Kun äiti kelaa 24.3.2017
TEKSTI Selina

Odotetun vauva-arjen vaikeus

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen kovasti odottamaani tavalliseen vauva-arkeen L-murun kotiinpääsyn jälkeen. En halua kuulostaa täysin kiittämättömältä, mutta arki ja päivärytmi sairaalassa tuntui rehellisesti sanottuna paljon turvallisemmalta kuin L-murun hoitaminen kotona. Sairaalassa oli hoitajien apu ja lastenlääkäri aina lähellä, kun minun suorastaan hysteeriseksi muuttunut vauvatutkani havaitsi L-murun voinnissa jotain poikkeavaa. Olemme olleet nyt kolme viikkoa kotona ja olen kiidättänyt paniikissa jo kahdesti L-murun takaisin lastenosastolle tutkimuksiin aivan viattomaksi todetun maitorohinan ja ehkä-flunssan vuoksi – (paniikki)puheluita kotisairaalan numeroon en edes uskalla laskea! L-muru ei ole ollut polikäynneistä ja tutkimuksista onneksi moksiskaan, mutta äiti sen sijaan on saanut joka kerta aimo annoksen rauhoitusta lääkärin tutkimusten ja happisaturaation mittaamisen jälkeen.
Pelothan kuuluvat luonnollisesti vastasyntyneen vanhempien arkeen, varsinkin äidinmaitohuuruissa pörräävien äitien! Meidän perheen vauva-arki valitettavasti kohtasi ennen kuin pääsimme edes vauhtiin sen pahimman pelon, oman lapsen menettämisen pelon, kun L-muru taisteli hengestään keuhkokuumeen kourissa. Pelosta irti päästäminen on osoittautunut ainakin minulle hyvin haastavaksi, koska niitä syntyy jatkuvasti lisää. Viimeksi pari päivää sitten mietin hetken ihan tosissani, voiko lievästi tulehtuneesta varpaan reunasta kehittyä kaksikuiselle hengenvaarallinen verenmyrkytys.
Myös parhainta sesonkiaan elelevä infektioaika häiritsee arkeamme
suuresti,
jonka vuoksi tekisi mieli pukea A-muru kaikilta bakteereilta
ja viruksilta suojaavaan avaruuspukuun kerhoaamuina, L-murusta
puhumattakaan! Minulla on jatkuva pelko siitä, että L-murun
iv-antibioottien nujertama
vastustuskyky pettää ja olemme takaisin infektio-osastolla sopeutumassa
jälleen sairaala-arkeen. Tämän vuoksi olen lähes eristäytynyt pojan
kanssa kotiin, käsien pesua on
tehostettu, vieraat minimoitu ja uutena sisustuselementtinä lipaston
päällä komeilee
iso pullollinen käsidesiä, joka ei todellakaan tee hyvää kevättalven
kuivattamille käsille. Onneksi pystyn peloistani huolimatta kuuntelemaan vielä järjen ääntä (Isimiestä) ja rauhoittumaan. Sopeutuminen kotiin, arkeen sekä sen oikean ja odotetun vauva-arjen löytäminen on siis ollut hyvin haastavaa!

Arki kuitenkin palaa elämäämme päivä päivältä vähän kerrallaan. A-muru on aloittanut taas kerhon ja baletin, Isimies ja Avustaja ovat palanneet töihin ja kävin L-murun kanssa ensimmäistä kertaa neuvolassa. Myös minä olen aloittanut jälleen fysioterapian pitkän tauon jälkeen. Arkea helpottaakseni olen alkanut rytmittää päiviämme niin, että
saan olla hetkiä A-murun kanssa aivan kahdestaan. Olemme pelanneet
lautapelejä, leiponeet ja väritelleet värityskirjoja – perheen yhteistä aikaa
unohtamatta. Ulkoiluluvan saatuamme olemme pakanneet L-murun vaunuihin ja nauttineet aurinkoisista kevättalvipäivistä lähialueen leikkipuistoissa ja kävelyretkillä. Kävin juuri myös ensimmäistä kertaa ihan yksin kaupassa. Kelasin kaupan käytäviä syventyneenä ostoslistaan, jota koristi A-murun piirtämä prinsessa ilmapallon kanssa ja hymyilin, koska minusta tuntui ihan normaalilta pitkästä aikaa! Tuntui suorastaan mahtavalta vain piipahtaa ruokakaupassa kotona eristäytymisen ja yli kuukauden sairaalareissun jälkeen, kun näin ympärilläni vain aivan tavallisia ihmisiä hymyilemässä, keräämässä kärryihinsä viikon ruokatarpeita suurperheelle ja tappelemassa siitä viimeisestä tarjousvaippapaketista. Minua myös rauhoitti valtavasti se tunne, ettei välttämättä kukaan kaupan muista asiakkaista tiennyt, mitä olemme käyneet läpi tai millainen elämän alku pienellä pojallamme on ollut. Olin heille vain ihan tavallinen kaupan asiakas – täysin tuntematon, aivan kuten he minulle. Etenemme siis pienin askelin – tai kelauksin – kohti tavallista ja edelleen sitä kovasti odotettua vauva-arkea!

 

♥: Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (22)

Alku ei tosiaan ollut helpoin, mutta siitäkin selvittiin! <3 Nyt toivutaan hiljalleen ja nautitaan varmasti! <3

1 vastaus

Suloiset muruset siellä kuvassa♥ Rentouttavaa viikonloppua!

1 vastaus

<3

1 vastaus

❤❤

1 vastaus

<3

1 vastaus

Hei
Olen uusi lukijasi, kiitos todella mielenkiintoisista postauksista. Paljon voimia ja enkeleitä perheellesi, ihana kun pikkuinen toipui hyvin. Olen itse sairaanhoitaja vauvateholla, olen niin iloinen kun sairaalareissunne sai onnellisen lopun.
Haluaisin kysyä sinulta simulaattorista, pystyitkö sitä käyttämään raskausaikana? Onko siitä mitään haittaa? Itselläni laite ollut nyt 4v jalan hermovaurion vuoksi. Nyt raskaus suunnitteilla ja aiemmin lääkäri sanoi että laite täytyisi kytkeä pois päältä raskausaikana. Kiitos jos ennätät vastata ❤

1 vastaus

Hei ja tervetuloa mukaan! <3

Stimulaattoria pystyy käyttämään täysin normaalisti raskausaikana. Tämä varmistettiin vielä erikseen laitteen valmistajalta ja maahantuojalta. Lisäksi minun stimu on ladattava malli, joten latasin akkua kerran viikossa raskaudesta huolimatta latausvyöllä. Stimusta ei ole ollut todistettavaa haittaa raskauksissani, mutta supistusten aikana koin paremmaksi kytkeä laitteen pois päältä. Molemmat lapseni ovat viihtyneet raskausaikana akun läheisyydessä. En tiedä mistä se johtuu, mutta kovasti he siellä potkivat. 🙂 Ainoa mitä raskaudessa pitää huomioida on se, että laite pitää olla suljettuna ultraäänitutkimuksen aikana. Jos sinulla on vielä jotain mielessä raskauteen ja stimuun liittyen, laita minulle sähköpostia. (kunaitikelaa@outlook.com)

Kaikkea hyvää sinulle! <3

1 vastaus

Kovia olette kokeneet eikä todellakaan ole erikoista että moiset pelot piinaavat vielä mieltä. Aika varmasti tulee auttamaan tässä.

Kovasti toivon teille onnen täytesiä päiviä <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Voi tuo pelon kanssa eläminen tekee oikeasti välillä ihan hulluksi!
Itse olen menettänyt pikkuisen vatsassa ollessa isoilla viikoilla. Se on toki ihan eri asia kuin menettää jo syntynyt,mutta tuo menettämisen pelko on tunteena sama. Kun viimein saimme pienen elävänä maailmaan niin tuo pelko varjosti ja varjostaa yhä elämää. Aluksi olin seota sen tunteen kanssa. Alku kuukauden jopa itku saattoi tulla iltaisin kun oli niin herkillä. Onneksi nyt vauvan ollessa puolen vuoden on pelko antanut jo vähän myöden vaikka ei täysin poissa olekkaan. Aina pitää tarkistaa vauvan hengitys ennen nukkumaan menoa ja jos sattuu yöllä heräämään niin on tarkistettava.
Uskon että kyseinen tunne väistyy kun vauva kasvaa 🙂

1 vastaus

Olen samaa mieltä, vaikka tilanteemme ovatkin erilaisia, että menettämisen pelko tuntuu varmasti samalta. Uskon itsekin että tunne vähitellen väistyy, kun aikaa kuluu.

Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! <3

1 vastaus

Kovasti jaksamisia sinne.♥♥♥ Olette päivittäin mielessä.♥

1 vastaus

<3 Kiitos rakas! <3

1 vastaus

Mahtavaa Selina että kaikki on mennyt nyt hyvin. Ymmärrän hyvin, että sua pelottaa nyt kaikki, oothan ollut pahimman mahdollisen asian äärellä. Kovasti tsemppiä koko perheelle

1 vastaus

<3 Kiitos!

1 vastaus

Yksin kaupassa käyminen on kyllä yksi parhaista arjen luksushetkistä 🙂

1 vastaus

TOTTA! 🙂

1 vastaus

Voimia arkeen ♡♡ meillä pieni oli vain yhden yön teholla pneunomian vuoksi! Jaksamista◇♡ me päästään tänään kotiin♡♡

1 vastaus

Kiitos Lapintyttö! <3 Onneksi teidän pieni selvisi vähemmällä! <3 Ihanaa, että pääsitte kotiin! Iloitsin kun luin uutisen instastasi! <3 Kaikkea hyvää kotiarkeen!

1 vastaus

Varmasti ihan normaalia tuossa teidän tilanteessa tuntea vähän ylimääräistä paniikkia ja olla varuillaan. Niin mäkin tekisin. Toivon,että se siitä päivä kerrallaan helpottaa ja pääsette kiinni siihen normi vauva arkeen! ♡♡

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Kiva kuulla teidän kuulumisia kotiarjesta. Alku ei nyt ollut se helpoin, toivottavasti saatte nyt jatkaa ilman ongelmia ja nauttia yhdessäolosta ja mahdollisimman tavallisesta arjesta. 🙂

1 vastaus

Alku ei tosiaan ollut helpoin, mutta siitäkin selvittiin! <3 Nyt toivutaan hiljalleen ja nautitaan varmasti! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: