Kun äiti kelaa 17.3.2017
TEKSTI Selina

Huh

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Lämmin kiitos kaikille ihanista viesteistä, kommenteista, rukouksista ja lämpimistä ajatuksista! Meillä on yli kuukauden sairaalareissu kolmessa sairaalassa ja kahdessa eri maassa takana, ja uskallan jo hieman huokaista helpotuksesta – L-muru toipuu hienosti ja olemme vihdoin kotona! Silloin, kun vein hädissäni kalpean ja väsyneen pienen poikamme lasten päivystykseen, en olisi ikinä arvannut millainen matka meitä odottaakaan. Oman lapsen kuoleman pelkääminen on varmasti pahinta mitä vanhempi voi koskaan kohdata. Se tunne lamasi, teki valtavan kipeää ja tulee jäämään sydämeeni arpena, joka ei varmasti koskaan parane kunnolla. Mutta me selvisimme.
 
L-murun voi tällä hetkellä minun silmissäni aivan kuten kuka tahansa pieni kaksikuinen poikavauva. Hän kulutta hurjan määrän vaippoja, nukkuu, syö ja kasvaa kohisten. Hänellä on edelleen kauniin tummat hiukset, kuten kuvittelin jo raskausaikana, kun hän testasi pienillä jaloillaan kylkiluideni kestävyyttä. Hiukset tosin alkoivat hennosti punertaa ECMO-hoidon aikana, mikä saa hymyn huulilleni, ja nyt jäämmekin jännityksellä seuraamaan onko L-muru perinyt isopappansa kauniin punakat hiukset! L-murulla on myös eloisat ja tarkkaavaiset syvänsiniset silmät ja hän hymyilee suloisia unihymyjä, jotka pelastavat hymy kerrallaan ne synkät hetket, joita perheemme on kokenut. Ainoastaan kaulan oikealla puolella oleva ECMO-arpi kertoo hänen hurjasta taistelustaan, joka on jättänyt väistämättä jälkensä häneen. L-murun sydämestä löytyi tehohoitoon liittyviä muutoksia, joita nyt seurataan ja viikkojen iv-antibioottihoito aiheuttaa edelleen ikäviä vatsavaivoja, ja silloin vain syli kelpaa. Yöt ovat tämän vuoksi hyvin katkonaisia, vaikka ikään kuuluvalla tiheän imun kaudella on varmasti osansa tässä. Myös L-murun kasvu pysähtyi rankan taudin aikana, mutta nyt kun hän jaksaa syödä jälleen rinnasta, paino on lähtenyt hurjaan nousuun. Poikamme painaa pian kaksikuisena jo hieman päälle neljä kiloa ja on 53cm pitkä! Olen valtavan onnellinen ja kiitollinen, että kaiken sen pelon ja tuskan keskellä jaksoin pumpata L-murulle rintamaitoa ja tunnenkin joka kerta suurta ylpeyttä ja onnea, kun saan imettää häntä ja hän jaksaa syödä! Se kun ei ole ECMO-hoidon ja 11 päivän hengityskonehoidon jälkeen itsestäänselvyys.

Nyt valitettavasti elellään suurinta pöpösesonkia ja sen vuoksi joudumme pitämään L-murun ihan vain kotona ja minimoimaan uutta vauvaa ihastelemaan tulevat vieraat. L-murun vastustuskyky on lähes mitätön rankkojen hoitojen jälkeen, joten skippaamme seuraavien kuukausien aikana luonnollisesti myös kauppareissut ja kerhot. Valitettavasti omaa kotiakaan ei saa täysin pöpönpitäväksi ja seuraan parhaillaan suorastaan hysteerisessä mielentilassa L-murun pientä rohinaa ja limaisuutta. Inhottava flunssa on ilmeisesti löytänyt taas tiensä meille!

L-muru voi siis paremmin, mutta miten me muut jaksamme? No emme kovin hyvin. A-muru oli ymmärrettävästi hyvin hämmentynyt, kun ensin äiti meni vauvan kanssa sairaalaan ja sitten yhtäkkiä itkuinen isä hyvästeli hänet ja olimme kaksi pitkää viikkoa poissa. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ja lasten molemmat isovanhemmat ja kummit asuvat lähellä, joten A-murun hoito järjestyi heti ilman isompia  järjestelyitä tai hätää. A-muru ei luonnollisesti tiedä kuinka pelottavan lähellä L-murun menetys oli, mutta sen hän tietää, että pikkuveli oli hyvin sairas. En tietenkään osaa kirjoittaa sanoiksi Isimiehen tunteita, mutta sanotaanko, että hän käsittelee kamalaa kokemustamme hyvin miesmäisesti ja haaveilee puusavotasta ja omasta ajasta äitinsä metsäpalstalla. Minä taas olen hoitanut traumaani puhumalla Isimiehen kanssa. Olemme puhuneet paljon L-murun sairastumisesta, itkeneet ja jopa jo nauraneet, mutta asian käsittely on luonnollisesti vielä täysin kesken. Minulla todettiin post-traumaattinen stressihäiriö, PTSD, johon saan parhaillaan hoitoa traumaterapiassa. Tiedän kuitenkin, että nämä arvet eivät ole niin helposti
parannettavissa kuin oman sairauteni aiheuttamat haavat – se, että melkein
menetimme L-murun on pahinta mitä olen koskaan kokenut!

Huh. Se on sana, joka kuvaa ehkä parhaiten perheemme elämää helmikuussa ja juuri nyt. L-murun sairastuminen, hätäkaste, ECMO-hoito ja siitä toipuminen ovat väsyttäneet minut täysin, mutta samalla tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että poikamme selvisi! Nyt, kun L-murun flunssaoireet hellittävät, odotan taas sitä ihanaa ja aivan tavallista vauva-arkea vaipparalleineen ja huonoine yöunineen – sen olemme ansainneet kaiken tämän jälkeen!

 

♥: Selina

 

* Vuokrattava Vaavisänky ja Whisbear-unikarhu saatu. Näistä lisää myöhemmin.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (42)

<3 Ihana sinä! Toivottavasti teillä on kaikki hyvin! <3
Halauksia ja kaikkea hyvää perheellenne! <3 <3 <3 <3

1 vastaus

Ihanan sisukas pieni ja niin suloinen L-muru! 💙

On ollut ilo kulkea rinnallaan tätä matkaa. Jatkukoon se aurinkoisena ja onnellisena tästä eteenpäin! 🌞

1 vastaus

<3 Olet Heidi rakas! <3

1 vastaus

Aikamoinen matka teillä ollut! Onneksi L-muru selvisi <3 Teillä ottaa oma aikanne selvitä tästä koettelemuksesta, mutta onneksi kevät on täällä ja kesä lähenee kovaa vauhtia.
Pitäkää toisistanne huolta <3

1 vastaus

Matka on totisesti ollut hurja, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin! <3 Kiitos kommentistasi ja varmasti pidämme! <3

1 vastaus

Voimia teille kaikille! <3 Omat murheet tuntuu teiän tilanteen rinnalla niin mitättömän pieniltä.

1 vastaus

Kiitos Anniina! <3

1 vastaus

Hienoa kuulla, että L-muru voi paremmin ja olette kotona! <3 En osaa edes kuvitella kuinka rankka kokemus teillä on ollut, varmasti jää arvet ikiajoiksi. Paljon jaksamista teidän koko perheelle!<3<3

1 vastaus

<3 Kiitos Meri! <3

1 vastaus

Olette olleet ajatuksissa. 💖

1 vastaus

Kiitos Hanna! <3

1 vastaus

Eihän tähän ole edes sanoja sanottavaksi. Luin kirjoituksesi L-murun sairastumisesta mökillä ollessamme ja minulta meni lähes kokonainen päivä koko tekstin lukemiseen. Halusin käydä jokaisen sanan läpi, mutten pystynyt lukemaan muutamaa lausetta pidemmälle yhdellä kertaa. Teki niin pahaa teidän puolestanne enkä kyyneleiden takaa saanut tekstistä selvää.

Tätäkään tekstiä ei ollut helppo lukea, mutta toki tässä on iloa, onnea ja toivoakin aivan toisella tavalla, ettei kyyneleet joiden läpi piti nähdä, olleet enää niin lohduttomia.

Ihana kuulla, että kaikki on paremmin. Teillä on toisenne ja koko perheenne – nojatkaa toisiinne ja kannatelkaa toisianne. Vaikken teitä oikeasi tunne uskon siihen, että yhdessä te selviätte – ajan kanssa, päivä kerrallaan kohti parempaa huomista <3

1 vastaus

Kiitos Hanna! <3 Uskon myös että selviämme yhdessä. Kiitos sinulle tuestasi ja halaus! <3

1 vastaus

Tätä postausta onkin jo odotettu! 🙂 Ihana kuulla, että toipuminen on jo lähtenyt hyvin käyntiin. Aurinkoista kevättä sinne teille!

1 vastaus

<3 Ihanaa kevättä myös sinulle!

1 vastaus

Olen usein käynyt lukemassa blogeja siinä toivossa,että jospa olisit jo postaillut jotakin!
Jaksamisia ja toivoa paremmasta huomisesta teille kaikille.

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

Olette olleet kovasti mielessä♥ Tuollainen kokemus jättää varmasti arvet ja henkinen toipuminen vie aikaa. Nautinnollisia onnenhetkiä vauva-arjen keskelle ja voimia koko perheelle♥

1 vastaus

Kiitos Nanna! <3

1 vastaus

Kiva kuulla teistä ja varsinkin, että pieni voi jo paremmin! <3

Ei näitä juttuja voi kyynelittä lukea. Voi vain kuvitella mitä olette joutuneet kokemaan.
Kamalaa miten elämä voi koetelle 🙁

Toivon teidän perheelle kaikkea hyvää jatkoon! <3

1 vastaus

<3 Kiitos Katri!

1 vastaus

Hei Selina, vaikea käsittää mitä ootte joutunut kokemaan, vaikka itsekkin äiti olen, jo ajatustasolla lapsen menettäminen on liian raskas asia ajatella. Ihanaa että L-muru toipuu ja nyt kovat tsempit teidän perheelle, ootte kokeneet niin kovia, että kaikki apu ja tuki on tarpeen mitä itse haluatte. Ootte ajatuksissa

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Ihanaa että olette päässeet kotiin ja pojalla on viimein kaikki hyvin! Vanhemmilla toipuminen viekin sitten paljon enempi aikaa. Nimimerkillä tyttö jo 4v ja edelleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa tarkistan, että hän varmasti hengittää edelleen… Mutta todella hienoa, että olet jo saanut terapiasuhteen luotua. Ammattilaisen kanssa keskustelu edistää toipumista.

Toivon teidän vauva-aikaan jatkossa paljon parempia tuulia!

t: Suvi K.

1 vastaus

Uskon itsekin että ammattiavun ansiosta tulen selviämään. Rankkaa tämä on, mutta pahin on jo onneksi takanpäin. <3 Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi Suvi! <3

1 vastaus

Voi Selina <3 olette olleet paljon mielessäni ja on aivan ihanaa saada "kuulla", että tilanne on noin huikeasti parempi. Uskon ja toivon koko sydämestäni, että toivutte koko porukka kovasta koettelemuksesta eikä uusia vastoinkäymisiä enää tule. Arvet tietysti jäävät, mutta elämä jatkuu ja arpien kanssa voi ja täytyy oppia elämään. Voimia, tsemppiä ja kaikkea hyvää siis! <3

1 vastaus

Kiitos aina niin ihana lillamy! <3

1 vastaus

monta kertaa olen ajatellut teitä ja miettinyt mitä L-murulle kuuluu. Helpottavaa tietää, että voi jo paremmin :). En pysty kuvittelemaankaan miten rankkaa teillä on ollut kun pelkkä ajatus rakkaan pienen menettämisestä on sietämätön.. Toivotaan että nyt saatte rauhassa nauttia vauva-ajasta. Aurinkoista kevättä 🙂

1 vastaus

Kiitos Heidi ja aurinkoa myös sinun kevätpäiviisi! <3

1 vastaus

Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin. Ihanaa, että olette jo päässeet kotiin. Tsemppiä vielä loppu taisteluuun ja toivottavasti ette saa mitään pöpöjä.<3

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

ihana kuulla teiän kuulumisia <3

1 vastaus

<3 Kiva kuulla Laura!

1 vastaus

Onnellisia päiviä teille jatkossa! ❤ Onnea ihanasta murusesta!

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Wau, mieletön kokemus, kokemus, jota ei kyllä kenellekään toivoisi. Mulla on itsellä takana ihan vaan minimaalinen vauvan sairastumisen ja sairaalaan joutumisen kokemus, mutta SILTI edelleen aina kun Nopsu yllättäen tulee kipeäksi, mielessä välähtää muistot noista hetkistä ja tarvitsen yleensä meidän isimiehen rauhoittelua, että "ei tässä nyt mistään vakavasta ole varmasti kyse".

Upeaa, että teillä oli A-murulle hoitajia lähellä – ihan korvaamatonta tuollaisessa tilanteessa. Suurin halaus sekä sinulle että koko perheelle. Ottakaa aikaa toipumiseen. Onneksi kevät ja lähestyvä kesä antaa terapiaa valon, auringon ja luonnon heräämisen muodossa <3

1 vastaus

Kokemus on tosiaan ollut kaamea enkä toivisi tätä ikinä kenellekään, mutta tästä selvittiin – L selvisi! <3 Oman lapsen sairastuminen on aina rankkaa, vaikka olisikin kyseessä joku lievempi tauti.

Turvaverkko on ollut korvaamaton tässä tilanteessa ja olen siitä hurjan kiitollinen!

Ihanaa kevättä teidän perheelle! <3

1 vastaus

Niin rankka kokemus teillä ollut, että olisi ihme, jos se ei jättäisi jälkiä. 🙁 Onneksi L on erittäin sisukas.♥ Halauksia sinne koko perheelle.♥♥♥♥

1 vastaus

Kokemus on totisesti ollu rankka, mutta onneksi perheen lisäksi ystävät kannattelevat. Kiitos sinullekin rakas siitä! <3 L on hurjan sisukas pieni poika. <3 Haleja!

1 vastaus

Ihana kuulla että ootte saanu L-murun kotiin. Toivon kaikkea hyvää pikkuiselle ja teille kaikille!
-Juliaana

1 vastaus

Kaikkea hyvää sinullekin Juiaana! <3

1 vastaus

Ihanaa, että saat jo vihdoin huokaista hiukan helpotuksesta. 🙂
(Ja itsekin voin, sillä ihan yhtä suurella jännityksellä odotin L-murunne kuulumia, kuin mitä kuopuksemme viimeisimpiä mri-tuloksia.)

Oikein ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä koko perheelle. <3 <3

1 vastaus

<3 Ihana sinä! Toivottavasti teillä on kaikki hyvin! <3
Halauksia ja kaikkea hyvää perheellenne! <3 <3 <3 <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: