Kun äiti kelaa 6.11.2017
TEKSTI Selina

Ihan(a) vammainen äiti!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
 Yhteistyössä: Apuväline 2017

Ne katseet. Olen jo tottunut niihin. Silti minulta ei jää huomaamatta, kuinka päät kääntyvät ja jotkut jopa osoittelevat supattaen toisilleen liikkuessamme perheenä kaupungilla. Suurin osa ihmisistä kuitenkin hymyilee ja voin arvata miksi. Minulla on sylissäni leveästi hymyilevä ja jokelteleva kymmenkuinen poikavauva ja etsimme sitä täydellistä talvitakkia vieressäni kulkevalle viisivuotiaalle esikoisellemme, joka pitää jo tottuneesti minusta kiinni ja kävelee reippaasti pysyäkseen tahdissani. Hän puhua pulputtaa taukoamatta, onhan hän äitiinsä tullut. Mieheni kävelee rinnallamme kantaen ostoksia ja auttaa minut vauvan kanssa korkean kynnyksen yli samalla, kun esikoinen jää kuin ajatus liikkeen ovelle pitämään ovea auki ja odottamaan vuoroaan. Liikkeessä mieheni nostelee minulle korkealla olevilta vaatetangoita osoittamiani talvitakkeja nähtäväksi ja esikoisen sovitettavaksi. Mieheni auttaa takin tyttäremme päälle, joka alkaa pyörähtelemään innoissaan peilin edessä välittömästi, kun mieheni saa vetoketjun vedettyä kiinni. Pyydän tytärtämme tulemaan luokseni, koska minä ja vauva emme mahdu peilin eteen vaaterekkien tukkiessa käytävän – mekin haluamme nähdä talvitakin hänen päällään. Tällaista on elämä perheessä, kun äiti kelaa, meidän erilaisessa, mutta silti aivan tavallisessa lapsiperheessä. Niin ja se täydellinen talvitakkikin lopulta löytyi!

Erilaista äitiyttä jo yli viisi vuotta

 

Esikoisen syntymä viisi vuotta sitten oli valtava mullistus siihen asti enimmäkseen sairauteni ja liikuntavammani ympärillä pyörivään elämääni – sain jotain upeaa ja ihmeellistä aikaan niistä huolimatta. Erilainen äitiyteni otettiin vastaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta oikein hyvin ja koin aidosti olevani paras mahdollinen äiti lapsellemme, vaikka ymmärsinkin, että pyörätuoli tuo varmasti omat haasteensa jossain vaiheessa lapsiperheemme eteen. Olemme kuitenkin vammastani huolimatta matkustelleet, käyneet metsäretkillä ja harrastaneet. Niin ja rakastaneet niin paljon, että se tuntuu aivan pikkuvarpaissa asti – eniten maailmassa, kuten viisivuotias esikoisemme sanoo. 
Kun aloin reilu vuosi sitten odottamaan toista lastamme, oloni oli luottavainen – kyllä me pärjäisimme. Raskausaika oli kuitenkin hyvin kuormittava keholleni ja vastasyntyneen sairastuminen vakavasti vaikeutti omalta osaltaan sopeutumista kahden lapsen äitiyteen. Nyt kuitenkin, kun aikaa on kulunut, pystyn näkemään jo meidät kolmestaan lähileikkipuistossa leikkimässä. Näen itseni antamassa keinussa vauhtia kuopuksellemme ja esikoisemme työntämässä pyörätuoliani irti turvahiekasta, että pääsisimme yhdessä vielä liukumäkeen. Äitiys, se on ihanaa!

Malli lapsista


Koen, että lapset sopeutuvat erilaisuuteen paremmin kuin me aikuiset. Minäkin tappelin vuosia erilaisuuttani ja vammaani vastaan ja voin kertoa, että se oli hyvin uuvuttavaa. En halunnut olla sairas enkä liikuntavammainen, koska ajattelin, että se asettaa minut tiettyyn muottiin, joka sisältää sääliä, pitkiä katseita, apuvälineiden ja muiden varassa elämistä – oman itsenäisyyden ja minuuden hukkaamista. Kuitenkin aivan huomaamattani asetin ihan itse itseni siihen muottiin, ja se tuntui kuin olisin yrittänyt lähes jalattomana uida pauhaavassa koskessa vastavirtaan – toivotonta. Lapset ovat kuitenkin ennakkoluulottomia ja uteliaita, mikä tekee heistä huomattavasti suvaitsevaisempia sairauksille, apuvälineille ja erilaisuudelle. Olisipa minullakin ollut edes ripaus sitä lapsen avoimuutta, kun valitsin kiukkuisena hällä väliä -asenteella ensimmäistä pyörätuoliani, joka onnekseni muuttui myöhemmin siitä pelottavasta peikosta ihan tavalliseksi apuvälineeksi, jonka avulla liikun. Pyörikseksi, jota nykyään jo arvostan. Olen siis oppinut vammastani ja sairaudestani hyvin paljon vasta lapsieni kautta, josta olen valtavan kiitollinen. Siksi olenkin yrittänyt kasvattaa heistä ennakkoluulottomia, avoimia ja ymmärtäväisiä toisia ihmisiä kohtaan. Esikoisemme kohdalla työni on alkanut kantaa jo hedelmää hänen kertoessa kaupassa minua ja pyörätuoliani vierastavalle tytölle, että mun äiti on oikeasti ihan ok, koskettaen samalla huolettomasti pyörätuoliani. Toki myönnettäköön, että lapsemme eivät tiedä muunlaisesta äidistä kuin kelaavasta, mutta silti koen, että olen paras mahdollinen äiti heille, ihan(a) vammainen äiti!
Blogiin onkin kertynyt vuosien aikana useita postauksia, jotka käsittelevät erilaista äitiyttäni liikuntavammaisena äitinä. Olen kirjoittanut postauksen siitä, kuinka erilaisuudestani huolimatta koen olevani hyvä äiti, postauksen erilaisesta raskaudesta ja siitä, mitä vammaisen äidin tulee ottaa huomioon raskautta suunnitellessa. Olen kirjoittanut postauksen apuvälineistä, miten esikoinen ja mieheni kestävät sairauteni ja postauksen siitä, kuinka olen lopulta hyväksynyt itseni ja sairauteni vuosien aikana. Olen kirjoittanut myös paljon kipeistä asioista ja siitä, kuinka kaikesta huolimatta pystyn näkemään sairadessani myös jotain hyvää

Tämän viikon torstaina Tampereella alkaa Apuväline 2017 -tapahtuma, jossa yli 200 näytteilleasettajaa tarjoaa kolmen päivän ajan paljon nähtävää ja koettavaa niin ammattilaisille kuin muillekin kiinnostuneille. Itse olen menossa messuille lauantaina tutustumaan messutarjontaan ystäväni Annan kanssa ja odotamme ilolla tapaavamme siellä juuri Sinut! Jos et pääse messuille, meidät voi bongata myös somesta, jonne tuotamme sisältöä päivän aikana – laadukasta ja nauruntäyteistä tietenkin! Messuilta voi löytää Annan ja minun lisäkseni myös muita bloggareita, kuten inspiroivan kauniista ja esteettömästä rakentamisesta kirjoittavan Sannan sekä hänen kaimansa, joka kirjoittaa esteettömästä matkailusta Palmuasema -blogissaan. Nämä bloggarit ja Annan löydätte myös messujen Vihreältä lavalta Blogi & Some Cornerista, jossa he pitävät aamupäivän aikana omat puheenvuorot. 

Toivottavasti tapaamme messuilla!

 

Selina

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

[…] Ihan(na) vammainen äiti! […]

1 vastaus

Kiitos taas aivan loistavasta postauksesta Selina!
Minäkin olen tulossa lauantaina messuille. Ehkä nähdään siellä!

1 vastaus

Kiitos! <3 Oi mahtavaa, toivottavasti tapaamme viimein! Olet kuitenkin ilahduttanut minua blogissa kommenteillasi jo vuosia! <3

1 vastaus

Ihana kirjoitus, en voinut tätä(kään) ilman tippaa linssissä lukea. Sä vaikutat niin ihanalta äidiltä ja teillä on aivan mahtava perhe <3 kaikkea hyvää teille 🙂 <3 ja hyvää messupäivää 🙂

1 vastaus

Kiitos Riikka! <3 Kiitos kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää!

1 vastaus

Olen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi. Olet loistava kirjoittaja, ja suhtaudut elämään oikealla asenteella sairaudestasi huolimatta! <3 Tsemppiä sinulle ja perheellesi! 🙂

1 vastaus

Kiitos Maisa! <3 Kaikkea hyvää sinulle!

1 vastaus

oot varmasti niin huikee äiti!❤

1 vastaus

Kiitos Laura! <3

1 vastaus

Kiitos kun jaksat jakaa palasia arjestasi meille muillekin ❤ Huikea perhe olette! Tavallinen, erityinen, ihastuttava perhe.

1 vastaus

Kiitos Sinulle ihanasta kommentista! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Olen täällä. ✨

Blogiin on tulossa postaus, tai oikeastaan kaksi, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea lähiviikkoina tulee tapahtumaan.

Tulevat viikot eivät ole ihan sitä, mitä odotin, mutta toivoa on, koska en olisi muuten saanut neurokirurgiltani kahta vaihtoehtoa, joista toisesta voin saada apua kipuihini.

Jotkut eivät saa yhtään vaihtoehtoa. Koskaan. Joidenkin pitää vain opetella elämään sairauden kanssa ilman toivoa paremmasta.

Olen siis kiitollinen näistä kahdesta vaihtoehdostani, vaikka samalla ihan kamalan peloissani.

#kunäitikelaablogi #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #crps #dystonia #kipu #pain #spoonie

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: