Kun äiti kelaa 26.12.2016
TEKSTI Selina

Matalia verensokereita, sairaalahoitoa ja joulu, joka sai sittenkin tulla

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Jouluaatto tuli kuin tulikin yllättävän nopeasti ja samalla erilainen raskaus alkaa lähenemään loppuaan! Tuntuu hurjalta, että raskauden jäljellä olevat viikot pystyy laskemaan enää yhden käden sormin ja pian saamme tavata vatsassani kasvavan ja kylkiluitani jo melko kipeästikin potkivan pienen poikamme. Raskaus on ollut kuitenkin pettymyksekseni keholleni hyvin kuormittava, jonka ansiosta blogikin on hiljentynyt täysin. Jostain syystä kehoni ei jaksa pitää huolta meistä molemmista ja verensokerini käy edelleen aivan liian matalissa lukemissa aiheuttaen minulle harmeja. Luonnollisesti vauvan vointi huolestuttaa, mutta hän voi onneksi hyvin ja kasvaa ja kehittyy elimistöni ongelmista huolimatta hienosti.

Sain pari viikkoa sitten diabetespolilta käyttööni sensorin, joka mittasi verensokeriani käsivarteeni asennetun anturin kautta 10 minuutin välein ja se hälytti kauhukseni eräänä yönä poikkeuksellisen matalaa verensokeria. Oloni oli hutera ja heikko, enkä halunnut uskoa näytöllä näkyviä lukemia – verensokerini oli jo minulle ja vauvalle määriteltyjen rajojen mukaan vaarallisen matala, hieman päälle kaksi. Sain onneksi glukoosigeelin voimin sokerini nousemaan 3,5, joka on minulle määritelty  niin sanottu hypo-raja. Verensokeri kuitenkin laski pian uudelleen ja heräsin jälleen sensorin hälytysääniin. Olin neuvoton. Sairaalaan päästyäni tuomio oli tyly ja sain kuulla, että minut siirrettäisiin masuni kanssa kiireellisenä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan insulinoomaepäilyn vuoksi.

Taysin synnytysvastaanotossa sain kuulla vauvan voivan matalista sokereistani huolimatta hyvin. Hän on ultran mukaan pieni ja siro kooltaan, mutta lääkärin mukaan se ei edelleenkään johdu PEG-ravitsemuksestani tai toistuvista hypoglykemioista. Vauva liikkui paljon ja ultrassa näkyi myös vauvan tekevän paljon hengitysharjoituksia. Minut siirrettiin illalla synnytysvastaanotosta prenalle ja sieltä seuraavana päivänä toiselle osastolle jatkotutkimuksiin sisätautilääkärin valvovan silmän alle. Aluksi oli hyvin epäselvää tulenko pääsemään enää kotiin ennen synnytystä, mutta lopulta verikokeideni tulokset, uusi sensorointilaite ja levolla tasoittuneet verensokerini vakuutti lääkärini siitä, että pärjään kotona, jos noudatan tarkasti hänen ohjeitaan ja hakeudun ongelmatilanteissa takaisin hoitoon. Olin sairaalassa jälleen melkein viikon, jonka aikana tehtiin valtava määrä tutkimuksia, mutta valitettavasti insulinoomaa ei saatu täysin poissuljettua, koska kaikkia tutkimuksia ei voitu tehdä raskauden vuoksi. Itse en usko lainkaan insulinooman mahdollisuuteen, vaan ajatukseni on se, että haimani on vain raskauden vuoksi ylikuormittunut ja oireet helpottavat synnytyksen jälkeen.

Näiden viimeisten raskausviikkojen aikana verensokeriani valvoo uusi
tarkempi sensori,
FreeStyle Libre, johon minun on vain luotettava vauvan
ja oma hyvinvointi. Libre on kuin onkin alun heittojen jälkeen toiminut kohdallani hyvin ja on helpotus, ettei minun tarvitse jatkuvasti mitata verensokeriani sormenpäät verillä, vaan saan skannattua kätevästi tulokset käsivarren sensorin avulla. Sain lisäksi vaarallisen mataliin sokereihin
turvaksi GlucaGen-piikin jonka pistän, jos verensokerini laskee
alle 3 ja kortisonilääkityksen ylläpitämään parempaa verensokeriatasoa. Vaikka verensokerini ovat olleet kotonakin edelleen matalia, koen että olemme turvassa.
 

Kotiutuessani sairaalasta, jouluvalmistelut olivat jo hyvällä mallilla. A-murun papan valitsema joulukuusi, joka koristeltiin aatonaattona, odotti ulkona,  Isimies teki joulusiivoukset ja onneksi kaikki joululahjatkin oli jo paketoitu ennen sairaalaan joutumistani. Tänä vuonna joulu olisi ollut perheellemme muutenkin erilainen, koska vietimme nyt viimeistä kertaa joulua kolmihenkisenä perheenä. Vietimme tänä vuonna joulua myös poikkeuksellisesti kotona ihan oman perheen kesken sairaalasta annetun lepokäskyn vuoksi. A-muru sai onneksi maistaa myös sitä tavallista joulua molempien isovanhempiensa seurassa, kun he kävivät aattona ja joulupäivänä tekemässä perhejoulustamme entistä täydellisemmän. Niin ja jos ihan rehellisiä ollaan, jouluaattoilta vain oman pienen perheeni seurassa oli mielettömän ihana! Saa nähdä maltammeko ensi jouluna tehdä sitä perinteistä mummolakierrosta ollenkaan.

Vaikka joulukuu onkin ollut tunteiden ja elimistön vuoristorataa, sairaalaa ja välillä pelkoakin, niin joulu sai sittenkin tulla!

 

♥: Selina

 

Miten teidän joulunvietto on sujunut?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (32)

Ei ole. Minun verensokerini laskivat jostain syystä raskausaikana poikkeuksellisen matalalle. Korkeita arvoja minulla ei ollut ollenkaan. 🙂 Kaikkea hyvää sinulle!

1 vastaus

Voi teitä kahta! Hyvä, että kumpikin on kunnossa. Onneksi pääsit jouluksi kotiin. ❤

1 vastaus

<3 Oli kyllä ihanaa päästä jouluksi kotiin!

1 vastaus

Ihana kuulla että pääsit jouluksi kotiin. Me taas jouduimme eilen joulupäivänä,vaarallisen matalien sokereiden takia uudestaan sairaslasn ja nyt saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta hengissä ollaan täälläkin. Tsemppiä loppuviikkoihin, ihana kuulla teistä <3

1 vastaus

Oli kyllä paras joululahja päästä masun kanssa vielä jouluksi kotiin. <3

Voi teitä! Toivottavasti pienen sokerit on alkanut tasoittumaan! <3 Onko teillä saatu selville mitään syytä laskuihin?

1 vastaus

Tsemppiä viimeisille viikoilla.

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Levollista joulun aikaa Selina! Meillä joulu on ollut lepoa ja rauhoittumista myös – voimien keräämistä vuoden viimeisen työviikon varalle.

1 vastaus

Kiitos Pia! Joulu meni ihanasti sokereiden heittelystä huolimatta. <3

1 vastaus

Kaikkea hyvää <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Olipa ihana lukea kuulumisia, vaikka ne ei niin kovin hyviä täysin olleetkaan. Kaikkea hyvää loppuraskauteen ja voi hyvin! <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Onneksi ihmisen elimistö on rakennettu turvaamaan ensisijaisesti vauvan tarpeet. Äiti voi kyllä jäädä siinä vajaalle. Pääasia, että olette nyt kumpikin kunnossa. Toivon, että saat nauttia viimeisistä raskausviikoista.
Meidän joulu on ollut täynnä vauvan tuoksua ja ihailua. Nimittäin koiravauvan. Minka täydensi meidän lauman 22. 12 ja eilen se täytti 8 viikkoa. Olemmme koko perhe nauttineet puuhailusta Minkan kanssa ja sen touhujen seurailusta.

1 vastaus

Totta! Sillä minäkin lohdutan itseäni, että vauva kyllä ottaa tarvitsemansa. <3

Oi ihanaa! Onnea karvaisen perheenlisäyksen johdosta! Miten teillä on pennun kanssa mennyt?

1 vastaus

Tsemppiä viimeisiin viikkoihin! Toivottavasti hypotkin saadaan kuriin, ne on kyllä tosi ikäviä! Itsellekin noi verensokeri-ongelmat on enemmän kuin tuttuja diabeteksen takia ja näin raskausaikana ne varsinkin tuntuu elävän välillä ihan omaa elämäänsä. Toi Libre on kyllä huippu laite, kiva että olet saanut sen ntt käyttöösi!

1 vastaus

Kiitos Nelli! <3

Olen ollut kyllä todella tyytyväinen Libreen. 🙂

1 vastaus

Ihana juttu, että isovanhemmat piipahtivat teillä ja että pääsit jouluksi kotiin.♥♥♥

1 vastaus

<3 Joulu oli kyllä ihana!

1 vastaus

Olen iloinnut, pelännyt… ja vaikka mitä teidän puolesta! Kädet ristissä ja peukut pystyssä loppuviikkojen kanssa. Voimia ja ISO halaus!

1 vastaus

<3 Kiitos A!

1 vastaus

Hui! Onneksi teillä on kaikki hyvin <3 olen miettinyt teitä useasti ja käynyt täällä tasaisin väliajoin kurkkimassa jos olisi ollut uutta luettavaa! Kovasti tsemppiä loppuviikoille! 🙂

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

Ihanaa, että pääsit jouluksi pois sairaalasta. Kovasti tsemppiä viimeisille raskausviikoille 🙂

1 vastaus

Kiitos Sanna! <3

1 vastaus

Oi miten ihana kuulla teistä. Oon täälä usein käyny kurkkimassa ja vähän jo ehtinyt säikähtää,että onko sielä kaikki hyvin. Toivon kovasti, että saat nyt viimeiset viikot nauttia masusta ilman mitään ylimääräistä♡

1 vastaus

Kiitos Ulla! <3 Kaikki on onneksi olosuhteisiin nähden hyvin. <3

1 vastaus

Voi että, toivottavasti voitte hyvin loppuajan! Se on kamalaa kun täytyy pelätä pienen puolesta, onneksi hän kasvaa hyvin. Tsemppiä! <3

1 vastaus

Onni tosiaan, että pieni ei ole reagoinut huonosti kehono ongelmiin. <3 Kiitos!

1 vastaus

Hei, mitäs tänne kuuluu?

1 vastaus

Hei, vastasin kysymykseesi aivan omassa postauksessa. Ihan hyvää kuuluu! <3 Kiitos kysymästä!

1 vastaus

Onko sinulla 1 tyypin diabetes? 🙂 minulla myös

1 vastaus

Ei ole. Minun verensokerini laskivat jostain syystä raskausaikana poikkeuksellisen matalalle. Korkeita arvoja minulla ei ollut ollenkaan. 🙂 Kaikkea hyvää sinulle!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Ekaa kertaa ulkona leikkauksen jälkeen ja voi, täällähän on kevät! 😍 💚 Lisää kuulumisia blogissa, linkki profiilissa! ✨
.
.
.
#erilainenäiti #kunäitikelaablogi #leikkauksenjälkeen #aftersurgery #onnellinen #wheelchairmommy #wheelchairlife #kevä

kunaitikelaablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: