Kun äiti kelaa 3.4.2017
TEKSTI Selina

Erilaisesta raskaudesta palautuminen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
L-muru syntyi 10 viikkoa sitten suunnitellulla sektiolla, aivan kuten isosiskonsa neljä vuotta sitten. Tällä kertaa synnytyksestä palautuminen ei ole sujunut yhtä nopeasti kuin ensimmäisellä kerralla ja palautuminen on edelleen käynnissä – toki olihan tämä raskaus keholleni huomattavasti ensimmäistä rankempi. Painoin päivää ennen synnytystä 11,5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, mutta paino putosi heti synnytyksen jälkeen kuusi kiloa. En ole päässyt enää sen jälkeen puntarille, mutta sanoisin, että enimmät raskauskilot alkavat olla poissa, vaikkakin ne ovat jättäneet vatsan seudulle paljon löysää ja varastoituneet lantiolleni muistuttamaan olemassaolostaan. Minulla ei ole kuitenkaan mikään kiire päästä lopuista kiloista eroon – eihän vatsani ollut tasaisen sileä ennen raskauttakaan!
 

Synnytystapana sektio oli minulle välttämätön. En saanut kummassakaan raskaudessa edes kokeilla alatiesynnytystä dystoniani ja siitä johtuvan kouristusvaaran vuoksi. Pahimmassa tapauksessa meidän molempien henki olisi ollut vaarassa, jos kouristukset olisivat irrottaneet istukan. Toivuin sektiosta tälläkin kertaa hyvin. Haava tosin tulehtui ja sektiohaavan jatkuva ommel aiheutti omat ongelmansa. Kuitenkin antibioottikuurin ja tikkien poiston jälkeen, haava lähti lopulta paranemaan hyvin, mutta eihän se hieno ole, koska samasta arvesta on kuitenkin syntynyt kaksi lasta.

Isoin ongelma raskaudesta palautumisessa oli kohdun tyhjeneminen, jota piti avustaa useita viikkoja lääkkeillä. Kaavintaan en suostunut mahdollisen anestesian ja siihen liittyvien ongelmien vuoksi L-murun taistellessa hengestään teho-osastolla ja se oli lopulta hyvä päätös, koska 6 viikkoa synnytyksestä kohtu oli vihdoin tyhjentynyt itsestään ja vatsakivut loppuivat siihen.
Kokonaisuudessaan toisesta ja erilaisesta raskaudesta palautuminen on siis ollut suhteellisen hyvää. Myös verensokerini on ollut täysin normaali synnytyksen jälkeen. Vaikka raskausaika oli rankka ja ehdottomasti viimeiseni, tiedän, että jossain kohtaa tulen kaipaamaan suuresti sitä kehoa, joka teki valtavan upeaa työtä L-murun kasvaessa ja kehittyessä ongelmista huolimatta täysin normaalisti. Tämä keho on antanut minulle elämäni suurimmat lahjat, kaksi täydellistä lastani, ja siksi kannan ylpeydellä löysän vatsanahkani ja kaikki ylimääräiset grammat lantiollani, mitä toisesta raskaudesta minulle on jäänyt!

 

♥: Selina

 


Miten sinä palauduit raskaudesta toisen lapsen jälkeen?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

Uskon, että sektion ja alatiesynnytyksen erot ovat huimia. Itse en ole koskaan kokenut alatiesynnytystä, mutta sektion jälkeinen nostokielto asetti täälläkin haasteita neljäveen ja vauvan äitinä. Tsemppiä sinulle toipumisen jatkoon! 🙂

1 vastaus

voi ihana toi eka kuva, niin täynnä rakkautta <3

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Hei. Piti oikein alkaa miettiä😁 toinen lapseni on jo 23v joten rehellisyyden nimessä en muista kuin et 25kg:n raskauskauskilon pudottamiseen meni vuosi ja sektiohaava lakkasi kipuilemasta kun vauva oli +7kk..
Paremmin muistan näiden nuorempien, nyt 6,9 ja 11v, synnytysten jälkeistä aikaa.. Erona se että kaksi ensimmäistä lasta sain "kävelevänä" ja nämä kolme nuorinta käyttäessäni pyörätuolia ulkoillessa. Suurin ero, iän lisäksi😂 oli tietysti liikunnan vähyys ja ero mitä voi tehdä. Olen vieläkin kiitollinen fysioterapeutilleni joka neuvoi kuinka pienellä liikkeellä, ensin selinmakuulla, myöhemmin taitojen ja voiman karttuessa myös vatsallaan, lähinnä lantiopohjalihaksia jännittelemällä, sain keskivartalon taas hallintaan ja selkäkipuihin helpotusta..
Aikaa ja malttia, jota ei ole😂 , siihen tarvitsin..
On niin paljon ihanampaa keskittyä siihen söpöläiseen vauvaan ja imettämiseen😊💖
Kaikkea hyvää teille ja keho on aina hyvä ja ihana kun se on antanut meille meidän ihanat lapset, makkaroineen kaikkineen..

1 vastaus

Minulla on ollut myös kamalasti selkäkipuja synnytyksen jälkeen. Tuntuu että koko selän tuki on mennyt raskauden jälkeen retuperälle. Pitääkin ottaa huomenna fysioterapeutin kanssa puheeksi.

1 vastaus

Hyvä, että olet nyt pääasiallisesti palautunut raskaudesta ja synnytyksestä. Pystyt ilmeisesti taas menemään lattialle, kuvista päätellen?
Minun jorinoita palautumisestani raskauksistani, joita on viisi kappaletta, ei kukaan jaksa lukea, joten jätän nyt vastaamatta kysymykseesi.

1 vastaus

Pääsen kyllä lattialle. Hei minä olisin mielelläni lukenut! 🙂 Viidestä erilaisesta palautumiskokemuksesta olisi varmasti monelle hyötyä! Ihanaa kevättä Susanna! <3

1 vastaus

Mulla tytöstä palautuminen oli suht' nopeaa ja eskarilaisesta älyttömän nopeaa. Edellisen hyvän kokemuksen jälkeen hölmönä sitten Onnin synnyttyä hölkkäilinkin jo aamuisin bussipysäkiltä kotiin viikko synnytyksestä ja virhehän se oli! Kilot (raskausaikana kertyi vain 5kg) jäi toki laitokselle ja olo tuntui hyvälle, mutta olihan keho tehnyt kovan työn ja olisi hölkän sijaan kaivannut lepoa. Ehkä seuraavalla kerralla muistan antaa kehon rauhassa palautua 🙂

1 vastaus

Lepoa meidän synnyttäneiden kehot kyllä ansaitsevat! <3

1 vastaus

Toisesta raskaudesta palautuminen oli rankempaa kuin ekasta. Ehkä jollain tasolla vieläkin kesken (vatsalihasten erkaneuma ainakin on vielä ja sitä kautta selkävaivoja). Eka lapsi syntyi sektiolla ja toinen alakautta joten toipuminen oli myös erilaista. Sektion jälkeen oli toki nostokielto, mutta leikkUshaava parani hyvin. Nyt tuli toisesta tikkiä ja muun muassa löysyttä lantionpohjaan. Ekat lenkit oli noloja kun lirahteli.,jumpallahan ne. Mut vaikeampaa oli.

1 vastaus

Uskon, että sektion ja alatiesynnytyksen erot ovat huimia. Itse en ole koskaan kokenut alatiesynnytystä, mutta sektion jälkeinen nostokielto asetti täälläkin haasteita neljäveen ja vauvan äitinä. Tsemppiä sinulle toipumisen jatkoon! 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tältä näyttää jatkuva hermokipu, joka polttaa ja salpaa välillä hengityksen. Mustat silmänaluset kertovat kivuliaista öistä ja kalpea iho kivun hyökkäyksestä koko kehoon.

Olen aika varma, että tällainen kipu saa ihmisen luovuttamaan ja antamaan periksi.

Tämä kipu saa minut oksentamaan, lähes pyörtymään ja sulkee sisäänsä niin tiukasti, etten pysty pyytämään apua.

En koskaan uskonut, että minusta tulee luovuttaja. Minut kasvatettiin yrittämään viimeiseen asti, mutta nyt minun jo viikkoja venytetty raja alkaa lähestyä. Olen todella väsynyt. Väsynyt kipuun ja väsynyt pelkäämään.

Voi miten toivoisin, että voisin kertoa jo parempia uutisia. Onneksi perhe, ystävät, läheiset ja te kaikki siellä olette kannatelleet minua ja perhettäni. Se saa minut yrittämään vieläkin enemmän. Kiitos!
.
.
.
#kunäitikelaablogi #hermokipu #hermovaurio #nervedamage #pain #spoonie #crps #dystonia #väsynyt #erilainenäiti #äitisairastaa

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: