Kun äiti kelaa 16.5.2017
TEKSTI Selina

Äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Viikonloppuna meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että sain viettää tänä vuonna jo viidettä äitienpäivääni ja nyt kahden ihanan lapsen äitinä. Äitiys ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys – ei, vaikka olisinkin täysin terve. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen lapsi ja jokainen pieni hento elämän alku on täydellinen ihme, joka voi osua kohdalle, jos on onnea. Tähän ihmeeseen halusin uskoa, siitä haaveilin ja suorastaan hengitin sen vahvistavaa ja korjaavaa tunnetta kaikkina niinä elämäni kipeimpinä hetkinä, kun lopulta sain ummistettua silmäni jatkuvalta kivulta. Ajatus äitiydestä ja omasta perheestä elämäni rakkauden kanssa pelasti minut ja piti minut pinnalla. Minä selvisin. 

Olen saanut äitinä näinä vuosina osakseni itkua, murjotusta, lukemattoman määrän pienen ihmisen tuotoksia aina kasvoille aivastavasta leikki-ikäisestä olkapäältä valuvaan vauvan pukluun ja rakastanut rehellisesti sanottuna ihan jokaista hetkeä! Minua on rakastettu eniten maailmassa ja olen rakastanut vieläkin enemmän takaisin – paljon enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella. Olen valvonut öitä hyssytellen herkkäunista vauvaa tai ihan vain istuen ihastelemassa nukkuvaa lasta, joka on käpertynyt sänkyynsä ei enää niin valkoisen unipupunsa kanssa. Olen pelännyt lapseni kuolemaa, hyvästellyt ja lopulta saanut hänen toistamiseen, hänen pitäessä tiukasti kiinni silloin elämän niin hauraasta langastaan. Siksi saankin sanoa joka ilta kahdesti; ”Äiti sinua rakastaa eniten maailmassa”, suukottaa pehmeitä poskia ja silittää molemmat lapseni uneen. Olen äiti, äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen.

Sunnuntaina minut herätettiin perheemme hauskaksi perinteeksi muodostuneella jäätelöaamiaisella. A-muru lauloi minulle onnittelulaulun L-murun vielä nukkuessa kainalossani täysin tietämättömänä juhlapäivästäni. Herkuttelimme sängyssä jäätelöillä, avasin lahjani ja A-muru esitteli innoissaan kerhossa askartelemaansa kaulakorua ja korttia. Silloin sanonta ”Kaikki on tässä ja nyt” sai kohdallani merkityksen. Meidän perhe, kaksi ihanaa tervettä lasta meidän isossa sängyssä puhtaissa lakanoissa herkuttelemassa ja hymyilemässä aamuauringon pilkottaessa pimennysverhon reunasta. Suukotin perhettäni ja suljin silmäni hetkeksi kuin varmistaakseni, että näky on pysyvä, kun avaan ne jälleen. Tästä minä haaveilin, kaikki on tosiaankin tässä. Kiitos!

 

♥: Selina



Toivottavasti Sinullakin oli ihana äitienpäivä!
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (17)

<3

1 vastaus

Koskettava kirjoitus! Nämä on näitä hetkiä kun haluaisi painaa pause-nappia ja jäädä siihen hetkeen. Äitiys on <3

1 vastaus

Kiitos Såfin! <3 Pause-nappi olisi huippu! <3

1 vastaus

Kiitos, ihana kirjoitus <3 myös minä muistan suukottaa lapsiani ja kiittää siitä, että he ovat elämässäni, tässä ja nyt <3

1 vastaus

Kiitos Jenni! <3

1 vastaus

Menee hieman ohi aiheen, mutta haluan jakaa sen tässä. Äitiyteen kuitenkin.

Tyttäreni, äiti itsekin, tuskaili äitiyden vaikeutta ja mitä kaikkea se on tuonut vastaan ja koko ajan tuo. Sanoin likalle, että se, mitä olen oppinut, on riittävä vanhemmuus. Olen ollut hänelle ja veljelleen riittävä äiti. Toiminut joka tilanteessa niillä tiedoilla, taidoilla ja sillä ymmärryksellä, mitä silloin on ollut. Ei voi vaatia enempää. Nyt tekisin toisin, ikääkin enemmän, elettyä elämää enemmän ja toivottavasti ymmärrystäkin. En ole supervanhempi vaan riittävä vanhempi, ÄITI.

Muksut joskus tuskailivat, kun eivät ole ostaneet kunnon äitienpäivälahjaa. Miulle nämä kaksi (ja pieni kolmonen) ovat lahja. Se riittää.

Lapsistaan ja lapsenlapsestaan kiitollinen, A

1 vastaus

A, ihana sinä! <3

1 vastaus

Sinä osaat kyllä kirjoittaa kauniisti äitiydestä Selina.

1 vastaus

Kiitos Susanna! <3

1 vastaus

ihana postaus❤ kuulostaa ihanalta päivältä!meilläkin oli mukava äitienpäivä, vaikka itse sankari olikin aamuvuoron töissä.illalla oltiin toisessa mummulassa, jossa oli 27 alle 18-vuotiasta lasta.vilinää riitti ja pieniä sylitettäviäkin löytyi monta ❤

1 vastaus

Kiitos <3 Teidän äitiepäivä kuulostaa vilkkaalta – 27 alle 18-vuotiasta, huh! <3

1 vastaus

Ihana ja koskettava kirjoitus♥

1 vastaus

Kaunis kirjoitus. ❤❤

1 vastaus

Kiitos Ilona! <3

1 vastaus

Ihana teksti, tuli itsellekin onnellinen olo lukiessa – ja hieman luottavaisempi siihen, että kyllä mä pärjään sitten vielä kahdenkin lapsen kanssa! Tai siis, että sittenhän sitä onneakin on tosiaan kaksin verroin.

1 vastaus

Voi pärjäät Pirita varmasti! <3 Olet upea äiti jo nyt, niin ei se tule muuttumaan toisen lapsen myötä mihinkään!

1 vastaus

Voi miten ihanasti sanottu!!! <3 <3 <3

1 vastaus

<3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: