuinka suuri yllätys odottikaan kun avasin blogisi pitkästä aikaa! Onnea valtavasti, aivan ihanaa! 🙂

1 vastaus

Kiitos! <3 Hih, oli kiva yllättää! 😉

1 vastaus

Vaikea kirjoittamalla edes ilmaista, kuinka onnellinen olen teidän puolestanne! Ja voi tätä ihailun määrää, ootte niin rohkeita! Te jos jotkin olette perheenlisäyksen ja onnen niin täydellisesti ansainneet! A-murusta tulee varmasti huikean hyvä isosisko :') Ja sä olet aivan varmasti yksi vahvimmista ihmisistä, kenet tiedän! <3 Suuren suuret tsempit ja onnea odotukseen!! 🙂 <3

1 vastaus

<3 Voi Lillamy! <3 Ihana sinä! Kiitos!

1 vastaus

Kovasti tsemppiä!

1 vastaus

Kiitos Satu! 🙂

1 vastaus

Onnea raskausmatkaan! Sulla on ihana paita, onko se jonkun valmistajan vai saako sitä kankaana? Ihastuin ♥.

1 vastaus

Kiitos paljon! Paita on oikeastaan mekko ja se on Me&I:n mallistosta, olisiko ollut vuoden 2012? 🙂 Se on kyllä ihana! 🙂

1 vastaus

<3 Riskiraskaus on kyllä sanana pahaa enteilevä, mutta upeasti nykyään hoidetaan ja seurataan. Omakin raskaus muuttui riskiksi, kun kuopus meinasi tulla ennenaikaisesti. Oikein hyvää vointia sinne!

1 vastaus

Hoito on nyt aivan yhtä hyvää kuin A:n raskausaikana. En voisi parempaa toivoa!

kiitos! <3

1 vastaus

Ekan kerran laitan viestiä.olet tosi rohkea ,tuttuja ajatuksia itse käynyt kaksi raskasta odotusaikaa perus sairauteni takia ..jotka jätti.jälkensä perus sairaus pahentui.edessä leikkaus mutta kaikki sen arvoista .. ilman lapsia ei olisi mitään.se antaa voimaa kun en tiedä miten elämä tulee jatkumaan leikkauksen.jälkeen.

1 vastaus

Kiva, kun laitoit kommenttia, kiitos siitä! 🙂

Tsempppiä leikkaukseen! Toivon, että kaikki menee hyvin! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tältä näyttää jatkuva hermokipu, joka polttaa ja salpaa välillä hengityksen. Mustat silmänaluset kertovat kivuliaista öistä ja kalpea iho kivun hyökkäyksestä koko kehoon.

Olen aika varma, että tällainen kipu saa ihmisen luovuttamaan ja antamaan periksi.

Tämä kipu saa minut oksentamaan, lähes pyörtymään ja sulkee sisäänsä niin tiukasti, etten pysty pyytämään apua.

En koskaan uskonut, että minusta tulee luovuttaja. Minut kasvatettiin yrittämään viimeiseen asti, mutta nyt minun jo viikkoja venytetty raja alkaa lähestyä. Olen todella väsynyt. Väsynyt kipuun ja väsynyt pelkäämään.

Voi miten toivoisin, että voisin kertoa jo parempia uutisia. Onneksi perhe, ystävät, läheiset ja te kaikki siellä olette kannatelleet minua ja perhettäni. Se saa minut yrittämään vieläkin enemmän. Kiitos!
.
.
.
#kunäitikelaablogi #hermokipu #hermovaurio #nervedamage #pain #spoonie #crps #dystonia #väsynyt #erilainenäiti #äitisairastaa

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: