Sillisalaattia kuulumisten muodossa

Teksti
Koska blogin kaksi edellistä postausta on sisältänyt hieman vakavampaa asiaa, ajattelin ilahduttaa itseäni tulevan postauksen kaltaisten postausten fanina, ja kirjoittaa aidon ja rehellisen kuulumispostauksen – tulossa sillisalaattia kuulumisten muodossa! 

Ennen perheemme kuulumisia, haluan kuitenkin kiittää teitä lukijoita kaikista ihanista kommenteista ja viesteistä, mitä sain teiltä kahteen edelliseen postaukseen! Ihana, että olette siellä ja aidosti myötäelätte elämäämme niiltä osin, mitä teille siitä jaan. Koen, että varsinkin pienen L-murun ECMO-hoitoon joutumisesta kirjoitettu postaus toi julkaisun jälkeen valtavan helpotuksen tunteen, vaikkakin samalla palasin hetki hetkeltä takaisin elämäni kamalimpaan päivään – päivään, jolloin meinasin menettää lapseni. Toivon, että joku samassa tilanteessa oleva löytäisi joskus kuopuksemme ECMO-tarinan ja saisi siitä voimia ja uskoa parantumiseen. Poikamme selvisi!

Mutta mitä meille kuuluu? Meilläkin nautittiin pikatalvesta kinoksineen, jonka jälkeen vaihdettiin topat takaisin välikauteen ja imuroidaan eteisestä muualle taloon kulkeutunutta hiekoitushiekkaa päivittäin. Syysloman jälkeinen masis on vaihtunut jo joulun odotukseen ja siihen tunteeseen, että se tulee aivan liian nopeasti, apua! Blogin Instafeedi täyttyykin tasaisesti joulukorttikuvilla, joissa lapset söpöstelevät tonttuasuissaan, äidin somistamilla taustoilla. Joulutorttuja ja pipareitakin olen jo bongannut! Me emme kuitenkaan tänäkään jouluna lähetä joulukortteja ja ekat piparitkin leivomme vasta itsenäisyyspäivänä. Toki otamme perinteiset joulukuvat, jotka annamme isovanhemmille muiden joulumuistamisten kanssa, mutta postitettaviin joulukortteihin menevät rahat lahjoitamme jälleen SOS-Lapsikylän kotimaan ja ulkomaan kohteisiin. Joulun lähestymisestä kertoo myös telkkarista bongattu joulumainos, kauppojen käytäville ilmestyneet joulukalenterit ja -suklaat sekä niin meille kuin jokaiseen kotiin ilmestyneet lelulehdet, joista jokaisesta A-muru haluaisi kirjoittaa oman toivelistan! Tällä hetkellä esikoisen joululahjatoiveisiin on päässyt ainakin sukset ja monot, Frozen-teemaisia Hama-helmiä ja Lego Friends -talo. Niin ja ainakin kymmenen muuta toivetta, joiden seurauksena Joulupukki saakin tyttäreltämme piiiiitkän kirjeen! L-muru on vielä niin pieni, että hän ei taida toivelistasta paljon perustaa muuten kuin kulinaristisessa mielessä – A4-arkki ja sopivassa suhteessa tussia tuntuu uppoavan kohta kymmenkuiselle paremmin kuin peruna!

Ja vauvasta puheen ollen: täällä on poikavauva, joka uhkaa vakavasti karistaa vauva-liitteen itsestään kasvaessaan ja kehittyessään päivä päivältä hurjaa vauhtia kohti taaperoikää – meillä juhlitaan pian YKSIVUOTIASTA! Tuntuu uskomattomalta, että vastahan kirjoitin postausta haastavasta raskausajasta ja vietin isänpäivän sairaalassa kasvattamassa navan ympärystääni. Niin ja nyt hän on täällä, konttaa, pärrää, näyttää kieltä, taputtaa, vilkuttaa, PUREE (!!!!), kävelee tukea vasten ja hokee tä-tä-tä äittää! Olen myös huomannut, että viime aikoina A-muru on halunnut enemmän vastuuta pikkuveljen hoidosta. Hän kysyy monesti, saisiko hän leikkiä vauvan kanssa ja huolehtii aina, ettei kyseenalaisiin paikkoihin, kuten vessaan, konttaava vauva satuta itseään tai saa suuhunsa mitään sinne sopimatonta. Hän myös huolehti pikkuveljen joululahjatoiveista ja kirjoitti Joulupukille pikkuveljen toivovan vaatteita, palikoita ja potkuauton. Olen niin valtavan ylpeä hänestä ja kiitollinen, että pahimmat mustasukkaisuuskohtaukset ovat rajoittuneet vain pariin ”tykkäätte vauvasta enemmän kuin minusta” – tokaisuun.

Meille vanhemmillekin kuuluu hyvää…tai oikeastaan sitä tavallista. Yhteistä aikaa on aina liian vähän ja päivät kuluvat hurjaa vauhtia täyttyen A-murun harrastuksista, vaativahkon vauvan tarpeiden täyttämisestä, minun kuntoutuksesta ja miehen töistä. Yhteisen ajan puutteesta huolimatta, olemme kuitenkin onnistuneet ottamaan satunnaisesti myös omaa aikaa, minä neulomalla ja ompelukurssilla ja mies hikoillen salilla. Kuitenkin, vaikka olenkin tyytyväinen näistä omista hetkistäni, olen nyt kahtena yönä pohtinut vakavissani kaikkien nukkuessa, että olisiko OK hissitellä alakertaan neulomaan kolmelta yöllä – neuloosi on siis vallannut mieleni täysin! Yhteistä aikaa miehen kanssa on kuitenkin suunnitteella, toki vasta parin vuoden päähän, kun juhlimme 10-vuotishääpäiväämme ja karkaamme kahdestaan maailmalle toteuttamaan häämatkan, joka jäi aikanaan hienoista suunnitelmista huolimatta tekemättä. Kohdetta emme ole vielä päättäneet, mutta vaihtoehtoja on jo pyöritelty ja tutkittu. Tällä hetkellä minun suosikkini on Havaiji ja mieheni taas olisi halukas lähtemään Australiaan. Aurinkoa ja hellettä ei tarvitse kuitenkaan odottaa kesään…tai viime kesän kylmyyden huomioiden tulevaan 10-vuotishääpäivään, vaan suuntaamme koko perhe toukokuussa nappaamaan palan Kreikan auringon alta ja nauttimaan kesästä ennakkoon! Odotammekin malttamattomana 11 päivän ihanaa perhelomaa hotellissa, jossa on pieni vesipuisto ja Aurinkokerho A-murulle ja monta päivää aikaa nautiskella auringosta ja lämmöstä. Huomasin muuten lomalaskuria jälleen kerran katsoessani, että vielä on 176 päivää, 20 tuntia 56 minuuttia ja 18 sekuntia, että kesämme alkaa!

Tällaisia kuulumisia meillä ja toivon, että Sinullekin kuuluu hyvää! Me suuntaamme huomenna koko perhe Tampereelle Apuväline 2017 -messuille. Toivottavasti näemme siellä! Kivaa viikonloppua!

 

 

Selina

 

Kommentit

10 kommenttia

Oi 10-vuotishääpäivä on valtavan hieno syy karata lomalle! Onnea jo etukäteen tulevan hääpäivän johdosta! <3

Mukavaa marraskuun jatkoa sinullekin! <3

kiva lukee pitkästä aikaa tälläisiä kuulumisia! 🙂

Kiva kuulla! 🙂 <3

Minä näin sinut Isimiehen vierellä ja L- muru sylissäsi eilen Tampereen Apuvälinemessuilla. Tutkitte niin keskittynneesti autoa, etten tohtinut tulla häiritsemään.

Voi harmi, olisit vain tullut! Ehkä tapaamme vielä tulevaisuudessa! <3

Kiva lukea välillä tällaisia sillisalaattipostauksia, vaikka tykkäänkin kaikista postauksista 🙂 ihanaa lomamatkan odotusta teille, saako udella että minne päin kreikkaa ootte menossa? 🙂

T. Ikuinen matkakuumeilija-Jenni

Kiva kuulla! 🙂 Ja lomamatkaa kuumeillaan täällä kovasti! 😀 Vielä vaatimattomasti 172 päivää odotusta jäljellä! 😉 Olemme menossa Rodokselle. 🙂

Ompas ihania kuvia lapsosista, ja kiva että A-muru on omaksunut isosiskon vastuullisen roolin! <3

Kiva lukea, että teillä menee hyvin. Mukavaa Joulun odotusta <3

Kiva, että tykkäät! 🙂 A on todella omaksunut isosiskona olon täysin. Valtavan ylpeitä olemme hänestä! <3

Mukavaa joulun odousta sinullekin!

Minäkin haaveilen etelän lomasta. Ensimmäisestä ikinä! 🙂 ja meillä ensi syksynä 10v hääpäivä, silloin karkaamme miehen kanssa kaksin johonkin. Ihan varmasti 🙂
Ihania kuulumisia, kiva lukea muiden tavallisesta arjesta. Mukavaa marraskuun jatkoa!

T. Äiti kolmelle

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä